Täällä sitä ollaan, kolmatta päivää lomalla ilman lapsia. Olen siis etelä-Espanjassa, Malagan lähellä, laskelmieni mukaan nyt kuudetta kertaa kolmen vuoden aikana. Isäni, hänen vaimonsa, kaksi siskopuoltani ja veljeni kun asuu täällä. Yleensä ollaan poikien kanssa tultu tänne aina vähän pidemmäksi pätkäksi, kuukaudeksi yleensä, mutta itseasiassa tämä on jo toka kertani kun tulen reiluksi viikoksi yksin.

Ollaan poikien kanssa matkusteltu niin paljon kun se vain on ollut mahdollista ja olenkin tosi iloinen, että he ovat pienestä pitäen tottuneet lentämiseen. Parempia reissukavereita saa nimittäin hakea. Mutta onhan se tietysti ihan eri asia lomailla lasten kanssa kun yksin tai aikuisporukassa. Nyt sitä tuntee, että saa ihan oikeasti relata. Poiketa extempore minne vaan, syödä kun huvittaa, nukkua ja valvoa miten tahtoo.

Mutta täytyy sanoa, että esimerkiksi eilen yksin uima-altaalla ollessani mietin vain, että miten kivaa pojilla nyt olisi täällä. Etenkin kun tämä on tuttu paikka lasten kanssa, tuntuu samaan aikaan oudolta tehdä asioita tai mennä paikkoihin joita hedänkin kannssaan tekisin tai menisin. Tähän mennessä reissu ei ole juurikaan poikennut edelliskerroista, mitä nyt on pitänyt huolehtia vain itsestäni.

Olen ottanut tosi rennosti, nauttinut lämmöstä (tukahduttavasta kuumuudesta), ottanut aurinkoa, uinut, käynyt kaupungilla, markkinoilla, shoppailemassa ja kahviloissa. Myös suurinosa työhommista on jäänyt. Ja vaikka kuvaamisesta tykkäänkin, olen tähän saakka ottanut kuvia vain puhelimella. Kamera on edelleen pakattuna matkalaukussa. Kun liikkuu yksinään, on aika ihanaa kun mukana ei tarvitse raahata mitään ylimääräistä. Olalla vain pieni laukku mihin mahtuu juuri ja juuri puhelin ja lompakko.

On tietysti käynyt mielessä, että olenko nyt ihan kamala ihminen ja huono äiti kun lähdin ilman lapsiani. Mutta ensinnäkin, lapset olisivat muutenkin isällään vuoroviikoin – miksi en muka silloin voisi lähteä? Toiseksi, kun juuri keväällä olin täällä neljä viikkoa 24/7 lasten kanssa, olen minäkin tämän ansainnut. Vaikka en usko että taas vähään aikaan, ainakaan näin pitkäksi aikaa, lähden ilman lapsia. On niiden kanssa silti vaan niin kivaa, vaikka se vähän rankempaa onkin. Nyt kuitenkin nautin tästä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.