Olen joskus aiemminkin kirjoitellut laatuajasta vain toisen lapsen kanssa. Se tekee tosi hyvää molemmille. Lapsi saa jakamatonta huomiota, samoin vanhempi. Jokapäiväinen arkinen meno unohtuu hetkeksi vaikka uimahallissa. Samaan aikaan toinen vanhempi voi viettää yhtälailla kaksinkeskistä aikaa toisen lapsen kanssa (oletuksena että lapsia on vain kaksi).

Kaapon kanssa olemme käyneet paljon elokuvissa ja syömässä, mutta välillä ihan vain leikkipuistoon tai kauppareissulle kahdestaan meneminen on hauskaa. Kaaposta huomaa että kaksin olo ja yhdessä tekeminen on tärkeää. Ja se että tehdään ns. isojen juttuja, kuten matkustetaan ratikalla ilman rattaita, ostetaan matkaliput, syödään herkkuja tai keksitään jotain yllättävää.

Elvis kun on vielä aika pieni, niin surimmaksi osaksi meidän kaksinkeskiset tekemiset ovat olleet vaunulenkkejä, asioiden hoitamista, kahvilassa piipahtamista ja sen sellaista. Ja ne ovat mielestäni olleet ihan hyviä tekemisiä nekin. Olen tutustunut hyvin molempiin poikiin, tunnen heidät ja osaan sanoa millaisia he luonteeltaan ovat. Kaapoon olen tutustunut yli kolme vuotta, Elvikseen reilun vuoden. Mutta viimeviikolla yllätyin.

Kaapo lähti joulun jälkeen muutamaksi yöksi isomummilleen ja me jäimme Elviksen kanssa kotiin. Vietimme muutaman päivän oikeastaan ihan vain kotona ollen, tekemättä mitään tai menemättä minnekkään. Se teki ainakin minulle hyvää, opin kuopuksestani todella paljon lisää. Opin että hän on kasvanut ja keittynyt todella huimasti. Vasta ihan kahden, ihan kotona arkisissa askareissa, ilman kiirettä sen huomasin.

Toki olen huomannut että Elvis ymmärtää hyvin puhetta ja kommunikoi tavallaan, mutta vasta nuo pari päivää avasivat silmäni kunnolla. Siis sehän ihan oikeasti ymmärtää monimutkaisiakin juttuja ja vastaa niihin, sanoin, ”sanoin”, elein ja viittomin. En vain ollut huomannut puoliakaan kommunikaatioyrityksiä aiemmin. En ennen kuin olin vain ja annoin kaiken aikani ja huomioni hänelle.

Noiden muutaman päivän jälkeen taas taas kuopustani paremmin. Hän kasvaa ja kehittyy huimaa vaihtua, välillä täytyy siis ihan pysähtyä nähdäkseen mitä uutta hän on taas oivaltanut. Tuntuu hienolta osata tulkita hänen elkeitään ja sanojaan ja tietää tasan tarkkaa mitä hän sillä tarkoitta, se yhdistää.