KAHDEN KODIN VÄKEÄ

3/09/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan poikien isän kanssa asuttu erillään jo reippaasti yli pari vuotta. Ja kaikki on mennyt hienosti. Meillä on yhteishuoltajuus, mutta poikien virallinen osoite on siis täällä minun luonani. Ekat kaksi vuotta pojat olivat aina jomman kumman luona menojen mukaan. Minun luonani ehkä ihan pikkaisen enemmän. Järjestely kuitenkin toimi hienosti, sillä meillä molemmilla on hyvin epäsäännölliset menot. On ollut onni ettei välillämme ole suurempaa kitkaa ja että molemmat ovat halukkaita joustamaan ja auttamaan tarvittaessa.

Keväällä kuitenkin päätimme aloitaa vuoroviikot. Rehellisesti, olin itse aluksi sitä vähän vastaan. Edellinen jörjestely toimi mielestäni hyvin enkä nähnyt syytä vaihtaa tuttua ja turvallista tapaa. Poikien isä oli sitä kuitenkin jo pidemmän aikaa pyytänyt, joten lupasin testata. Viikko-viikko kuulosti silti mielestäni jotenkin liialta. Mietin että pojat ovat vielä liian nuoria olemaan erossa toisesta vanhemmastaan niin kauan, samoin minä heistä. Myönnän, että mietin myös omaa jaksamistani. Samaan aikaan pojat aloittivit päiväkodissa tekemään myös kokonaista viikkoa, kolmen päivän sijasta – joten viikkorytmityksenkin takia tämä järjestely kuitenkin tuntui fiksummalta.

Muutamaa poikkeusta ja Espanjan matkaamme lukuunottamatta järjestely onkin toiminut sovitun mukaisesti. Kiva että tarvittaessa voidaan silti joustaa. Minun mielenrauhani vuoksi sovimme aloittavamme pehmeällä laskulla, viisi päivää – viisi päivää systeemillä. Ja se on ollut hyvä. Mutta nyt tässä viime viikkoina itseasiassa se viikkokin on välillä tullut täyteen. Aikamoista on ollut sitten myös melkein viikko ilman lapsia. Vaikka ollaan me toki puhelimessa puhuttu ja nopeasti nähtykkin sinä aikana.

Yhteishuoltajuus ja asumiskuviot siis rullaavat hyvin. Mutta entäs kun vanhempina on välillä ehkä hieman hajamieliset tyypit… Tai kun lasten hoitopaikat ovat nykyään eri paikoissa. No, ketään ei onneksi ole (vielä, kop kop) unohdettu hoidosta hakea. Mutta tavarat ovat jatkuvasti hukassa ja väärässä paikassa. Ei esimerkiksi paljoa hyödytä jos lapsella on kolmet kumpparit, jos niistä yhdetkään eivät ole päiväkodilla tai siellä kodissa missä pitäisi. Kuten tänään. Ja näitähän sattuu, eikä ne onneksi ole vaarallisia. Mutta kahden kodin väliä seilatessa saa useasti roudata kassin jos toisenkin tavaraa, vaikka perjaatteessa molempien luona samat tavarat olisivatkin. Mutta esimerkisi harrastusväleineitä on ihan älytön ostaa tuplamäärä. Etenkin jos ne silti unohtuvat. Ei sentään asuta vaikkapa eri paikkakunnilla, onneksi!

On siis onni että olemme sulassa sovussa saaneet kaikki asiat sovittua ja hoidettua. Jos jotkut unohtuneet kumpparit tai sadetakki on suurin murheemme, niin voi sanoa että aika hyvin menee. Lapsethan ovat alusta alkaen sopeutuneet tähän systeemin tosi hyvin. Sen puolesta ei onneksi ole myöskään mitään huolta.

Vuoden päästä alkava koulu kuitenkin on alkanut vähän mietityttämään. Isän koti on niin suurten ristysten että ratikkamatkankin päässä tulevasta koulusta. Kaapo ei varmasti pariin ekaan vuoteen voi sinne yksin luota kulkea. Yksi vaihtoehto olisi koulukyyti. Mutta kun pojat eivät voi asua virallisesti kun vain yhdessä osoitteessa, ei sekään onnistu. Viime aikoina mediassa on huomioni kiinnittynyt useasti tähän aiheeseen. Kahdessa kodissa asuminen yleistyy jatkuvasti, mutta lainsäädäntö ei silti tunnista tätä. Ruotisissa aiheessa ollaan puhuttu jo pitkään ja ilmeiesti tähän olisi nyt tulossa muutos. Suurella mielenkiinnolla jään odottomaan lisää uutisia aiheesta.

Mitäs te olette mieltä aiheesta, pitäisikö systeemiä muuttaa niin, että kahdessa kodissa asuvat lapset voisivat asua molemmissa virallisesti? Onko muille asia ollut ajankohtainen tai miten muilla mahdolliset yhteis -tai yksinhuoltajuudet ja tapaamiset ja niiden sopimiset ovat menneet? Ja olisiko antaa konkreettisia vinkkejä tähän vuoroviikoin puolen omaisuuden liikkuteluun?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

6 Responses to “KAHDEN KODIN VÄKEÄ”

  1. Avatar tuikku sanoo:

    Hei!
    Meillä nelivuotiaan hoito kahdessa kodissa jo kahden vuoden ajan on onnistunut erittäin hyvin. Hyvin siis lapsella, isällä ja äidillä. Ainoita ongelmia on tuottanut juurikin tämä yhteiskunnan ymmärtämättömyys kahdesta kodista (mitä hittoo auto-correctikaan ei meinaa tunnistaa näitä sanoja). Se, että lapsella ei voi olla kahta kotia virallisesti on mielestäni nnykyyhteiskunnassa jotenkin käsittämätöntä. Jos vanhemmilla ei ole keskenään ongelmaa, miksi yhteiskunnan pitää sellainen luoda.

    Kiitti muuten kivasta blogista, olen lukenut sitä alusta saakka ja siitä on ollut paljon iloa ja tukeakin. Hassua miten erot, muutot, lapsen syntymät ja jopa espanjan matkat ovat menneet täysin synkassa: D
    Mukavaa, että elämäntuntoisuus ja tavallaan ”kotikutoisuus” ovat säilyneet blogissasi! Ilot ja surut, hypet ja avautumiset pitää mielestäni näkyä ja saa kuulua blogeissa, ne juuri tekevät siitä omintakeisen, Minttu-makeisen: )

  2. Avatar tuikku sanoo:

    Ps. Jopa tuo kahden epäsäännöllisten menojen omaavien vanhempien muutos viikko-viikko systeemiin juurikin isän halusta sattuu samalle ajalle. Minä tosin väänsin sen muotoon 4 päivää-4 päivää: )
    Ei mulla muuta

  3. Avatar anna sanoo:

    koulukyydin saa tai voi hakea, jos lapsi on erityisoppilas. pitää olla psykologin tai lääkärin puoltava lausunto, eikä sittenkään ole varmaa.

  4. Avatar Helmi sanoo:

    Mun mielestä koulukyydin saa myös jos yhdensuuntainen matka kouluun on 5km. :)

    • Minttu MAMI GO GO Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Juu, mutta ei isän luota juurikin sen takia ettei lainsäädäntö tunnista kuin vain yhdessä kodissa asumisen.
      Eli koulukyyti ei siltikkään onnistuisi.

  5. Avatar E sanoo:

    Itse kasvoin kahden kodin välillä seilaavana lapsena ja vaikka virallinen osoite oli äidin kotona muistan että kirjoitin koululappuihin ja ystäväkirjoihin aina kummankin kodin osoitteet :-) Kaikki tavarat mitä viikon aikana tarvitsi kuten harrastus- ja koulutarvikkeet sekä lempivaatteet kulki isossa kassissa mutta onneksi vanhemmat asuivat niin lähellä toisiaan ettei ollut mikään katastrofi vaikka jotai unohtui.

Kommentoi