Treenimotivaatio on ihan hukassa. Tuntuu hullulta sanoa näin aamuisen bodypump-tunnin ja sen jälkeisen reilun puolen tunnin uimisen jälkeen. Mutta siitä se alamäki sitten lähti. Bodypum oli tällaiselle aloittelijalle ihan liian rankka. Vedin niin täysillä ja kovilla painoilla kuin pystyin, hokien ei helvettiä kyyneleet silmissä. Eihän sen sellaista pitäisi olla. Tunti jumpan jälkeen kädet olivat edelleen niin hapoilla etten jaksanut edes pestä hiuksia. Niin ja sitten erehdyin vielä käymään vaa´alla. Eikä se todellakaan näyttänyt sitä mitä olin kuvitellut. Kotiin polkiessa kastuin litimäräksi sateessa. Tietty.
Kesästä saakka olen syönyt terveellisemmin kuin aiemmin, jättänyt suuriman osan tuhista herkuista ja pullamössöistä pois ja olo on ollut tosi tosi hyvä. Siksi se vaan vähän muutunut lukemakin yllätti. Nyt olisi ihan mahtava lisätä lisää säännöllistä liikuntaa tähän samaan flowhun. Mutta kun ei lähe! Mistä siis motivaatiota?
Tietysti heti aluksi ei ehkä kannattaisi aloittaa samanlaisella tappotunnilla kuin minä tänään. Tai en tiedä. Jos ei ole kovin liikunnallinen niin tuntuuko mikään laji aluksi hyvältä? Mikähän olisi sitten hyvä keino löytää motivaatio ja pitää se?
Ihan muutama päivä luin sitten jostain, en yhtään muista mistä, vinkkejä motivaation pitämiseen yllä. Muistan niistä yhden. Siinä kehoitettiin joka urheilusuorituksen jälkeen laittamaan kaksi euroa säästöön ja sitten vaikka vuoden lopussa ostamaan itselleen jotain. Ajatus ihana, mutta ei tämäkään varmiin toimisi kohdallani. Lainailisin sieltä bussirahaa ja jos jotain haluaisin niin ostaisin silti vaikka rahaa purkissa ei olisikaan.
Toinen motivaattori mitä mietin olisi uudet ihanat treenivaatteet. Haavelenkin ainakin nyt aluksi sellaisista söpöistä ja kevyistä, pinkeistä jumppakengistä. Ehkä sellaiset jalassa olisi treenaminenkin kivempaa? Vaikka muuten pukeudun pääasiassa mustaan niin jumppavaatteisa pitää olla väriä!
Olisipa hienoa löytää se liikunnan ilo jostain ja pitää se yllä? Olisiko teillä vinkkejä, tai mikä saa teidät lähtemään salille, jumppaan tai lenkille aina uudestaan ja uudestaan?
Täällä kotona näyttää siltä että siivousmotivaatiokin on taas hukassa… Tai onkohan sitä ikinä ollutkaan? Pojat ovat nyt isällään pari yötä ja siivoamisen ja urheilun sijasta ajattelin tavata kaverin viinilasin äärellä. Tästähän tämä heti lupaavasti alkaa, heh! Ja aamulla pilatekseen (joo joo)!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.
Sä oot tehnyt enemmän kuin
minä 10 vuoteen! Ole ylpeä suorituksestasi. Kaikki tuntuu varmasn alussa kauhealta mutta ne pinkit tossut saatais piristää 😉
Crossfit on kuulemma laji mihin helposti hurahtaa 🙂
Sä oot tehnyt enemmän kuin
minä 10 vuoteen! Ole ylpeä suorituksestasi. Kaikki tuntuu varmasn alussa kauhealta mutta ne pinkit tossut saatais piristää 😉
Minä aloitin 10 viikkoa sitten ”elämäntaparemontin” (syystä että pikkuhiljaa olisi karistettava noin 30kg kropasta pois) ja lähdin lähes nollasta. Jonkun verran olin aijemmin käynyt kavereiden kanssa bodypumpissa, mutta kipinää ei syntynyt. En innostunut urheilusta ollenkaan. Vaikka nuorempana pelasin monta vuotta tosissani lentopalloa.
Mutta 10 viikkoa sitten aloin käydä 2 kertaa viikossa salilla ja kerran tai kaksi jumpassa eli pumpissa tai combatissa. Kummastakin olen tykännyt, mutten ole saanut niihin vielä varsinaista intoa,mutta käyn silti. Salikärpänen taas on jo hieman päässyt puraisemaan. Lisäksi noudatan aika tarkkaa ruokavaliota. Herkut ovat myös olleet kokonaan pannassa omalla kohdallani.
Sen verran annan vinkkiä, että bodypumpissa kannattaa aloittaa todella pienillä painoilla alkuun ja pikkuhiljaa isontaa oman fiiliksen mukaan. Pääasia on se, että teet sitä, mikä sinusta tuntuu hyvältä! Niin kliseistä sanoa, mutta alku on aina vaikein! Tsemppiä! 🙂
Minulle kaikki kuntosalitunnit on olleet yhtä myrkkyä. Ainoa harrastus mihin olen koskaan rakastunut, on jooga. Siellä todella pidetään huolta ettei verenmaku pääse suuhun ja kyllä siinäkin hiki tulee.
Minä olen Järvenpäästä mutta ainakin ennen joogaohjaajani Jutta Niala piti tunteja myös Helsingissä joogakoulu Shantissa, ja muutkin opettajat siellä ovat varmasti yhtä ihania!
Joogan lisäksi kävelen oikeastaan melkein kaikki matkat ja se auttaa pitämään peruskuntoa tarpeeksi yllä, kotona vatsat ja selät, kyykyt ja punnerrukset saa kaikki tehtyä ilman mitään laitteita.
Mutta joo… joogaa suosittelen rakkaudella, auttaa kehoon ja mieleen 🙂
Heippa! Jutta on avannut elokuussa oman ihanan joogstudion Kruunuhakaan, jonka nimi on Olotila. Jutta opettaa siiis yhä Vijnanaa ja on ainakin minun mielestäni kapungin paras joogaope. Vijnana on erityisen hyvää muuten uudestaan kuntoon pääsemiseksi, koska se on jopa kokonaisvaltaisempaa kuin normijooga…
http://www.joogaolemus.fi/
Käykääpä myös lukemassa Olotilan omaa blogia!
http://joogaolemus.blogspot.fi/
Minä koukutun kesäisin aina juoksemiseen: musa korvissa tunnin kierros purkkarilla on ihanaa omaa aikaa. Sitten se lajivalinta. Innostuin puolitoista vuotta sitten tankotanssista ja se on kyllä niiiiiiin ihanaa, että treeneissä käyn 3-4 krt/vkossa ja tuntuu, että useamminkin haluaisin. Ja minenole edes urheiluhullu.
Mä oon niin joko tai että nyt kun ei saajärjestymään lastenhoitoja vielä jotta vois käydä kunnolla koko ajsn niin en sitten käy. Motivaatio on kinkkinen juttu, mullaon siinäkin toi mustavalkoisuus… Joko sitä on ja ne hapot ja helvetit vaan jollain kipeellä tavalla tuntuu ansaituilta ja hyvältä jutulta, tai sitten sitä ei vaan ole, hyvä josse hippu siellä kiven ja toisenkin slla revittävissä pakollaulos.
Itse käyn ystävän kanssa juoksulenkillä 2-3krt vko. Meille kummallekin se on hetki omaa aikaa jolloin ei tarvitse kuin juosta. Itselleni seura toimii parhaana motivaattorina. Lisäksi pyrin patistamaan itseni 1-2krt pumppiin vkossa. Liikuntaan tottuminen vie oman aikansa. Tsemppiä liikkuvaan elämään. Uudet liikuntavaatteet on aina kyllä kiva piristys 🙂
Uutta lajia tai jumppatuntia kannattaa kokeilla rauhassa useamman kerran ennen kuin vetää mitään johtopäätöksiä. Lihaksilla kestää aikaa tottua uudenlaiseen rasitukseen. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan treenin!
tsemppiä!
mulla vie kans motivaation heti pohjalukemiin se kun käy vaa’alla ja mitään ei ole tapahtunut vaikka olis urheillut, syönyt tiukasti ja mä vielä imetänkin. tulee sellainen olo että turhaan itseäni rääkkään ja kidutan kun ei siitä edes ole mitään hyötyä 😀
Aloita pienemmillä liikuntatavoitteilla! Ei kannata lähteä heti vetämään itseään ihan piippuun. Kokeile bodypump pienemmillä painoilla tai jotain hauskaa lajia kuten: zumbaa tai salsaa
Tsemppiä!
Oon itse sellainen verenmakusuussa- treenaaja, enkä oikein osata kuvitella edes muuta tyyliä. Tärkeintä olis varmaan löytää oma laji? Mulla se on pelkkä kuntosali (sinne ehtii lasten nukkumaanmenon jälkeen, muuten en ehtisi) ja lenkkeily. Ja kun on päättänyt. Jos oon itselleni luvannut mennä tiettyinä päivinä, en vaan voi jättää menemättä 😀
Ja tottakai, ne treenivaatteet. Pinkeillä kengillä on kiva jumpata, ja joku uusi treenivaate niin BOOM heti tulee lisämotivaatiota. Siitä liikunnasta pitää ottaa vaan tapa, väkisin kun pakottaa itsensä jonkun aikaa niin kohta ei osaa enää ollakaan ilman. Kyllä se siitä.
Ps. Se paino. Oon ihan uteliaisuudesta testannut, ja mulla saattaa olla treenin jälkeen jopa kolme kiloa nestettä lihaksissa!
Miten olisi joku treenikaveri, jolla suunnilleen samat lähtökohdat. Tsemppaisitte sitten toisianne? Voisitte vaikka kumpikin ehdottaa uusia kokeiltavia lajeja vuorotellen, sillä tavalla se oma laji voisi löytyä.
Mulla treenikaverijuttu ei kyllä toimisi. Kun on kaksi lasta ja käy töissä, niin se hetki kuntosalilla kerran kaksi viikossa on mun ihan _omaa_ aikaa. Arjen pyöritystä ei jaksaisi millään muuten, jos ei saisi sitä endorfiinipöllyä 🙂 Ohjatut tunnit ei myöskään oo ollu mun juttu, kun pitää mennä just tiettyyn aikaan. Meillä kun mieskin treenaa 2-3 kertaa viikossa (ja on vuorotyössä), niin salikäynnit täytyy suunnitella tarkkaan ja aina katsotaan vähintään viikko eteenpäin kalenteriin, milloin kumpikin käy. Kuulostaa varmaan tosi masentavalta, mutta toimii! Kun treenikamppeet on töissä mukana ja on päättänyt mennä, niin melkein jo aamulla sitä alkaa odottaa. Jos päättäisikin jättää treenin väliin, niin seuraava mahdollisuus voisi olla ehkä vasta sitten seuraavalla viikolla. Ei vaan pysty tekemään niin! Eri juttu tietysti, jos on kipeä tai aivan liian väsynyt (tätä sattuu valitettavasti välillä, jos lapset valvottaa tms.), mutta toisinaan treeni helpottaa sitä väsymystäkin.
Mut on mullakin välillä niitä kausia, että treenit jää muutaman viikon väliin (esim. kesällä) eikä siinäkään oo mitään pahaa. Kyllä siihen sitten taas saa uuden innon ja homma lähtee rullaamaan. Liian vakavasti treenaamiseen ja liikuntaan yleensä ei ainakaan kannata suhtautua.
Mitä tulee tuohon syömiseen, muutokseen voi mennä hiukan aikaa eikä siitä vaa’an liikahtamattomuudesta kannata huolestua.
Itse koin viime kesänä sen, että jos mieli on stressitilassa ja on uniongelmia niin ei se painokaan kunnolla tipu. Kesti kauan tajuta tämä, hakkasin vaan päätä seinään, juoksin ja kävin pumpissa. Tykkään siis rajuista lajeista…Sitten oli pakko myöntyä, että kun elämässä oli suuri kriisi päällä niin mun piti hidastaa. Se oli vaikeaa, tuntui että pää hajoaa kun ei päässyt juokseen. Kävin kävelylenkeillä ja nyt alan pikkuhiljaa taas lisään rajumpiakin lajeja uudestaan kun olen saanut uneni paranemaan ja stressiä vähennettyä.
Sun tilanteesta en siis tiedä mutta halusin tuoda tälläisenkin näkökannan. Itseään pitää kuunnella :). Toivottavasti löydät liikkunan ilon, kyllä ne kilotkin sitten alkaa kaariseen 🙂
Kellonajoista ja tuntivaihtoehdoista päätellen me taidetaan käydä samassa paikassa liikkumassa 😀 Mäkin meinasin eilen tulla sille aamupäivän bodypumpille mut menin sittenkin juoksemaan. Talvella voi pumpata mutta ei juosta.
Mä en osaa tarjota mitään ratkaisua että millä se irtoaisi. Alku on aina vaikeaa. Mä ehkä sinuna merkkaisin liikuntakerrat valmiiksi kalenteriin ja vaan menisin. Se ottaa sen ekat pari viikkoa ennenkuin alkaa tuntua kivalta ja hyvältä. En usko että treenikengät tai mikään materia on se avain vaan se että vaan menee ja tekee. Vaikka se on joskus sellaista hampaan puremista eikä huvittaisi. Liikunnasta ei todellakaan aina tule hyvä olo. Toisilla kestää monta kuukautta ennenkuin se endorfiini rupeaa vaikuttamaan niin että tulee se hyvä olo. Muttakun sen liikunnan saa sinne arkeen osana elämää niin se ei tunnu enää niin vaikealta. Motivaatio on varmasti hukassa aina silloin tällöin, niinhän se on kaiken kanssa. Mutta niinkuin muiden osa-alueiden kanssa, ei se auta kuin mennä ja tehdä.
Itse tykkään spinningistä, siinä voi helposti itse vaikuttaa tunnin rankkuuteen kun kääntää vaan vastuksia vähän pienemmälle jos huomaa että väsyy liikaa. Se on mun mielestä muutenkin helppo tunti mistä aloittaa kun siinä ei ole mitään raskaita hyppyjä tai vaativia askelsarjoja!
Mulle ykkönen on kahvakuulanostaminen. Ehdottomasti. (ei siis kahvakuulajumppa, vaan nostaminen)
Kannattaa myös kokeilla cross trainingia. 🙂
Minusta kaikki jumppatunnit on alussa kamalia ja tuntuu että oikeasti kuolee! Ja se epätoivo kun ei vain pysty enää ja vieressä oleva tekee täysillä vielä HYPPYJEN kera!
Kokeile bailatinoa tai jotain tanssillisempaa! Voi huijata itseään kuin olisi bilettämässä (muista eläytyä ja revitellä kuin baarissa!!) ja ottaa vaikka sen bloody maryn sitten päälle kiitokseksi;) (ja ei, en ole terveys-liikunta-alan ammattilainen haha) Kyllä liikunnasta lopulta tulee hyväkin fiilis, mutta vähän sinniä ja epämukavuutta tarvitsee aluksi. Go girl!
Mä olen vähän semmoinen elämäntapaurheilija, jonka ei tarvitse yleensä kaivella motivaatiota mistään. Motivaatioksi riittää se energia, mitä treenatesta saan.
Olen kuitenkin tsempannut useita, joilla on motivaatio-ongelmia. Mun mielestä tärkein lähtökohta on tehdä sitä, mistä tykkää. Jos jokin juttu ei kauheasti kiinnosta, motivaatioksi ei pidemmän päälle riitä uudet kengät ja kiva toppi (niillä on tosi suuri vaikutus, tiedän!). Mieti semmoisia lajeja, jotka kiinnostavat sinua muutenkin kuin liikuntamielessä. Jos tykkäät tanssia? Mene tanssitunnille jne.. Lajejahan riittää mielin määrin, ja varsinkin Helsingissä on tarjolla melkein mitä kuvitella saattaa. Ja joku ihana treenikaveri on tietenkin yksi parhaista liikuttajista. Niin ja tietenkin heti kun huomaa liikunnan aiheuttamia positiivisia muutoksia ulkopuodossa ja mielialassa, ne kannustavat jatkamaan.
Liikunnan iloa!
Mulla on kanssa raskauden jälkeen nyt startannut uudella teholla paremmat elämäntavat, toki raskausaikanakin kävin salilla 3-4krt/vko ja lenkkeilyt päälle, mutta nyt kun vauva on ”jo” kuukauden ikäinen niin olen vähän taas lisännyt höökiä.
Motivaatio on hankala juttu. Minua motivoi kauniit käsivarsien ja olkien lihakset sekä muodokas, lihaksikas takamus:D Lisäksi liikunnan terveysvaikutukset ovat oikeasti mulle syy liikkua, samoin se että saan omaa aikaa joka autta latautumaan: eilen lähin puolikuolleena lenkille ja palasin virtaa täynnä, eli kyllä se toimii. Jaksoin siivotakin!;)
Liikkuminen ei alkuun välttämättä tunnu mukavalta tauon jälkeen, mutta kun pari viikkoa vääntäytyy pakolla niin jää väkisinkin koukkuun. Eli alkuun sinnillä, siitä se lähtee. Pumpissa voi ottaa keveämmät painot ja suosittelen testaamaan ihan perus salitreeniä (ohjatusti jos ei ole aikaisempaa kokemusta):) Kun kunto palautuu, niin ei pidä varoa isojakaan painoja, lihakset eivät kasva vahingossa:) Jos liikunnalla on ajatuksena hallita painoa niin lihasmassaa kehittävä liikunta toimii hyvin – enemmän lihasta, parempi kulutus ja aineenvaihdunta.
Tsemppiä!!
http://mamainprogess.blogspot.fi/
En ole aiemmin kommentoinut ja blogiasikin seurannut vasta hetken aikaa, mutta nyt tuli jotenkin sellainen olo, että haluaisin muutaman ajatuksen esittää.
Itse olen kokeillut kymmeniä ja kymmeniä eri liikuntamuotoja kuten ratsastusta, erilaisia tansseja mm. jazz, show, disco jne., jalkapalloa, judoa ja lisäksi omaehtoisesti hiihtämistä, juoksemista, luistelua, lumilautailua, uimista, tennistä, tavoitteellista kuntosaliharjoittelua..kaikkea mahdollista siis. En ole mielestäni ikinä ollut mikään himourheilija, mutta jossain määrin liikunnalinen kyllä. Toisinaan voi olla parinkin vuoden tauko, etten harrasta oikeastaan mitään enkä juuri liikukaan.
Nyt olen kuitenkin jo kolmen vuoden ajan säännöllisesti liikkunut, sekä itsenäisesti lenkkeillen, että ryhmässä – lähinnä ohjatuilla lihaskuntotunneilla. En niinkään ole ikinä mistään ”perus jumppatunneista” välittänyt. Omalla kohdallani ainakin motivaatio lisääntyy, kun huomaan kuinka kunto kasvaa ja jaksankin kuukausi kuukaudelta enemmän. Paino ei ole muuttunut viime vuosina juurikaan (4kg), mutta esimerkiksi housut pienentynyt kahden koon verran. Suosittelen vaa-an sijasta kuulostelemaan omaa vointia, peilikuvaa ja kuinka ihanaa se on, kun vaatteet eivät puristakaan enää päällä.
Tavoitteenani on liikkua vähintään kahdesti viikossa, yleensä kuitenkin harrastan liikuntaa kolmesta neljään kertaan viikossa. Kannatta etukäteen suunnitella ja varata aikaa liikunnalle, esimerkiksi pariksi viikoksi eteenpäin. Tavoitteita pitää olla, mutta mielestäni ei ole mielekästä asettaa liian tiukkoja vaatimuksia, varsinkaan aluksi. Jos ei kerta kaikkiaan yhtään nappaa tai ole voimia lähteä, niin silloin voi tehdä jotain ”kevyempää” esimerkiksi reipas kävely ulkona. Virtaa tuleekin kummasti lisää, kunhan ensimmäiset askeleet on takana päin. Jos aloittaa liian rankalla lajilla ja liian tiukalla aikataululla, niin innostuskin loppuu kuin seinään.
Lisäksi ruokavaliosta, jos herkuista on vaikea luopua, niin valinnoillakin on jo suuri merkitys. Voit esimerkiksi vertailla pariakin eri ruokalajia, miettiä kumpi näistä ”kahdesta pahasta” on terveellisempi. Jossakin vaiheessa huomaat, että valitset automaattisesti niitä terveellisempiä vaihtoehtoja. Itse en pystyisi ikinä luopumaan tai tinkimään ruuasta, jos jotakin makeaa / rasvaista tekee mieli, sen suon itselleni. Seuraavalla kerralla voin taas valita sen kevyemmän version.
Tulisi juttua vielä lisääkin, mutta jätetäänpä tähän tällä erää.
Tsemppiä ja toivottavasti löydät itseäsi innostavan lajin, se on se parhain motivaattori! 🙂
Moikka! Ihana blogi sulla 🙂
Mun vinkkini sulle on, että tee jotain todella kongreettista jolla saat urheilun lähtemään liikkeelle. Etsi personal trainer joka tekee sulle räätälöidyn ruokaohjelman ja liikuntasuunnitelman. Ei ole kovin kallista hyötyyn nähden, ja näitä on paaaaljon helpompi noudattaa kun sulla on paperilla edessä ohjeet mitä sun pitää tehdä ja mitä laittaa suuhun! Ruokavalio ja liikunta tukee toisiaan ja laihdutuksessa on oikeastaan tärkeämpää että ruokapolitiikka on kunnossa, toisena tulee vasta ruoka. (kolmantena lepo 😉 ) Tsemppiä kovasti ! Keep on going 🙂