No nyt se on jo kymmen kuukautta vanha. Tässähän täytyy alkaa jo yksivuotissynttäreitä pikkuhiljaa miettimään. Tähän sitten pitkä fraasi klisetä, että aika menee niin nopeaan, kohta se menee jo kouluun, ne on pieniä vain niin lyhyen ajan. Ja iso NYYH.

Tietysti on myös ihana nähdä miten Elvis on kehittynyt ja kasvanut. Tämä viimeinen kuu on ollut ehkä sellaista ”henkistä” kasvua, enemmän kuin motorista kehitystä. Tuntuu että yhtäkkiä E on alkanut paremmin hiffaamaan asioita. Se tuntuu ymmärtävän enemmän puhetta ja yksinkertaisia kehoituksia. Tunnistaa esineitä ja ihmisiä ja matkii ihan hirveästi kaikkea ja kaikkia. Niin ja höpöttää!

Pienintäkään mahdollistuttaa hiljaisuuteen ei siis enään ole. Ätä, ättä, tätä, tättä, nänä, nämä, että, ei, ai ai, pägä – jne jne jne. Vähänkö se on söpö kun se höpöttää suuna päänä. Ja taputtaa omilleen jutuilleen. Ja vilkuttaa. Ja vaan on.

Olin ihan varma että Elvis kävelisi jo tässä vaiheessa. Tuen kanssa se meneekin jo varmasti ja vauhdilla. Riittää että vähän ottaa vaikka seinästä ja sohvankulmasta kiinni. Pidempiä ja pidempiä aikoja se jää välillä seisomaan ilman tukea. Kaikki, ihan kaikki pienimmätkin muruset se löytää ja pistää suuhun.

Oma tahtoa löytyy! Uskomatonta kyllä, luulen että siitä tulee vielä tempperamenttisempi tapaus kun isoveljestään. Vielähän se on aika sööttiä, mutta alkaa myöskin vaatimaan jo vähän pidempää pinnaa. Tavarat lentää ja päätä taotaan pöytään ja lattiaan jos hommat ei ihan mene niin kuin haluais.

Hirvein eroahdistus tuntuu olevan tiessään. Elvis saattaa kontata jopa toiseen huoneeseen leikkimään yksin. Se viihtyykin hyvin hetkiä yksikseen leikkien ja tietysti vähän pidempiä aikoja isoveljen kanssa. Puistossa se tykkää leikkiä, eikä missään nimessä suostu katsomaan menoa rattaista. Keinu on lemppari, hiekkalaatikko ja kivien syönti tulee hyvänä kakkosena.

Hampaita tosiaan on kolme, mutta koko ylärivi näyttäisi puhkeavan hetkenä minä hyvänsä. Ruoka (soseet) ei edelleenkään maistu mitenkään ihan hurjan hyvin, mutta sormiruokaillen tykkää syödä ja annetaankin Elviksen syödä paljon itse. Imetän edelleen. Varmaan 10 kertaa vuorokaudessa. Haaveena olisi saada määrä johonkin kolmeen, yöimetykset kokonaan pois ja pikkuhiljaa pojat omaan huoneeseensa. Kattellaan ja raportoidaan.

Näistä 10 kk kuvista tuli vähän hassuja. Mulla on kamerasta akku ihan lopussa ja laturi tietysti kateissa. Piti mahdollisimman nopeasti jotain napata.

Ja kuukauden päästä Kaapo täyttää jo kolme. <3

Minttu