Vanhoista, rumista ja epäkäytännöllisistä Ikean syöttisperhmusteista sain helposti ja nopeasti tehtyä uudet.
Tarvittiin vain vähän vahakangasta (sekin ikeasta) ja pieni hetki ompelukoneen parissa.
Selkänojan päälle surautin kankaan suoraan, pyllypehmusteesta päädyin käyttämään pelkän sisuksen. Ei todellakaan mikään parhaimmista taidonnäytteistäni, kangaskin oli kauhean ryppyinen vauvan toimesta, mutta toimii just eikä melkeen.
Ikea ja Artek ne yhteen soppii..
Minttu
Juuri kun pääsin sanomasta kuinka imetys on sujunut hyvin ja helposti sain tissiini sammaksen. Ai juma että se tekee kipeetä. Sammas on siis tarttunut vauvan suussa, joka hänellä on niin lievä etten edes aluksi sen tajunnut olevan sitä.
Sain vinkiksi hieroa sekä tisseihin että vauvan suuhun vissyä, puolukkaa ja sitruunaa. Olen odotellut koko aamun myös soittoa lääkäriltä, tähän on kai joku lääkekkin. Tisseille pitäisi antaa myös paljon ilmakylpyjä. Hitto kun ei tässä olisi aikaa hillua himassa tissit paljaana. Nytkun olisi edes se Tusenblå.
Ne jotka ei tiedä, sammas on hiivasinen aiheuttama suutulehdus. Hyi hitto. Se on melko yleinen ja esiintyy useimmin ihan pienten vauvojen suussa. Mutta myös isommilla vauvoilla voi sitä tulla, etenkin vaikka antibiottikuurin jälkeen. Sammas voi lapsella olla oireeton tai kipeä ja aiheuttaa syömisvaikeuksia. Tisseihin tarttuessa se on kipeä, voin todistaa. Sammaksen yhteydessä vauvalle voi tulla myös vaippaihottumaa.
Ihan mielenkiintoista nähdä miten puolukan ja vissyn hierominen lapsen suun sisälle onnistuu. Miten teillä on selätetty sammas?
Minttu
Tavattiin idolini Taikinanaaman kanssa blogimiitingin merkeissä. Porvoonkadun baarissa, iltapäivällä, siiderin äärellä. Lupasin opettaa vähän bloggerin käyttöä, mutta pian selvisi että Taikinanaama osaa paremmin. Ei se haittaa, otetaan sitten vaan siideriä.
Muutaman muun bloggaajan tavoin mekin selviydyimme aamuvarhain aamupalalle Espoon modernin taiteen museoon, eli EMMAan viime torstaina. Aamupalan lisäksi saimme tietoa lapsille järjestettävävistä ohjelmista sekä tutustuimme Sulo Siveltimeen. Ohjelmassa oli myös vapaata leikkiä, piirtämistä, askartelua sekä tietysti näyttelyyn tutustumista.
Näyttelyssä tutustuimme muutamaan teokseen. Yhden maalauksen ääreen kokoonnuimme istumaan ja meitä sadutettiin. Lapset siis kertoivat tarinan, mitä heidän mielestään taulun kuvassa tapahtui ja se kirjoitettiin ylös. Jokainen lapsi sai myös taikakiikarin, eli pienen teleidoskoopin jonka läpi teoksia oli jännä katsoa. Samalla kun oppaat viihdyttivät lapsia silkkihuiveilla saimme me aikuiset tutustua pikaisesti Sophie Callen Take Care of Yourself näyttelyyn.
EMMA tarjoaa myös lapsille kaikenlaista kivaa. Ohjelmistossa on erilaisia ja pituisia taidepajoja joissa esimerkiski katellaan ja jutellaan teoksista. Lapsille on myös sadutusta teosten avulla. Myös synttäreiden järjestäminen onnistuu EMMAssa. Lastenohjelma on suunnattu lähinnä yli 4 vuotiaille, mutta toimi nytkin ihan hyvin. Vasrsinkin kun näyttelysali ei ollut vielä muulle yleisölle auki ja lapset saivat juosta siellä melko vapaasti.
Sulo Siveltimen voi tavata opastuksilla, pajoilla ja tapahtumissa. Sen tarkoituksena on jakaa tarinoita taiteesta ja miettiä yhdessä lasten kanssa mikä on taiteilija ja mistä taide tulee. ”Nukke tarjoaa lapsille mahdollisuuden oppia vuorovaikutteisesti taiteesta, taiteen tarinoista ja taiteilijan tehtävästä kautta aikojen. Nuken avulla lasten opastuksilla käytetään draamallisia keinoja ja sadutusta eli tarinan kerrontaa. Lapsille jätetään tilaa tarinoinnin avulla kertoa omia ajatuksia museon taideteoksista ja jakaa niitä toiminnassa syntyvän ryhmäytymisen avulla.
Sulo-nukke tarjoaa suurelle museolle lapsen kokoiset kasvot. Tutun, jonka lapsi tapaa aina museoon tullessaan. Lapset voivat koskea ja kantaa nukkea kierroksilla, toisin kuin taideteoksia. Nukelle voi myös ujomman olla helpompi kuiskata ajatuksia museon taideteoksista, kuin oppaalle. Tärkeintä on löytää nuken myötävaikutuksella lapsille väyliä ja iloa taiteen katsomiseen ja kanssakokemiseen.”
Suosittelen tutustumista EMMAn näyttelyihin myös lasten kanssa! Sinne pääsee helposti bussilla tai omalla autolla. Näyttelykeskusksessa on helppo liikkua ja sieltä saa rattaita lainaan. WeeGeetalossa tapahtuu myös paljon muuta kivaa ja kiinnostavaa. Lapsiperheille suosittelen EMMAn lisäksi käyntiä ainakin Lelumuseossa, Espoon kuvatadekoulun värikylvyissä ja vaikka ihanaa lounasta Sis.Deli+Caféssa. Talossa oli hijattain myös vauvateatteria ja uusia esityksiä on toivottu lisää.
Minttu
Eikö se ollut niin että äitiyttä mitataan muutamilla asoilla. Mitä useampi kohta seuraavista toteutuu, sitä parempi äiti olet 1. Synnytät alakautta luomuna 2. Käytät vain kestovaippoja & kannat lasta liinassa 3. Täysimetät puoli vuotta 4. Teet kaikki vauvan (sormi)ruoat itse. Eikös nämä olleet ne tärkeimmät?
No ei vaiskaan, ei todellakaan. Mulle on ainakin ihan yksi lysti miten ja mitäkautta lapset ovat tulleet maailmaan, ja ihan sen ja sama kaikkiin noihin muihinkin kohtiin. Tärkeintähän on että lapset ja vanhemmat viihtyy ja voi hyvin, jolloin myös asoiden tekeminen niin mikä kustakin hyvältä tuntuu on se tärkein.
Kuitenkin saan ehkä jonkinlaisia pieniä hyvä-äiti säväreitä siitä että väsään vauvan ruoat itse luomutuotteista. Se on ihan tyhmää, mutta en voi sille mitään. Onko typerämpää kun duunata soseita yömyöhällä kuin mielummin tuntea huonoa omaatuntoa antaessa lapselle ruokaa pukista suoraan kaupan hyllyltä. No toisestaseksi ainakin toimin ensimmäisen mukaan.
Kirjoittelin vähän aikaa sitten hyvin sujuneesta imetyksestä pikkuhiljaa siirtymisestä kiinteisiin. Syömisen miettimisen lisäksi siinäkin kirjoituksessa oli vähän puitu tätä syyllisyysteemaa. Mutta nyt tätä ruokailua.
Vaikean alun jälkeen Elvis on alkanut pikkuhiljaa syömään vähän paremmin. Alkuun, ehkä ekan viikon sille ei maistunut soseet yhtään. Annoin myös sormiruokaa, sillä se tykkäsi leikkiä mutta yhtään ei mennyt suuhun. Viikonloppuna alkoi kuitenkin sujumaan ja nyt E syö jo 5 kertaa päivässä. Tosi tosi pieniä annoksia kylläkin, mutta niinhän se on alussa tarkoituskin vain tutustua makuihin.
Puuroa menee tällähetkellä sellainen 1/4 desiä ja kasvissosetta muutama teelusikkalinen. On jännä miten sellaisen määrän syömiseen voi mennä jopa puoliuntia. Ja millaisen sotkun siinä saa aikaan! Harjoitusta, harjoitusta. Niin lapselle kuin äidillekkin. Mainitsinkin että Kaapo on ollut aina hyvä syömään. Alusta asti ihan jättimäisiä annoksia ja ihan mitä vaan, kaikki meni alas. Todella omatoinen myös, yksivuotiaana hän söi lusikalla jo itse. Joten olen vähän pihalla kun tämä lapsi onkin näin ”hankala”.
Pikkuhiljaa tekniikkakin alkaa olla hallussa. Soseiden kanssa tajoan jotain sormiruokaa jos on. Molemmissa käsissä vauvalla on kokoajan oltava jotain. Ruokapöydällä on erilainen valikoima lusikoita, lääkemittoja, leluja ja muuta pientavaraa jota voi törkätä vauvan käteen kun edellinen putoaa lattialle. Välillä törkätään vesinokkis suuhun jotta saadaan tilaa poskiin. Olen myös huomannut että on vain hyväksyttävä se seikka että sotkua tulee.
Aijon jatkossakin tehdä soseita itse, mutta kun ruoka alkaa maistua enemmän ja maut ovat tutumpia turvaudun varmasti myös kaupan valikoimaan. Toistaiseksi kuitenkin yön pikkutunteina keittiössämme toimii ruokatehdas. Kuinka kätevää onkaan napata pakkasesta jääpalamuotin kokoisia annoksia ja jatkossa sitten yhdistellä niitä ja tehdä suurempia annoksia. Nyt tämä ainakin toimii hyvin näin.
Minttu
