Ei minulla ole ikinä ollut mitään virallista periaatetta, mutta vaikka olen välillä aika kova hössöttäjä jouluhössötykset aloitan vasta joulukuussa. Ensimmäisenä joulukuun viikonloppuna leivoimme pipareita ja tähtitorttuja, laitoimme ikkunaan joulutähden ja kynttelikön. Syötiin porkkanalaatikkoa ja riisipuuroa, keiteltiin erilaisia glögejä ja luettiin joulutarinoita. Pikkuhiljaa saatiin ”perinteinen” jouluikkunakin valmiiksi, lapset maalasivat ja asettelivat ikkunan väliin havuja, jouluvalot, pumpulia lumeksi sekä pikkueläimiä.

Mutta samalla kun olemme vain tunnelmoineet ja asennoituneet rennosti Jouluun, on moni juttu jäämässä melko viimetinkaan. Lahjat – hankkimatta, Joulukalenteri – kesken, Joulukuusi – kellarissa, Enkelikello – toista vuotta kateissa, Joulukortit – tekemättä, lähettämättä.

Toisaalta, en yrittämälläkään saa aiheutettua itselleni noista tekemättömistä asioista stressiä. Välttämättömät lahjat ostan ensi viikolla, en väkerrä mitään itse. Lapset ovat tähän saakka pärjänneet ilman hienoa joulukalenteria, pärjäävät varmasti vielä viikon. Kestokuusi ja muut koristeet jääköön kellariin, emme edes ole joulun pyhinä kotona. Uskon ja toivon myös, etteivät ystävät ja sukulaiset pahastu sitä ettei meiltä tänä(kään) vuonna tule joulutervehdystä postiluukun kautta. Toivotamme hyvät joulut ja tulevan vuoden terveiset jollain muulla tapaa. Omatekemien karkkien ja muiden ihanainen pikkulahjojen sijasta täältä pesee rutistushalit ja mojovat pusut poskille.

Yksi asia vähän harmittaa. Kun kaikkia ihania tapahtumia ja myyjäisiä olisi vaikka kuinka. Mutta mitenkään ei kaikkiin kerkeä tai jaksa. Lisäksi pojat ovat olleet kipeinä, joten ulkona järjestettävät ihanat tapahtumat, kuten Joulupolku ja Joulurieha, on pakko jättää väliin. Riehutaan sitten kotona. Niin mutta minä olin eilen pikkujouluissa, oli tosi hauskaa! Noista juhlista on tulossa myöhemmin juttua myös RAWR Magazineen. Seuraavia pikkujouluja juhlitaan sitten tammikuussa. En siis ole ainut jolle ei enää pelkkä joulukuu riitä.