Lukijana minua itseäni ennenkaikkea kiinnostaa  mielenkiintoiset postaukset monestakin aiheesta, mutta myös se kenen blogia luen. Mitä henkilökohtaisempi sävy teksteissä ja kuvissa on, sitä mielenkiintoisepia ne ovat. En toki odota (tai halua) että kirjoittaja paljastaa kaiken mahdollisen kotiosoitteesta vessarutiineihin, mutta esimerkiksi asunto -ja perheaiheiset postaukset ovat kiinnostavaa ja mukavaa luettavaa.

No kuka sitten on mami go go – blogin kirjoittaja..

Olen 24-vuotias Minttu. Asumme avomieheni Lassen ja 1-vuotiaan poikamme Kaapon kanssa Helsingissä, Vallilassa. Nykyisessä asunossamme olemme asuneet kesästä 2009 saakka. Pidämme kovasti alueesta ja asunnostamme. Lähellä on kaikki mahdolliset palvelut ja keskustaan sopivan lyhyt/pitkä matka. Alue on myös muiden nuorten lapsiperheiden suosiossa, joten uusia samanhenkisiä kavereitakin löytyy naapurista.

Toukokuu -10

Lasse ja Kaapo syömishommissa kesällä -10

Elämässä yleeensä minua kiinnostaa monikin asia, mutta tällä hetkellä elämä pyörii luonnollisesti pääsääntöisesti perhe-arjen parissa. Vaatteet, muoti, ilmiöt, kauneus, sisustus, hyvä ruoka ja musiikki ovat myös tärkeä osa elämää. Kaikki kaunis ja söpö kiinnostaa ja olenkin kova haaveilemaan kaikenlaisesta materiasta, heh!

Luonteeltani minua voisi kuvailla eloisaksi, iloiseksi ja energiseksi. Olen kuitenkin myös rauhallinen, ujo ja hyvin herkkä. Viihdyn niin kotisohvalla kuin ihmisvilinässäkin. Olen samaanaikaan kokeilunhaluinen hassuttelija kuin mukavuudenhaluinen murjoittajakin. Sangen monitasoinen siis, kuten me naiset yleinsä!

Kuten jo aikasemmin kirjoitinkin, olen haaveilija, taiteilija, taivaanrannanmaalari. Neitsyt-ihmisenä olen myös hyvin järjestelmällinen, pikkutarkka, hyvä organisoimaan ja tekemään listoja. Ulkopuoliset sitä eivät aina välttämättä huomaa, hallittu kaaos vallitsee usein kotonamme ja kaapeissa jäljiltäni. Muuten, myös Lasse ja Kaapo ovat neitsyitä horoskoopiltaan. Olemme kaikki syntyneet syyskuussa, yhdentoista päivän sisällä toisistamme!

Ammatiltani olen matkailuvirkailija. Matkustelu, uusien paikkojen, ihmisen ja kulttuurien kohtaaminen on aina kiehtonut. Matkailuvirkailijan hommia en ole kuitenkaan ikinä varsinaiseti tehnyt. Heti valmistumisen jälkeen tein pienen uran hotellialalla, respassa ja sen ohella kouluttauduin alalle lisää. Innostus hotellityöhön kuitenkin loppui nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen kokeilin kaikenlaista, mm opiskelua ammattikoulussa sekä yliopistossa, avoimessa, sekä vaatekaupassa ja leipomossa työskentelyä. Lisäksi tein vuoden verran koulunkäyntiavustajan, hoitajan ja opettajansijaisen hommia. Viimeisenä, ennen äitiyslomaa, työskentelin ammattikorkeassa opintoasiansihteerinä taide ja käsityöpuolella. Kaikenlaista on siis tullut jo kokeiltua!

Toistaiseksi aion jatkaa Kotiäidin hommissa. Olen viihtynyt hyvin kotiympyröissä, enkä muutenkaan tahdo laittaa Kaapoa vielä hoitoon. Muutenkaan en tiedä mitä tahdon tehdä isona. Opiskella lisää vai palata työelämään? Nykyajan äidin valinnan vaikeus..

Kotiäidin iltahuvit: Hamahelmistä koruja, näistä varmasti postausta myöhemmin … Tässä kuvassa väkerrän TOSI VÄSYNEENÄ viimeisiä koruja seuraavaksi aamuksi kirpparille myyntiin.

Sitten perheemme päätähti, eli Kaapo. Kapu, Kapsukka, Kapsuleero, Kapsuliini, Hönö, Hönötin … rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kapo on siis syyskuussa -09 syntynyt  nappisilmä, eli nyt 1v 3 kk. Kaapo on pääsosin todella positiivinen, iloinen naurava ja kokoajan meno päällä. Tempperamenttia ja omaa tahtoa löytyy myös vaikka muille jakaa! Poika kyllä tietää mitä tahtoo ja mitä ei, eikä ujostele näyttää sitä.
Kaapo tykkää musiikista ja musikaalisuus varmasti periytyy molemmilta vanhemmilta myös hänelle. Kaikki soittimet kiinnostavat Kaapoa ja häneltä löytyykin jo mm. omat rummut. Tanssiliikkeetkin on jo hallussa, kaikkea nykytanssista bollywoodiin 😀 Toinen lempparijuttu on eläimet ja eriohjelmien tunnarit.

Kaapon kanssa meidän viikot kulkee leppoisasti muskarin, kerhon, uinnin, puistoilun ja kyläilyn merkeissä. Kaapolla onkin jo aika monta kaveria. Ja se on tosi kivaa myös äidille.

Minä ja Lasse ollaan tunnettu toisemme ylä-asteelta saakka, eli yli 10 vuotta. Silloin ei kuitenkaan sen kummemmin juteltu tai hengattu yhdessä. Lasse on mua kolme vuotta vanhempi. Asuttiin jossain vaiheessa myös hetki samalla pihalla. Muutama vuosi myöhemmin törmättiin taas samassa koulussa, kauppiksessa, silloin jo moikkaaltiin ja juteltiin, mutta ei sen kummempaa.

Nelisen vuotta sitten, kesäisenä alkukesän iltana lähdin töiden jälkeenystäväni kanssa Kruunuhakaan, Harrys baarin terassille yhdelle. Juuri kun olimme lähdössä Lasse käveli kahden kaverinsa kanssa ohi. He pyysimät meitä sisälle baariin vielä yksille. Siitä se sitten lähti. Tajusimme asuvamme melkein toistemme naapurissa ja vietimme melkein kaiken aikamme toistemme seurassa.

Lasse on taiteellinen sekä todella musikaalinen ja lahjakas sillä saralla. Hän soittaa kaikkia bändisoittimia, soittaa useassa eri kokoonpanossa, laulaa ja räppää. Lasse on luonteeltaan aika samanlainen kuin minä, rauhallinen, huolehtiva ja kiltti. Se on myös kiva siivoamaan! Mun mielestä Lasse on myös tosi fiksu ja nippelitietoa löytyy asiasta kuin asiasta. Hänellä on myös hyvä huumorintaju ja Lasse on tosi sanavalmis ja hällä leikkaa nopeasti. Eli siinä suhteessa kyllä erimaata kuin minä 😀 
Lassen intohimona on pienestä pojasta asti ollut jääkiekko ja NHL joukkue Philadelphia Flyers. Hän katsoo joka kausi kaikki pelit. Ja ne kun pelataan Jenkeissä ja Kandassa, niin herätyskello on usein soimassa 02.00 :O ! Mä en voi kuin ihallailla tuollaista fanittamista. Musta se on tosi hellyyttävää. Flyersin joukkueen oranssi väri toistuu meilläkin nykyään paljon mm. sisutuksessa ja Kaapoltakin löytyy fanivaatteita vauvakoossa.
Lasse on <3 .

Ei tämä ihan omanapainen postaus ollutkaan, vaikka otsikko antoi niin ymmärtää. Mun mielstä tää on kiva pohjustus uudelle alkavalle blogille, tästä on hyvä jatkaa. Yritän vielä opetella lisää kuvien sommittelua, kone ei ihan vielä tottele minua täysin 🙂


Mitä muuta tahtoisit tietää minusta?