Toka postaus putkeen kännykkäkuvilla, mutta näillä nyt mennään!
Jotkut Instagram-seuraajat ehkä huomasivatkin eilen, mulla on uusi tatuointi! Tämä oli suurin ja kivuliain kuva jota minulle on tähän mennessä tehty. Kaikista tatuoinneista tämä on myös sellainen kuva jolla on oikeasti vähän suurempikin merkitys, sellainen jonka ulkopuolisetkin osaavat päätellä. Nimittäin Ystävyys. Ankkuri perinteisesti symbolisoi muunmuassa turvallisuutta, toivoa ja pelastusta. Yastäväni ovat minulle ihan hurjan tärkeitä ja heidän merkitys elämässä on vielä entistä enemmän korostunut nyt viimeisten vuosien aikana.
Kuvat tekeminen tosiaan sattui todella paljon ja vierähti siinä myös useampi tunti sitä surrutellessa. Värit tähän olisi tarkoitus laittaa myös myöhemmin, mutta saa nyt nähdä, on tämä kiva myös ihan näin.
Mulla on kova tatuointikuume ja ideoita päässä vaikka kuinka. Mutta mielessä on myös tatuoinnin poistosuunnitelmia. Nimittäin ensimmäiset kuvani, kymmenen vuotta sitten käsiin otetut tähdet olen ajatellut laseroida pois. Olisi todella kiva kuulla jos jollain on tästä kokemuksia! Niin ja onko teillä vahvasti jotain asioita symboloivia tatuointeja?
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Vaaaau! Hieno on kyllä, ai että! 🙂 Meikällä kans kauhea tatuointikuume, tosin itsellä ei ole vielä ensimmäistäkään tatskaa, saati ideaa siitä, mihin ja millaisen tatuoinnin haluaisin 😀
Hieno kuva! Mun mielestä nuo tähdetkin (jos tarkoitat tuota mikä näkyy tuossa uuden tatskan kuvassa) sopii sulle ihan hyvin ja sopiii han hyvin noihin uudempiin. Mulla on kaks kuvaa, ja joskus olen miettinyt toisen poistoa. Maksaa vaan näköjään mansikoita edelleen jos tarvitaan useita kertoja poistoprosessiin… Ja täältä periferiasta lähteä Helsinkiin… Mutta toisaalta olisi mielenkiintoista kuulla ja nähdä sun poistoprosessista, jos siihen päädyt. Toisaalta hassua poistattaa kuvia ja ottaa uusia, mutta mäkin poistaisin käsivarren kuvan ja ottaisin mielummin sellaiseen paikkaan, missä se ei koko ajan näy.
mä just vasta otin ekat tatuointini ja nyt päässä pyörii miljoona uutta ideaa 🙂 yllättävän vähän sattui, olin etukäteen jännittänyt hulluna koska mulla on aika kova neulakammo. tietysti toi sun uuden tatuoinnin paikka on varmaan tosi herkkä alue muutenkin, ei ihme jos sattui eniten kaikista.
Oi tatskat oi tatskat. Aikoinani päätin, että noni kädet täyteen. Aloitin pienillä ja super pienillä kuvilla. Niihin olisi kannattanu jäädä 😉
Kerran tehtiin yksi iso ja syystä tai toisesta se ei miellittynyt yhtään. Ahdistus iski aika ajoin ja noin vuoden päästä siitä mitä se oli kädessä ollut, ahdistus sitä katsoessa kasvoi sen verran suureksi, että päätin ottaa sen kokonaan pois.
Prosessi on päällä tällä hetkellä. Poisto aloitettiin viime joulukuussa. Nyt olen käynyt neljä kertaa (=kaksi hoitoa per kerta) ja on se vaalentunut. Tietyt kohdat hävinneet melkein kokonaan. Mutta kun tatuointi on niin suuri sitä vielä on todellakin näkyvissä ja näin kesän kynnyksellä sen poistokeskeneräisyyden näkeminen ahdistaa melkein yhtä paljon kuin se, että se olisi yhä tossa 😉
Itse poistotoimenpide sattuu enempi kuin tatuoinnin ottaminen. Sen kestää ja välillä se ei jopa tunnu, jos laittaa muutaman tunnin ennen puuduttavaa rasvaa (Emla). Poiston jälkeen noin viikko käsi on ruma. Turvonnut, rakkulainen, punainen, mustelmilla. Niinä hetkinä olen epätoivoinen ja mietin miksi olen tässä? Miksi otin tatskan joka maksoi maltaita? Miksi poistatan sen ja maksan triplasti maltaita?
Mutta valintoja valintoja. Tällä tielle lähdin ja tällä tiellä pysyn. Ensi kesänä toivon, että siitä olisi jäljellä varjo vain 😉
Olis mielenkiintoista kuulla näistä poistoprosesseista enemmän. Itsekin kun harkitsen toisen tatskan poistamista… Toisaalta, kyllähän ne muistuttaa menneestä ajasta ja silloisista elämänkuvioista, mutta jotenkin nyt tuntuu, että helpompi olisi kun ei itse sitä koko ajan näkisi. No, mietitään jahka saan enemmän tietoa toisten kokemuksista…