Vettä ja tuulta pitävä takki.

 

 

Moni arvailee meille tyttöä, itse veikkaan poikaa. Meidän molempien suku on aika miesvoittoista, ehkä se tunne tulee siitä. Mä en usko tippaakaan että raskausoireiden, mielihalujen tai mahan muodolla olisi jotain merkitystä lapsen sukupuoleen. Monella kun tuntuu olevan tarkkaa faktaa, joka kuitenkin poikkeaa taas jonkun toisen yhtä varmasta tiedosta.

Me emme siis tiedustelleet viime ultrassa kätilöltä että kumpi mahdollisesti olisi tulossa. Kuten emme edelliselläkään kerralla.

Helpottaisiko tieto sukupuolesta sitten jotenkin meidän elämää? No ei tosissaan, se vaan ajaisi meidät lopullisesti konkurssin partaalle. Jos tiedossa olisi että meille tulee tyttö, en pystyisi olla ostamatta jokaista tielle osuvaa söpöä mekkoa. Joku sanoi että vauvaan saa luotua paremmin siteen jo ennen syntymää kun tietää sukupuolen. Vaikka tätä en ole kokenut, uskallan väittää vastaan.

Miksi me ei sitten haluta tietää? No, ei me vaan haluta. Se on vaan hauskan jännää niin. Ei sitä pysty sen kummemmin perustelemaan. Se tunne kun näkee oman lapsensa ulkona tässä maailmassa ensimmäistä kertaa on uskomaton, tiesi sitten sukupuolen etukäteen tai ei. Ilman sitä tietoa se on kuitenkin hitusen erilaista.

Liekö syynä monien ihmettely siitä miksi ei haluta tietää sukupuolta, mutta ollaan taidettu olla ehkä ihan vähän enemmän kiinnostuneita asiasta. Ilmoitin jo etukäteen, että aijon tällä kertaa luoda ultrassa pitkiä silmäyksiä vauvan haaroväliin.

Sainkin hyvä vinkkejä siitä että tytön haarovälissä näyttää olevan hampurilainen ja pojalla hodari. Valkoisia kirkkaita viivoja piti myös yrittää bongata (työllä kaksi, pojalla kolme.. vai miten se nyt meni), riisinjyviä, nakkeja.. Mitä vielä. Menin jo ihan sekaisin että oliko se hodari nyt poika vai mikä.

 

21. raskausviikko alkaa huomenna, eli noin puolet odotusta jäljellä. Aamulla oltiin rakenneultrassa.

Viikon ajan jännitin ultraa ihan hirveästi. Aluksi se oli sellaista malttamatonta, odottavaa ja kivaa jännitystä. Sitten menin tyhmänä nettiin ja googlasin rakenneultraa ja 20. raskausviikkoa. Olen vuodattanut litroittain kyyneliä luettuani erilaisia kokemuksia ultrassa löynyneistä vioista ja vammoista jotka ovat johtaneet raskauden keskeytykseen eli ennenaikaiseen synnytykseen.

Eilinen ilta ja aamu on ollut hullua vuoristorataa. Odotan vauvan näkemistä innolla ja seuraavaksi jo itken. Välillä ilosta ja usein en edes tiedä miksi. Ihan hysteerinen olo. Tänä aamuna näin jo itseni juuri synnyttäneenä, pieni vauvamme silmät kiinni kaarimaljassa ja lohduttoman surulliset vanhemmat jättämässä hyvästejä.

Vaikka meiltä ajaa kättärille reilut viisi minuuttia, tuntui aamuinen matka tosi pitkältä. Lasse oli innoissaan, kuunteli musaa ja rummutteli rattiin. Minä purskahdin itkuun kun näin ruumisauton. Paniikki alkoi taas iskeä sairaalan pihalla, kun emme meinanneet löytää parkkipaikkaa.

Kaikki on siis hyvin ja meille on näillä näkymin tulossa normaali terve vauva. Kuinka pakahduttavan ihanaa! Hormoonit edelleen jyllää pahempina kuin koskaan ja itku meinaa tulla ihan joka asiasta. Fiilikset on silti hyvät.

Mä en tästä lähdin aijo tutkia netistä mitään, lukea keskustelupalstoja tai muitakaan surullisia juttuja. En suosittele muillekkaan. Mulla on ihan tarpeeksi kestämistä tässä itsessäni ja näissä hyvin kummallississa oloissa ja tuntemuksissa. Onko muut yhtä sekasin? Nyt tekis mieli taas vähän tirauttaa.

Meidän ihana pikkuinen rakas! Onko vähän söpö onko!

Ja nyt kun näistä hulluista hormooneista kirjoitan, jatketaan vielä. Lasse kutsuu mua nykyisin Momzillaksi. Kaapoa odottaessa olin mielestäni hyvin seesteisessä ja rauhallisessa tilassa. Nyt mä olen ollut aivan hullu. Siis raivohullu. Apua. Mä oon NIIN sterotyyppisesti raskaana.

Minttu

Iltani ratoksi kuvasin viimeisimpiä kirppislöytöjä (joo-o halvat huvit). Osa on ostettu viime viikonlopun pihakirppiskierrokselta, osa aikaisemmin. Kaikkia hintoja en tarkkaan muista, mutta 20 sentin ja 7 euron väliltä.

Kaikki vaateostokset ovat tulevalle vauvalle. Mikä on aika sairasta, sillä kellarissa on kolme ISOA (2x ikeakassin kokoista) kassia vauvan vaatteita. Ja vaatehuoneessamme on kaksi vähän pienempää… Tilanne ei tosin ole yhtä paha kuin ennen viime joulua, jolloin myin kirppiksellä 7 samankokoista kassia Kaapon vanhoja vaatteita. Tosin suurin osa kellarissa olevista vaatteista on edelleen menossa myyntiin. Tervetuloa Valtteriin ostoksille su 5.6!

Kaapoa odottaessa en myöskään tiennyt kumpi on tulossa, ostin paljon vaatteita ja suurin osa niistä oli vaaleita, beessejä ja valkoisia. Nyt olen totaalisen kyllästynyt niihin vaaleisiin, tahdon kirkkaita, selkeitä värejä ja kuoseja.

POPin oranssi talo-body 56cm.

POPin mustapohjainen raitabody 62 cm.

H&M pinkki body 68 cm, 50 cent.

Småfolkin pöllö-yöpuku 62 cm.

Tutan oranssi yöpuku n 70 cm, 50 cent.

POPin oranssi-ruskeat raidalliset housut 56 cm.

POPin turkoosit haaremhousut 62 cm.

POPin puna-valkoiset lammaspökät 62 cm, noin 4e.

POPin vihreäraidalliset housut suljettavilla lahkeilla 56 cm.

Marlonin retromyssy 60cm, 20 cent.

Reikäiset, mutta käyttökelpoiset vuorelliset merinovillaiset tumput, 50 cent.

Ja vaikka onkin ihan poika-olo…

Lindex vaalenpunainen sateenkaari body 62 cm, 1,50e.

Lindex pallomekko 56cm, 3,50e

Lindex puna-valkoiset pallopöksyt 56cm, 0 e.

Ja sitten meille muille..

Kaapolle vihreän tipparellun kaveriksi punainen, 1,50e.

Eteiseen vanha lääkekaappi, 4e.

Nyt lupaan etten osta vauvalle enään yhtään vaatetta. Ainakaan ennen kun olen inventoinut kellarissa olevat. Jos sitten vielä tarttis jotain hankkia…

Minttu