Mami go go nyt ei varsinaisesti ole (pelkkä) muotiblogi, mutta olen kuitenkin kiinnostunut vaatteista ja varmasti jatkossakin esittelen uudet hankinnat ja haaveet. Ilman sen kummenpaa itsekehua, voin hyvin sanoa omistavani silmää ja tiedän mikä on muodissa, tulossa ja menossa. Mikä näyttää hyvältä ja kenen päällä.

No mutta, minua katsoessa sitä ei kaikissa tilanteissa aina huomaa. Lapsen ja kukkaron nyörien kiristymisen myötä on monestakin asiasta luovuttava. Toki kirpputoreilta löytyy paljon vaatetta edullisesti, mutta se on aina sattuman kauppaa ja näin normaali vartoihannetta suurempana valinnanvara supistuu lisää. Samoin kuin vauvavuotena vaatteita sai olla vaihtamassa monta kertaa päivässä. Olivat ne milloin puklussa, pissassa tai maidossa… Silloin viimeistään alkoi arvostamaan helppoa, simppeliä ja mukavaa vaatetta. Samoin korut ja muut asusteet saa unohtaa, niitä revitään, syödään ja rikotaan.

Oma tyylini on persoonallinen ja leikkisä. Pidän kirkkaista väreistä, mutta useinmiten valitsen mustan. Aikaisemmin pukeutumiseen saattoi uhrautua jopa muutamia tunteja. Nyt aikaa on ehkä puoli minuttia. Nykyisin suosinkin helppoja, toisensa kanssa ristiin sopivia arkivaatteita. Legginssejä, tunikoita ja neuleita. Sellaisia asuja jotka päällä voi kontata leikkikerhon lattialla ja jatkaa siitä kaupungille ystävää tapaamaan. Ei voi kieltää etteikö harmittaisi että a) ei ole rahaa pukeutua kuten haluaisi b) ei ole aikaa pukeutua kuten haluaisi.

Siitä varmasti moni on samaa mieltä, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Kyllä toki itseltänikin löytyy vaatehuoneesta h&m:ia, gina tricotia, onlya, monkia. Luotto ja suosikkimerkkejäni ovat CTRL, DC, Numph ja Marimekko. Viime vuonna innostuin myös Polarn O. Pyretin laadukkaista äitien vaatteista.

Viimeaikoina olen myynyt paljon vaatteitani kirppiksellä ja netissä. Vaatehunoe tyhjenee hurjaa vauhtia, mutta toisaalta kiva että viiden ok mekon tilalle saan ostettua yhden täydellisen. Olen myös sitä mieltä että oma kulutukseni on töissäolo vuosina ollut täysin holtitonta ja aivan liian suurta. Ihminen pärjää niin paljon vähemmällä, mutta minkäs teet kun shoppailusta on tullut naisten ykkösharrastus ja aina on saatavaa parempaa ja enemmän kuin toisilla.

Noh, uskon silti oman tyylini pysyvän tuolla jossain sisällä ja pääsen taas touttamaan itseäni pukeutumisen kautta sitten kun taas on sen aika ja mahdollisuus.

Siihen saakka lama-shoppaus-postauksin,

Minttu