Reilu kolme viikkoa sitten sattuneen nilkkavamman takia ovat kaikki urheilut jääneet. Todella harmi, sillä juoksulenkit alkoivat sujumaan ja odotin aina etukäteen viikottaisia tanssitunteja. Kipeän, turvonneen nilkan kanssa ei vaan ole voinut tehdä mitään. Sille pitäisi antaa aikaa parantua rauhassa, ettei siitä tule riesaa koko loppuiäksi. Mutta en mä enään osaa!
Nyt viikonloppuna olenkin varovaisesti tehnyt erilaisia lihaskuntojuttuja, mutta kokoajan jalkaa varoen tuntui hankalata keksiä oikein mitään. Joten eilen päätin sitten mennä salille. Puolen tunnin crosstarainerin ja saliohjelman jälkeen nilkka ei todellakaan ollut tyytyväinen, mutta minä olin. Tekipä todella hyvää pitkästä aikaa vähän rehkiä ja hikoilla. Tänään nilkka on ollut entistä kipeämpi ja turvonneempi, joten huomenna uudestaan salille taas mennessä pitää keksiä jotain muuta crosstranerin tilalle, esim soutulaite. Vai olisiko teillä ehdotuksia?
Kotijumpat ovat sinänsä kivoja, sillä ideoita, ohjeita ja videoita ovat netti ja lehdet pullollaan. Mutta tämän jalan kanssa ongelma on se että miten lämmitellä. Lisäksi nyt juoksukoululaisena, ja kuukauden päästä häämöttävän cooperintestin takia, tahtoisin enemmän aerobista harjoitusta. Kohottaa siis kuntoa, parantaa kestävyyttä ja hikoilla! Pakko kuitenkin olla edes vähän fiksu ja yrittää varoa jalkaa niin paljon kun vaan mahdollista.
Jutun kuvat muuten löytyvät tammikuun FIT Laihdu lehden kotijumppaosiosta. Olin lehteen mallina jo viime vuonna ja lehtikin taitaa olla jo vaihtunut, mutta tässä muutama Jennyn laatima kotijumppaliike Mika Pallarin kuvaamana.
Onko muilla ollut nilkkavammoja ja miten ne ovat parantuneet?
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Mulla ovat nivelsidevammat parantuneet aina hitaasti. Jopa kolme kuukautta on ollut turvotusta ja kipuja. Niitä kantsii kuunnella tai vaiva pitkittyy. Sanon tämän kuuden kunnon nilkkavamman, lukemattomien pikkunyrjähdysten ja nivelsiteiden korjausleikkauksen kokemuksella.
Näytät tosi hyvältä! Mitkä (kivannäköiset) popot sulla on jalassa kuvissa?
Hei kiitos! Päällä mulla on kuviaksia varten lainattuja vaatteita, kengistä en tiedä sen tarkemmin, kun että ne oli IHANAT!
Kokeile salilla vaikka kuntopyörää. Siinä nilkkaan ei kohdistu samanlaista painetta kuin crossissa. Itselläni on (valitettavasti) kokemusta kipeästä nilkasta ja sen aiheuttamasta liikkumattomuuden tuskasta. Vesijuoksu ja uinti ovat muuten tosi hyviä tapoja hikoilla nilkkaystävällisesti.
Tsemppiä toipumiseen. Ihanat kuvat!
Kuntopyörä on osoittautunut tosiaan parhaaksi nilkan kannalta. Uiminenkin vähän ottaa siihen, ja koen ettei umalla saa ”rääkättyä” itseään samalla tavalla kun vaikka lenkillä tai crossilla – vaikka tehokasta sekin varmasti on 😀 Ja kiitos!!
Mulla venähti muutama vuosi sitten nilkka luullakseni aika samalla tavalla. Harmitti ihan hulluna, ja kuvittelin, että se jää sitten loppuelämän riesaksi. Mutta paranikin yllättävän hyvin ja nykyisin ei siis vaivaa ollenkaan. Mä sain sellaiset ohjeet, että kannattaa liikkua ja koittaa käyttää jalkaa mahdollisimman normaalisti, toki kipu on merkki, että ei näin. Pari viikkoa olin urheilematta, mutta sitten aloitin treenauksen pikku hiljaa ja aika kauan muistaakseni teippasin nilkan urheilutuokioiden ajaksi. Näin vältin nilkkaan kohdistuvaa kiertoliikettä :). En muista tarkasti, milloin aloitin juoksemisen uudelleen, mutta aika pian se kesti sitäkin, kun aloitti lyhyillä matkoilla :).
Tsemppiä sulle ja toivotaan, että nilkka voisi jo pian paremmin! Mikään ei ole tylsempää, kuin saada hyvä draivi päälle liikunnan suhteen ja sitten se tössää johonkin vammaan :/!
Hei hienoa kuulla että parani hyvin eikä vaivaa ole sen jälkeen ollut, toivon samaa itselle! 🙂 Ihanaa päivää!
Hyvältä näyttää sporttimimmin meininki! Mutta nilkka-asia ei siltä (hyvältä) kuulosta… Mäkin oisin ehdottelemassa uintia ja sitä vesijuoksua, vaikka uimahalleissa on omat kamaluutensa… Toi Yrjönkatu on kyl suositeltava! Ja Tapiolan uimahalli on ihanan valoisa, jos haluaa vähän maakuntamatkailua harrastaa!
Yrjänkadulle voisi mennä tosiaan, Tapiolaan päin ei just nyt ole asiaa 😀
Mulla on ihme kyllä pysyneet nilkat ehjinä läpi pesäpallo-, koripallo- ja karateharrastuksien. Mutta tänään nyrjähti liikuntamotivaatio. Ja se vasta onkin pyllystä. Iski epäusko ja epätoivo.
Toivotaan että saat jalan kuntoon ja pääse takaisin kiinni urheiluhommiin ilman varomista. Halu tehdä on nimittäin iso juttu!
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/02/25/ihan-lopussa/
Parempaa motivaatiota tovottelen sinne! 🙂
Hienot jumppakuvat. =)
Kiitos! 🙂
Mulla nyrjähti melkein vuosi sitten nilkka. Puoli vuotta meni ennenku se jokapäiväinen kipu hävisi. Vieläkin muljahtaa kun istuu lattialla jalat suorina eteenpäin. Kannattaa todellakin ottaa iisisti nilkan kanssa, sen varassa kuitenkin loppu elämä ois tarkotus kulkee. Tsemppii!
Oho, voi miten kauan. Ja tottahan se on, että pitää antaa nilkan parantua rauhassa, se on kuitenkin loppupeleissä lyhyt aika verrattuna siihen jos se oireilisi sitten koko loppuiän.
Vältä juoksumattoa, crosstraineria ja soutulaitetta ja suosi kuntopyörää, koska siinä jalalla ei oo kehon kuormitusta 🙂 outoa, etteivät ole antaneet (ainakin jos kunnallisella) kävit sulle mukaan aircraftia, joka tukee nilkkaa ja vähentää näin ainakin oman kokemuksen mukaan kipua. Toki nilkkaa voi teipatakkin, mut siihen pitäs saada ohjeet. Voit edelleen harjottaa keskivartaloa selin-/vatsamakuulla sekä treenata käsiä esim.istuen ni ei tuu turhaan rasitettua nilkkaa 🙂 kyllä niitä juttuja keksii, itekkin kinkannu salilla nilkkavammasena. sit vaan kotona kohoa ja kylmää!
jep, kuntopyörä on hyväksi havaittu!
Uinti, vesijumppa, vesijuoksu on mahtavia jos on jotain tollaista kremppaa. Ja voihan saliohjelmasta tehdä ylävartalon ja keskivartalon liikkeitä, turha alkaa väkipakolla sitä nilkkaa telomaan vielä pahempaan kuntoon! Se on kyllä ikävä vaiva, ja siinä kestää parantuminen pitkään.