35+2. Päivät vaan vähenee ja ikää tulee lisää. Viimeiset raskausviikot alkaa olemaan käsillä ja synnytys lähestyy. Toivottavasti ainakin, sillä olotila ja kaikki mahdolliset vaivat alkavat käydä jo tosiaan kunnon päälle. Ikäkin painaa.. 😉
Vietin siis eilen synttäreitä. 25 vuotta. Sitä alkaa olemaan jo ihan aikuisen ikäinen siis. Synttäripäivä meni ihanasti syöden, syöden ja vielä lisää herkutellen.
En tiedä johtuuko se tosiaan siitä että ikää on kaksi vuotta enemmän kuin viimeksi, vai onko tämä toinen raskaus muutenvain fyysisesti (ja henkisestikkin) paljon rankempi ja raskaampi.
Olenkin jo täällä aiemmin valitellut omaavani kaikki mahdolliset raskausoireet ja vaivat. Viime torstaina alkoivat sitten imeisesti ennakoivat, eli avaavat supistukset. Ne jatkuivat seitsemän tunnin ajan kunnes yllättäen loppuivat. Äitiyspolilta sain kuitenkin ohjeeksi seurailla tilannetta kotona, ottaa rauhassa ja soitella uudestaan jos olo menee pahemmaksi. Näitä kipuja on sitten ollut ja tullut muutamia kertoja päivässä, mutta kuitenkin niin että olen voinut touhuta normaalisti (eli maata sohvalla ja syödä). Neuvolan mielestä (kuvaamieni oireiden perusteella) nämä supistukset ja kolotukset ovat todennäköisesti saaneet jotain aikaan. Neuvoi lähtemään heti tarkistamaan tilanne jos kipu taas yltyy. Tässä kirjoitellessa istun jumppapallolla, sillä tavallisella tuolilla istuminen on aika tuskaa. Jotain tuolla alhaalla siis tapahtuu 😀
Vaikka alan olla aika kypsä tähän raskaana oloon, en kuitenkaan tahtoisi vauvan syntyvän ihan vielä näillä viikoilla. Muutaman viikon päästä olisi jo paljon parempi. (Nyt kun kirjoitan näin, vauva taitaa tulla ulos vasta marraskuussa…) Samalla myös raskauden päättyminen tuntuu TODELLA haikealta. Vaikka sattuu, kolottaa, yrjöt on kokoajan kurkussa ja mitä vielä, niin tämä masu on vaan niin suloinen. En yhtään odota sitä nahka ja läskivuorta joka tähän jää roikkumaan kun vauva on ulkona.
Olisi tosi kiva kuulla miten teillä on viimeiset raskausviikot menneet. Onko ollut synnytykseen viittaavia merkkejä, millaisia ja kuinka ennen? Millaisia kipuja, kolotuksia yms? Miten synnytys on lähetnyt käyntiin ja kuinka kauan kesti tajuta että nyt se on menoa? Miten itse synnytys meni?
Kyselee siis yksi uuno tuleva ensisynnyttäjä jonka ensimmäinen raskaus päättyi suunniteltuun sektioon ilman yhtäkään havaittua supistusta ennen sitä.
Minttu
ONNEA!
Heh! Jos sä oot vanha niin mä on ikivanha! Onnea vaan. 🙂
Ja harmillista että tämä raskaus on ollut sulle niin vaikea.
Mullakin on tämä raskaus ollut paljon vaikeampi kun viimeinen. Rankan viime synnytyksen takia häntä ja häpyluut vinksahti ja siksi liitos ja luukivut ollut aika pahat ihan keskiraskaudesta lähtien. Fysioterapeutti antoi mulle 30 min. max kävelyrajoituksen viikosta 20 eteenpäin. Juokse sitten siinä taaperon perässä ja vie sitä puistoon, heh! Tuntuu siltä että kesä jäi melkein kokonaan väliin kun ei monena päivänä voinut tehdä mitä halusi.
Ennakoivia supistuksia ja alaselän ja vatsan jomotusta ollut jo kuukauden ja osa kohdunkaulaa oli jo hävinnyt rv 32 että mikäköhän tilanne siellä nyt on. Pelkäsivät vauvan jo tulevan aikaisin mutta pääsin sittenkin täysaikaisuuden puolelle. Nyt saisi jo mun puolesta tullakin. Ei tätä enää jaksaisi paljon kauempaa. LA jo parin viikon päästä muutenkin. Danielin kanssa ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia eikä supisteluita ja synnytys käynnistettiin rv 42 kolmen päivän sairaalassa makaamisen jälkeen että mullakin on se normaali sairaalaan keskellä yötä lähtö ihan uutta ja kokematonta.
Kuitenkin loppu häämöttää ja meillä on molemmilla kohta jo nyytit sylissä. Ja sitten jaetaan taas lisää sotakertomuksia. 😀
Kiitos Riikka ja Jenni!
Huh Jenni, kuulostaa todella hurjalta. Harmi että edellesestä vaikeasta synnytyksestä jäi tuollaisia vaivoja :/
Ihanaa ja mahdollisimman rauhallista loppuodotusta kaikesta huolimatta! Ilmoittele heti kun pikkuinen on tullut maailmaan (toivottavasti pian)!
Kiitos vaan ja ilmoittelen! Lisään sut vaikka facebookiin … taidat löytyä blogin kautta. Sitten sunkin uutiset tulevat perille. 🙂 Ja olis tosiaan kiva nähdä sitten pikkumiehien ja vauvojen kanssa. 🙂
Rauhallista loppuodotusta sinnekin.
Jenni