Tänä aamuna, lasten kerrossängystä Elvis tissillä herätessäni mietin, että nyt kyllä raahaan sen kirkasvalolampun kellarista. Olen ollut viime päivinä ihan hirveän väsynyt ja se johtuu varmaankin siitä, etten öisin saa nukuttua kunnolla. Lapset eivät ole vielä tottuneet nukkumaan keskenään lastenhuoneessa, heräilevät ja herättävät toisiaan, itkevät, huutavat ja ovat myös flunssaisia. Elviksellä korvatulehdus ja kauhea läheisyyden kaipuu.
Voisi kuvitella että tällaisesta upeata ja aurinkoisesta syyspäivästä kun tänään olisi sitten saanut virtaa. Mutta mitä vielä, nukuin melkein koko päivän! Silmät eivät yksinkertaisesti pysyneet auki. Luonnollinen valoterapia jäi siis tältä päivältä saamatta, mutta ai että teki hyvää vain nukkua. Huomenna otan sen lampun taas käyttöön.
Illalla pääsin liikkeellekin, nyt olen ihan virkeänä, kaikki muut nukkuu ja aamulla itse olen varmasti taas silmät ristissä. Toki tämä syksy ja pimeyskin verottaa osansa. Kauheaa vaan että olen jo näin poikki eikä vielä ole edes marraskuu!
Toisenlaista valoterapiaa koimme viikonloppuna. Sää oli ehkä syksyn masentavin, mutta se ei haitannut tätä hattaralta ja popcornilta maistunutta viikonvaihdettamme.
Linnanmäellä viettiin siis Valokarnevaalia, huivipuisto oli upeassa valoloistossaan ja kaikenlaista tapahtumaa oli paljon. Lauantaina käytiin katsomassa Hevisauruksen keikka ja sunnuntaina sitten lintsillä vietettiin kauden päättäjäisiä, jonka lopuksi oli perinteinen ilotulitus.
Jotkut ihmiset valittivat netissä, kuinka vastuutonta Linnanmäeltä on järjestää tällainen tapahtuma. Hirveää energiantuhlausta siis. Tuhlausta tai ei, toi se ainakin meidän muuten harmaaseen ja sateiseen viikonloppuun valoa useassakin muodossa. Vähän olen muuten kateellinen meidän lapsille, kuinka siistiä olisi ollut pienenä asua ihan linnanmäen vieressä ja käydä siellä monta monta kertaa vuodessa.
Yksi asia mitä olen tässä viimepäivinä miettinyt, on se, että miten ihmeessä huonounisten lasten vanhemmat pystyvät käymään töissä? Ei vaan näillä univeloilla pystyisi tekemään mitään älyllistä ennen iltapäivää. Joku, muistaakseni neuvolassa sanoi, ettei univelkoja kuitata noin vain nukkumalla päikkärit tai yö tai pari hyvin. Siihen tarvitaan yhtä paljon unta kun on jäänyt velkaa. Mä ihan vakavissani harkitsen nyt niitä kirkasvalokuulokkeita. Ja jotain kuukauden mittaisia unia.
Kertokaa nyt lohdutukseksi ettei teidänkään lapset nuku ja teillä on elinikäiset univelat. Tai vaihtoehtoisesti jotain vinkkejä tähän väsymykseen. Niin ja kävittekö valokarnevaaleilla?
Mulla on krooniset univelat liian monelta vuodelta huonosti nukkuneiden lasten takia. Ihme, että selvisin pääsykokeista ja pääsin opiskeleen (vain 37 otettiin ja 3000 haki, hui!)niiden perusteella Mutta oli pakko lukea vuosi, kun joku hyvin nukkunut nuori neiti luki varmaan pari viikkoa ja pääsi sisään :)Alkuun tuntui, etten tajua yhtä ainoaa lausetta niistä kirjoista, niin löi aivot tyhjää. Mutta kyllä se siitä alkoi aukeamaan.
Ekana vuonna muuten nukahdin joka päivä jonnekin luennolle. Ei vaan pysyneet silmät auki 😀
Kyllä ne lapset sitten teini-iässä nukkuvat niin hyvin, että eivät ihan heti ekaan torkutukseen tahdo aamuisin herätä, trust me 😀
Hullu ja hyvä sä!! Ja mä jo valmiiksi kiroan sitä kun nyt ne ei nuku ja teineinä niitä ei saa sitten millään ylös sukkahienhajusesta huoneestaan.
Mulla on hatara mielikuva, että niistä univeloista toipuu.. Muistaakseni ehdin kakkosen jäljiltä saada itseni taas ”ihmiseksi” ennenkuin kolmonen syntyi. Eka taas oli ihmelapsi ja nukkui 4kk ikäisestä yönsä. Mutta nämä kaksi pienintä ovat osanneet valvottaa ja herättää aamuisin ihan tolkuttoman aikaisin.
Juu, huomasin itsekin, ettei niistä univeloista toivu yksillä pitkillä unilla. Miehellä oli eilen vapaapäivä, ja antoi mun nukkua aamuviiden sijasta puoli yhteentoista. 12h (toki rikkonnaiset)yöunet, ja silti klo 22 taas taas nukkumaan rättiväsyneenä.
Joten jään siis bongaamaan niitä apuja väsymykseen ;).
Hatara mielikuva kuvaa hyvin näitä tämän hetkisiä tuntoja ;D
Hei, mulla on hyvä kirja uniongelmiin ehkä jopa täällä kotona. Mut joo, nyt täälläkin nuhaa ja vierestä on löytynyt lapsi. Mä olin vuoden nukkumatta, se oli aika hardcorea…jos tarvitte apua nukkumishommien hoitoon, kannattaa puhua neuvolassa niin ne ohjaa eteenpäin!
Mä jo epäilen ettei noihin tehoo mikään, teininä sitten saan taas valvoa yöt sydän syrjällään ettämissä ne taas luuhaa.. Eläkkellä sit jos saisi nukkua.. Mutta joo oikeesti, pakko kohta ryhtyä johonkin järeisempiin tekoihin.
Kymmenen kuukauden, yhden viikon ja yhden päivän aikana nukuttu yksi kokonainen yö (20.30-06.45), muuten heräilty pääasiassa 2-25krt jokaikinen yö. Joskus alkuaikoina suunnittelin vähän, että poika saisi mennä vuoden vanhana hoitoon, että itse pääsisin takaisin koulun penkille.. Mutta ei toivoakaan, ei näillä yöunilla. Velkoja nukutaan pois siis ainakin vielä vuosi, katsotaan sitten ensi syksynä uudestaan. Joten ei, et ole todellakaan yksin nukkumattomuutesi kanssa 🙂
Tavallaan helpottavaa, mutta ei tätä tietenkään kenellekkään muulle soisi. jaksamista sinne!
Täällä yksi uneton myös. Kolme lasta, iältään 5v, 3v ja 9kk, joista jokainen on ollut tai on edelleen huono nukkuja. Tuo vanhin nyt alkaa olla jotakuinkin selvillä vesillä (paitsi viime yönä tuli taas viereen), keskimmäisen kanssa heräillään muutaman kerran yössä ja nuoriherra pomputtaa äitiä 5-10 kertaa yössä. Että ei nukuta ei. Viimeksi olen nukkunut kokonaisen yön silloin kun mulla ei ollut vielä lapsia, eli viisi vuotta sitten. Vaikka tässä vuosien varrella on äidille järjestetty muutamia tilaisuuksia rauhallisiin öihin, se heräily on niin syvällä ”systeemissä” että havahdun joka tapauksessa vähintään muutaman tunnin välein, nukkuisinpa missä tahansa pommisuojassa.
Toi herily ilman häiriöitä on myös tuttua. Tylsää kun pari kertaa esim hotelliissa ollessa ei saa sitten nukuttua tai heräilee kokoajan vaikka kerrankin saisi nukkua.
Meillä on 4v kaksoset, jotka nukkuivat todella huonosti ekat kolme vuotta. Vikan vuoden ajan ei ole tarvinnut herätä kuin 1-2 kertaa yössä. Täytyy sanoa, että siihen nukkumattomuuteen jopa tottui. Ihmeen vähällä unella ihminen oppii pärjäämään. Muistiin se vaikuttaa, on vaikea pitää mitään mielessä eikä tietenkään ole voimia mihinkään ylimääräiseen työpäivän jälkeen. Semmosessa sumussa tässä on menty jo niin pitkään, etten enää muistakaan mitä on olla pirteä 😉 Kyllä meilläkin harkittiin vakavasti jo sairaalan unikoulua, mutta omin voimin selvittiin jotenkin. En enää muista miten…
Tsemppiä omien lastesi kanssa!
Oi voi, on teilläkin ollut! Sumussa täälläkin kuljetaan, mutta luotan siihen että kyllä tää tästä edes vähän helpottaa..joskus. Kiitos!!
Samaa rataa mennään meilläkin: viimeisen kahdeksan kuukauden aikana pisin unipätkä mulla ollut 3h. Itsepähän aloin imettämään ja samalla päästin isän aivan liian helpolla. 🙂
Imetyksen hyödyllisyydestä puhutaan suu vaahdossa, mutta kumpi on oikeasti hyödyllisempää se, että lapsi saa rintamaitoa vai se, että lapsi nukkuu täysiä yöunia ja äitikin on päivisin pirteä ja osallistuva. Rinnastan nämä kaksi asiaa siis siksi, että koskaan en ole kuullut pullolapsesta, joka enää edes puolivuotiaana heräilisi 2h välein huutamaan tuttipulloa.
Heräsin tänään itsekin 7 yöherätyksen jälkeen hieman väsyneenä ja mieli teki avautua. 😀 Mun vinkki väsymykseen: päiväunet aina kun lapset nukkuu.
Voih ei, meillä en kelpaa kuin minä ja varmasti imetyksestä johtuu. Ärsyttävää, molemmille. Päikkärit nukun melkein joka päivä. Meillä nyt vaan uusin villitys: ei nukuta myöskään päivällä! Kumpikaan… Toivottavasti teilläkin helpottaa pian!
No meidänkään lapsi ei nuku. Tämän viikon unikoulun jälkeen ehkä nukkuu ens yönä. Viime yönä kun oli vaan kerran perinteinen mulle-peittoa-päälle-heti-itku. Mutta loppuviikosta on taas työt+hoito, niin sehän on varma, että nukutaan kaikki ihan huonosti. Että odotan kovasti sitä kun saan olla kotona! Jos sitten edes hetken sais nukkua ennen kuin tää pienempi poika päättää tulla ulos? Toivossa eletään…
Ja ei, me ei käyty Lintsillä ;D
Toivossa on hyvä elää.. 😉
Ei nukuta meilläkään ei. Ja mä menin vielä tieten tahtoen hankkimaan lisää univelkaa hillumalla lauantaina baareissa neljään… Oli vaan niin kivaa, ettei MITENKÄÄN voinut tulla ajoissa kotiin, nyt kun tiistainakin on vielä paha olo, niin ajatukset on vähän toiset… Viime yönä herra 9kk heräsi tosin ekan kerran vasta puol 2 ja mäkin menin nukkumaan jo kympiltä, se vähän on pelastanut tätä alkuviikkoa. Mutta tsemppiä meille! Kyllä tää (kai) tästä. Huoh.
OI voi, tiedän! Tein saman viikkoa aiemmin. Keskiviikkona alkoi helpottamaan se oma olo.. Tsempit meille!! 🙂
Voi harmitus kun ei päästy tuonne -olin töissä! Ihania kuvia!
Toivottavasti helpottaa kun tottuvat nukkumaan huoneessaan ja ilman tisua! Meillä hampaiden tulo herätteli toista kokoajan, mutta nyt kun melkein kaikki ovat jo suussa, niin yötkin menevät iisimmin…
Nukkukaa Lassen kanssa päikkärit vuorotellen 😉
Joo tiiän että helppo se on ””sun” sanoa, eli en ala neuvomaan 😀
Oli ihanaa! Ja Heviaurus huippu! Ja kiitos ihana 🙂
Minishow’lle lohdutuksena, että itse tiedän useamman pullovauvan, jotka on päälle vuodenkin vanhana heränneet parin tunnin välein huutamaan maidon perään. Osaa nekin ;)! Sen homman vaan pystyy ulkoistamaan isälle, mummille ja kummille, tissihommia ei..
Osaa todellakin nekin, just puhuttiin miehen kanssa että se vaan on päässyt unohtumaan millaista ekan kanssa oli.
ilmottaudun myös huonosti nukkuvien joukkoon. Meillä taistellaan tissittömyyden kanssa, öin ja päivin. Ikää jo 1v2kk. juuri eilen lääkärissä valittelin väsymystä ja imetysjuttuja jaheräilyjä lääkäri suositteli seuraavalla kerralla neuvolassa ottamaan puheeksi tammisaaren unikoulun, jos kotikonstein ei vähitellen ala yöt rauhottumaan. aika radikaaliltahan tuo kuulostaa, mutta kyllä ne unet tulisi tarpeen.
Siaraalan unikoulu kuulostaa tosi radikaalilta ja itse en tiedä pystyisnkö vaikka tilanne sitä ehkä vaatisikin. Uni vaan on tosiaan aika kovin tärkeää..
Tutulta kuulostaa, ja väsyneeltä..
Meillä 3.5v. ja 1.1kk ikäiset lapset, jotka molemmat heräävät (ja herättävät) 2-10krt/yö. Pienempi enemmän, isompi näkee unia ja herättää sitten itkullaan/huudollaan pienemmän (ovat samassa huoneessa)..
Pienempi syö rintamaitoa vielä, herättyään yöllä rauhoittuu mun vieressä vain tissille :/
Joskus toooosi väsynyt olo, toisinaan pirteämpi, vaikka heräilyä on tosiaan jatkuvasti väh. 2-5krt/yö.
Aika väsynyt oon (ainakin toisinaan) tähän rumbaan 🙁 Unikouluntapaista on kokeiltu, mutta on kaatunut mm. korvatulehduksiin, nuhaan tai vaan muuhun muutokseen.
Yhtään yötä en ole tän nuoremman aikana nukkunut heräämättä, ehkä sit joskus.
Tsemppiä, päiväunia, omaa aikaa ja pitkää pinnaa! Näillä oon itse selvinnyt tähän asti, en nyt hyvin, mutta jotenkin.
Kuulostaa niin meiltä!! Kiitos, omaa aikaa pitää ottaa enempi, joskos se pinnakin sillä sitten kasvaisi.. 🙂 Tsemppiä takas!
IHANIA KUVIA! <3 Ja niin kivan kuuloinen viikonloppu että iskee kateus. Itse oltiin laittamassa mökki talviteloille, ts. kuravellisessä maastossa lasten kanssa ulkoilu ei ollut noin kivaa kuin teillä 😉 Tai se, kun aamulla istut ulkohuussissa ja asteita on -3 ja ulkona on niin pimeää ettet löydä takaisin mökkiin ilman taskulamppua 😀 (kun 1v.1kk on päättänyt että klo 07 on hyvä aika herätä oli arki tai pyhä…)
Tsemppiä uniongelmiin!
VOI KIITOS! Hörähdin nauruun tuossa tekstin puolivälisä ;-D Kuulostaa aika jännältä ja hauskalta kuitenkin! 🙂
Ihania kuvia!:)
:):):):) !! Kiitos!
Mulla on kolmevuotias, eikä se nuku vieläkään täysiä öitä.
Ekana vuonna ei ensimmäistäkään kokonaista yötä. Sit yhden vuoden iässä unikoulua parissa erässä ja tilanne parani huomattavasti. Alkoi olla läpinukuttuja öitä.
Sit 2v8kk iässä vaihdettiin pinniksestä juniorisänkyyn ja siitä lähtien lapsi on tullut väliin joka yö.
Tän lisäksi lapsi on ollut aina aamuvirkku, seiskalta viimeistään on herätys.
Täs yks päivä nukkumaanmeno viivästyi kunnolla ja koko poppoo herättiin vasta 9 jälkeen. Tuntui, kuin verhot olis vedetty silmien edestä auki, oli kevyt fiilis koko päivän. Tuumimmekin miehen kanssa, että ai niin, tältä tuntui herätä levänneenä.
Aloitin työt kun lapsi oli 2v8kk. Tiukkaa tekee välillä.
t.L.
Kiitos kun jaoit! Toivovottavasti yöt teilläkin rauhoittuu, itse en varmaan kyksenisi töihin jos en saisi nukkua kunnolla.
Mua jäi kaivertamaan… siis että on valitettu kun Linnanmäki laittanut valoja ja ilotulitukset??! Käsittämätöntä meininkiä… Kyllä siellä Suomessa on niin pikkusielusta porukkaa että maapallon pimeimmässä kolkassa ei nyt yhtenä päivänä saa vähän pistää lisää valoa ja revitellä. Enpä taida muuttaa takas 🙁
Joo 🙁 🙁 Jotkut ne ei kai vaan osaa kuin valittaa ja keksiä valituksen aihetta kaikesta mahdollisesta. Ihana (kaikille ilmainen) tapahtuma, ja ihana Linnanmäki.
Ahhah ihana lukea, että on muitakin äitejä jotka valvovat läpi öiden – tai ei siis tämä niinkään naurata ;). Meillä on pieni 5.5kk ikäinen refluksi potilas, joka satunnaisesti nukkuu 4h pätkän yössä ja silloin on asiat todella hyvin. Muutoin herää 0.40-2h välein läpi yöt. Vielä hetki sitten pidin 5 päivää häntä ilman lääkettä, jotta näen auttaako lääke niin tällöin kolme viimeistä yötä heräsi 0.40min välein. Eli joo lääke auttaa, että muutaman tunnin pätkiä on edes yksi tai kaksi yössä. Voi pientä raukkaa, kun ei saa rauhassa nukkua tärkeää unta :(. Itse en ole yhtään väsynyt (en kerkee olla väsynyt, adrealiini varmaan auttaa) ja harvemmin menen nukkumaan ennen yhtä yöllä. Eli nukun pätkissä ne muutamat tunnit yössä mitä ehdin ”nukkua”. Päiväunien mahdollisuutta ei ole, kun keskimmäinen lapsi (2.5v) harvemmin nukkuu enää päiväunet saati nukkuisivat samaan aikaan. Jotenkin tämän kolmannen ja viimeisen vauvan kohdalla jo ajattelee, että tämä on niin lyhyt aika minun elämästä. Kyllä ehdin sitten joskus nukkua. Joten itsestä en ole huolissani (tai sitten se uupumus iskee ja rajusti joku kaunis tai ei niin kaunis päivä, no ei odotella sitä ;D). Huolissani olen tästä vauvasta ja hänen vaivoistaan!! Lisäksi mieheni tekee yli 50h viikossa töitä, joten aika ”yh:na” vielä mennään. Mutta kuten joku jo mainitsi, että kaikkeen tottuu eikä tämä yhtään tunnu pahalta. Ollaan me äidit niin SUPERäitejä – zemppiä kaikille 🙂
Voi pientä! Tosi ikävää, meidän molemmilla ollut vauvana lievä refluksi ja sekin oli jo ihan kaameaa. Onneksi lääke vähän auttaa, toivottavasti vaiva menisi pian itsekeen ohi ja saiaitte kaikki nukkuttua paremmin. Sinullekkin tosi tosi paljon jaksamista, toivottavasti jakasat adrenaliinin ja hormoonien ansoista vielä vähän pinnistää!
Ööö. No kävin vähän koulussa ja työharjoittelussa lapsen ollessa 6-10kk. Ja oli kyllä jäätävää!!! Hirveät rytmihäiriöt, hirveä hedari, hirveä kiukutus kun vihdoin pääsi kotiin. Sama homma pojan ollessa 1v 2kk kun kävin taas kuukauden työharjoittelussa. Olen siis todennut, että kotiäitinä on parempi olla. Jaksaa edes sitä lastaan, vaikka väsyttääkin. Työn kanssa ei jaksanut, teki mieli vaan painua maan alle päivän päätteeksi.
Ihania kuvia lintsiltä! Ja tsemppiä teidän öihin, meillä oli pahin kausi siinä 9-1v 2kk välillä yöheräilyjen kanssa.. Nyt on helpompaa, mutta lapsi nukkuu edelleen kainalossa kun kerran heräilee öisin ja olen peruslaiska.