Kävimme poikien kanssa muutaman päivän kylässä ystäväni E:n ja häneen perheensä kauniissa kodissa Turussa. E muutti vuosi sitten Alppilasta Turkuun koulun takia ja ikävä on ollut, vaikka aika silloin tällöin olemmekin nähneet. Kesä-Turku on ihana ja siellä ollessa tulee aina kauhea Turku ja puutalokuume.

Olemme tutustuneet lasten kautta puistossa jo aikaa ennen blogeja. Kun minä aloittelin omaani blogiani ja kerroin tulevasta bugaboo postauksestani, E ihmetteli että miksi helvetissä haluan ostaa rattaisiini jotain erivärisiä kuomuja ja kaiken lisäksi jakaa sen koko maailman kanssa! Myöhemmin E:kin perusti oman, aivan loistavan Taikinananaaman Seikkailut blogin. Niin ja osti bugaboot. Minä taas puolestani tunnen oppineeni E:ltä ainakin jonkinlaista tervettä kriittisyyttä ja asioiden sanomista suoraan. Uskon että ajattelemme monista asioista samalla tavalla, ja joistain asioista taas ei. Hienoa on kuitenkin löytää ystäviä aikuisiällä ja pitää ne, vaikka välissä olisi kymmenen vuoden ikäero ja muutama sata kilometriä. Ystävyyttä haluaa vaalia myös samanikäisen lasten kanssa jotka tulevat ihanasti toimeen. Kaapokin rupesi heti ikävöimään ystäväänsä kun kävelimme juna-asemalle.

Olen muutenkin viime aikoina ikävöinyt hirveästi ystäviäni, tuntuu että puolet heistä seikkailevat ympäri maailmaa. Ja vaikka yhteyttä pidetäänkin netin kautta olisi niin ihana välillä nähdä ihan oikeastikkin. Onneksi kaikki eivät silti ole karanneet Australiaan, Englantiin tai asuisi muuten vaan keskellä metsää. Vaikka välillä haaveilen erakoitumisesta luonnon helmaan ei siitä oikeasti tulisi mitään, en millään pärjäisi ilman päivittäisiä live-ystäväkontakteja.