Eilen aamulla heräsin siihen kun Elvis yrjösi kaaressa sänkyymme. Itse olin valmiiksi yltä päältä maidossa ja puklussa. Kakkakin haisi nenään. Nousessa ylös huomasin että sänky oli myös ripulissa. Hyvää huomenta vaan!
Elvis oli ollut jo muutaman päivän flunssassa ja edellispäivänä oltiin käyty lääkärissä siihen liityneen ihottuman takia. Kun Kaapo heräsi oli hänellä ääni maassa ja nenästä valui sormen paksuiset räkävanat. Jaahas.
Sillä välin kun pesin ripulista vauvaa, kietoi Kaapo kymmenen metriä vessapaperia yllensä.
Apua, mitä tästä päivästä tulisi mietin. Siivotessani vessapaperisotkua kuulin kun Elviksen peppu taas raikasi, ripulit niskassa saakka taas. Ah.
Ja tiedättekös, mua vaan nauratti ihan hirveästi.
Lieneekö oma lääkitys vihdoin kunnossa (heh heh) vai mikä, mutta tuntui ettei mikään haitannut tai olisi saanut pinnaa kiristymään. Lapset on kipeinä TAAS ja nyt ollaan sitten vaan kotona TAAS, mutta sille ei mahda mitään. Ja päivästä ihan totta tulikin tosi hyvä.
Vaikka pojat oli kipeitä, niin hyvän tuulisia kuitenkin. Leikkivät keskenään suloisesti matolla. Elvis treenasi leluihin tarttumista ja suuhun laittamista jossa se onkin jo tosi taitava. Ja sekös äitiä ilostutti vaan lisää. Kova oli yritys myös käntyä selältä vatsalleen.
Samalla sain siivottuva murheellisen sekaisen ja pölyisen olohuoneen seinähyllyn sekä siistimään kohta kolme vuotta ärsyttäneet johdot. Jes.
Ihana aurinkokin jaksoi nousta niin ylös että pitkästä aikaa se paistoi suoraan sisään kotiimme. Voi, olisipa joka päivä yhtä hyvä fiilis. Niin ja vaakakakin näytti neljä kiloa vähemän kun vuoden alussa.
Pojat kävivät päikkäreille SAMAAN AIKAAN ja minä ihan omaa aikaa. Mahtavaa. Valmistaiduin illan rientoihin, E heräsi hymyilevänä päikkäreiltään. Jatkoi leikkejään ja KÄÄNTYI. Hyvä Elvis!
Illalla olin eräässä tapahtumassa (josta kerron myöhemmin lisää). Sain siellä hyvää ruokaa, muutaman lasin pinkkiä skumppaa ja pariksi viikoksi testaukseen uuden Nokia LUMIA puhelimen. Sain myöhemmin vielä lisää kivoja uutisia blogiin liittyen, niistäkin kerron ensi viikolla enemmän. Olin yhtä hymyä vain. Kotiin tulessa ratikkakin tuli juuri sopivasti pysäkille. Tosi hyvä päivä sanoisin, kaikesta hulomatta.
Tämäkin päivä valkeni ripulin hajuisena. Vauva pesulle ja lakanat vaihton, taas. Kaapo oli köhäinen ja räkäinen kun eilenkin. Mutta eihän se mitään, nämähän ovat ennusmerkit hyvästä päivästä.
Vaan ei nyt ihan. Aamupala oli ihme show. Syötin isompaa ja imetin samalla pienempää. Lasse soitti kuulostaen kaamealta. Raju oksennustauti oli iskenyt töissä ja on matkalla kotiin. Kaapo kinusi muumeja, Elvis kitisi väsymystä. Yritin edelleen olla optimistinen ja toivoin että se hyvä tuuli tulisi kohta jostain. Aurinko kuitenkin paistoi samoin kun eilen. Harjoittelimme Kaapon kanssa vaipatta oloa, saldona yhdet pissat sohvalla, yhdet lattialla, kahdet housuisssa ja kolmet potassa. Ilalla olisi taas yhdet juhlat, mutta en taida voida mennä kun lastenhoitaja ördää.
Tänään taitaa olla OK päivä.
Minttu
