Korvakierre

9/03/2012

Se on täällä taas. Korvatulehdus. Tällä kertaa molemmissa korvissa. Kaapo on sairastanut viimeisen puolentoistavuoden aikana kymmenisen korvatulehdusta. Antibiottikuureja on ollut melkein tuplat. Sairausvakuutus korvaa kaiken muun paitsi korvatulehduksen ja siihen liittyvät käynnit ja lääkkeet. Putkituksesta on ollut puhetta ensimmäisen kerran jo vuosi sitten, mutta se on siirtynyt kokoajan.

Vaikka K on sairastellut paljon en koe sitä mitenkään erityisen raskaaksi. En ole oikeastaan ajatellut että hänellä on korvatulehduskierre ennen kuin joku sen sanoi. Tietysti on aina kurjaa kun lapsi sairastaa, mutta ystäväpiirissä on perheitä joissa sairastetaan vielä useammin ja rajummin.

Juttelin aamulla mummini kanssa puhelimessa. Hän ehdotti että veisimme Kaapon homeopaatille. Niinpä, miksi en ollut ajatellut tätä aiemmin! Olen monesti kailottanut tutuille ja tuntemattomille kuinka useamman kaverini lapsen korvakierre loppui heti kun he saivat homeopaattista lääkettä, tai että olen kuullut vyöhyketerapian auttavan samaan ongelmaan. Jostain kumman syystä en ole saanut päähäni kokeilla näitä ikinä itse. Sipulia kyllä olen tunkemassa aina korvaan, mutta siihen se luonnonmukaisuus on jäänyt.

Nyt Kaapo on niin kipeä ja paha tulehdus molemmissa korvissa joten ihan suosiolla annan hänelle taas tämän yhden kuurin. En viitsi tässä kohdin alkaa kokeilemaan vaihtoehtoisia menetelmiä. Voi kumpa olisin älynnyt kokeilla homeopatiaa muutama viikko sitten kun korvat punoittivat, mutta eivät olleet (vielä) tulehtuneet. Annoin silloin muutaman päivän Panadolia ja toivoin sen pitävän korvatulehduksen poissa. No hyvimpä tepsi se.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla muiden korvatulehduslasten vanhempian kokemuksia. Milloin ja miten kierre on loppunut. Kuinka moni on hoitanut korvatulehduksia vaihtoehtomenetelmillä, millä? Entäs korvien putkitus, suositteletteko?

Nyt tämä hirviö-äiti jättää sairaan lapsen ja imeväisikäisen vauvansa isän hellään huomaan ja lähtee viettämään tyttöjen-iltaa pitkän kaavan mukaan! Hauskaa ja aurinkoista viikonloppua kaikki ihanat! On niin kiire viiniä juomaan tukkaa ja naamaa laittamaan että palailen kommenteihinne myös myöhemmin!

Minttu


Äitiinsä tullut

7/03/2012

Rivi sinistä sujahtaa parempiin suihin ennekuin kukaan ehtii edes kissa sanoa. Ja kun sitä ei saa tulee paha mieli. Äidin poika.

Minttu


Kauniita unia, pilvenhattaran kuvia

16/02/2012

Sain Vipanat kaupasta pitkään haaveissani olleet Färg&Formin pilvilakanat.
Värejä löytyy monta, mutta oma suosikkini on ehdottomasti tämä raikas sininen. 
Näissä lakanoissa ei voi muuta kuin nukkua mukavasti rauhaisaa ja ihanaa unta. 
Lakanoita löytyy junior-koon lisäksi myös normaalina aikuisten kokona.
Vipanat tarjoaa nyt kaikille lukijoilleni -15% kaikista Färg & Formin tuotteista 
nettikaupassaan kuponkikoodilla mami go go. Tarjous on voimassa helmikuun loppuun saakka.
Esittelen lisää F&F ihania tuotteita myöhemmin.

Mitkä ovat muuten omat susikkituotteenne ja värit Färg & Formin tuotteista?

Minttu


Ystävänpäiväkortit

13/02/2012

Pieni kerholainen askarteli viime viikolla kortteja ystävilleen.
Ihanaa että reilu kaksivuotias omistaa jo hyviä ystäviä. Ystäviä joista jutellaan aikuisten kanssa, joiden sisarusten ja äitien nimet lapsi muistaa. Hän muistaa myös missä kaverit asuvat, mitä leluja heillä on ja mitä milloinkin on heidän kanssaan tapahtunut. Mahtavaa että naapurustossamme asuu paljon samanikäisiä lapsia ihanine äiteineen. Myös minä olen siis saanut uusia ystäviä.

Hyvää huomista Ystävänpäivää vanhat ja uudet ystävät sekä tietysti kaikki ihanat lukijani!

Muistuttelen vielä huomisesta Vipanoiden, Cho Chon sekä Tiia Arkko Desingnin yhteisestä ystävämyynnistä Lauttasaaressa!


Junarataraivarit

6/02/2012

Enhän ole ainoa äiti jonka lapsi vetää herneet nenään ”junarata kaupassa”, enhän? Ne joiden vetää tietää varmaan mitä kauppaa tarkoitan. Raivarit herra Koo saa myös ostoskeskusten hoitohuoneiden yhteydessä olevilta leikkipaikoilta poistuttaessa. Oikeastaan se saa raivarit mistä tahansa kivasta paikasta postuessa. Mutta toi junarata kauppa on pahin. Tulipahan se taas tänään koettua.

Jos sitä ei päästä leikkimään se huutaa kuin syötävä koko kaupassa asioimisajan. Jos taas päästää, kaupassa menee kivasti (ellei pienempi hermostu), mutta lähtö on ihan järkyttävää taistelua. Kummatkin on kokeiltu ja on yhtä pahoja. Tai no ensimmäinen ehkä vielä hitusen pahempi, riipuu ruuhkasta.

Ja siis se raivareiden laatu. Huuuuh-huh! Uskomattoman kova-äänistä karjuntaa ja suoraa huutoa heti kun vähänkin vihjaa että lähdön hetki olisi käsillä. Ei auta viereisellä lelukaupalla, uudella omalla junalla, robottitarralla tai rusinoilla lahjominen. Herra tahtoo leikkiä junaradalla. Ei siihen auta sanoa mitään.
Onneksi jaksan vielä nostella rimpuilevaa, kiljuvaa ja potkivaa 2,5-vuotiasta. Ja onneksi sen saa köytettyä rattaisiin kiinni. Vielä jos olisi ok laittaa sille joku kapula suuhun. No onneksi se huuto loppuu yleinsä ennen kun ollaan kotona.

Siis herranjumala mistä toi lapsi on perinyt tempperamenttinsa. Oonko mä ollut pienenä yhtä hullu? Naurattaa kun mä luulin kesällä että tolla on uhma. Hahahaha, se ei ollut vielä mitään!

Ja sanokaa, olenko mä vienyt lastani liiaksi kaupungilla kun se tietää missä on Stockan leikkipaikka, Stockan Hesen leikkipaikka, Kampin leikkipaikka ja Manskun mäkin leikkipaikka. Muistaa myös mitä leluja niissä on yms. Ja tahdon vielä tarkentaa että yleinsä syömme näissä pikaruokaloissa vain porkkanoita (joo joo, ihan varmasti).

Käsi ylös keiden lapset on (tai ollut, loppuuhan se joskus loppuuhan!) myös hulluja uhmiksia.
Tai tykkää muuten vaan tosi paljon junista.

Minttu