Tai ehkä outoja.
– Sanoin aina ”moiiii” tullessani kotiin, vaikka täällä ei ole ketään.
– Bokotoin lähi-Siwaamme koska siellä haisi ennen. Nykyään kauppa on remontoitu eikä siellä haise, mutta käyn sillä silti mahdollisimman pikaisesti vain pakon edessä ja hengitän suun kautta.
– Olen sisimmältäni ihan nörtti ja rakastan kaikkia avaruuteen liittyviä asioita sekä fysiikkajuttuja.
– Huumorintajuni on todella hurtti ja parhaat naurut saan kaksimielisistä jutuista. Kavereiden nolot pano -ja kakkajutut on parasta mitä tiedän. Onneksi suurinosa ystävistäni on samalla aatopituudella.
– Mietin välillä että olenko kehitysvammainen tai hullu, mutta kukaan vaan ei raaski / uskalla kertoa sitä minulle.
– Yritin pitkään aloittaa tupakanpolttoa, muttei siitä tullut mitään.
– Parhaan kaverini kanssa keksimme milloin mitäkin yrityksiä. Olemme olleet perustamassa kaikkea stalkkausfirmasta pienten penisten turvehoitolaan.
– Ryhdyimme kerran ex-poikaystäväni kanssa kasvissyöjiksi. Kerran ollessamme ulkona hän lähti edeltä kotiin kun minä menin kaupan kautta. Ostin lihapiirakan ja ajattelin syödä sen salaa matkalla. Exältä oli kuitenkin jäänyt avaimet kotiin ja hän odotti pihalla, jäin kiinni (lihis suussa).
Kertokaa tekin jotain!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.


















Luen näitä ääneen miehelle ja ulvon naurusta. :’D Sä oot niin ihana..
Käytin joskus n. 11-12-vuotiaana kesät talvet pitkälahkeisia pyöräilyshortseja (housujen alla) koska olin kuullut huhuja, että kylmyys ja tuuli aiheuttaa selluliittia.. 😀
Mä repesin tälle ihan täysii!! :D:D:D aahahaha!
Sä oot hassu!
Lähisiwan hajuboikotista tuli mieleen, että me luultiin pitkään että se Kotkankadun kiska on joku uskovaisten puoti, kun se nimi(Cathedrall) viittasi kirkollisuuteen. Sitten tajuttiin, että oltiin luettu koko ajan sen nimi väärin, ja se ei liittynyt mitenkään mihinkään uskontoon.
Hahaha, mä muistan!!!!!! :D:D:D
-Mietin myös välillä olenko kehitysvammainen tai hullu, kukaan ei ikään tunnu vastaavan rehellisesti, hah!
-Tykkään todella paljon pureskella esim. niitä pieniä pipluja mitä on hampurilaisen päällä tai tomaattien sisältöä…
-Olen monesti joogannut kotona korkkarit jalassa koska harjottelen tulevia juhlia varten kävelyy niissä.
-Kerran ryhdyimme myös kasvissyöjiksi kaverini kanssa koska hengasimme ”hc pojkien” kanssa jotka eivät syöneet lihaa. Kun matkasimme kotiin joskus keikkojen jälkeen hiippailtiin heseen hakee isoimmat hampparit ja mentiin piiloon syömään. Ja piilotimme aina makkarat ym muut jääkaapista ku nämä tyypit tulivat kylään. Joskus välillä löyty lauantai makkaraa vaatekaapista vähän unohtuneena.
-Juhlin kaukaisten kavereitten kanssa skypen kautta <3
-Välillä imuroin palan pihasta kun on hiekkaista tai lehtistä ettei tulis niin paljon sisälle.
–
Hahaha siis mahtavaa että muutkin on yhtä hyviä kasvissyöjiä olleet! 😀
Ihana sinä! *huutonaurua
– olen jo monta vuotta epäillyt, että minulla on jonkin sortin sisäinen ADHD. Pakko tehdä koko ajan jotain. En voi istua paikallaan.
– seuraava on aika sama kun edellisellä postaajalla. Vaihdoin vuotta siideristä nauttien, kännykässä Skype puhelu Suomeen, jossa kaverit oli umpi kännissä
– Instagram on jo jonkinlainen pakkomielle. Päivittäin on pakko napsaa kuva, vaikka se olisi vain illalla otettu kuva tyhjästä teekupista.
Joo mäkin olen ihan koukussa instaan!
Heheh! 😀 Hauskoja! En nyt keksi äkkiselleen mitään kovin outoa itsestäni, kuin sen, että taidan ehkä hieman pakkomielteisesti telkkaria/leffaa katsoessani letitellä hiuksiani. Ranskiksia, sivulettejä, pikkulettejä… Ne purkaantuu siinä istuessa ja voin aloittaa aina uudestaan! 🙂
Kiva, että blogisi on jo ehkä pidemmän aikaa muotoutumassa muihinkin aiheisiin, kuin vain lapsiperhe-genreen. Nää on mukavia postauksia (kun itselläkin elämään alkaa pikkuhiljaa mahtumaan muitakin aiheita 🙂 )
Hei ihana kuulla! Kun ei enää elämä pyöri niin siinä lastenhoidossa niin toki sitä haluaa blogissakin käsitellä muitakin aiheita 🙂
Olen ikuinen laihduttaja ja aina kun joku sanoo että olen laihtunut tai jollain muulla tavalla viittaa painoni tippuneen koen valtavan tarpeen rueta mässäilemään. Ja no sitten sitä tulee ahdettua itsensä ihan täytee ja illalla sitä taas miettii että mitähän mun päässä oikein liikkuu kun on vetänyt vähä hampparii ja pizzaa ja kilon karkkia..Toinen outo tapani liittyy kaikenmaailman tolppiin tai aitoihin. Joku tyhmyri nimittäin kertoi mulle joskus että jos kulkee kaverin kanssa tolpan eri puolta niin se tuottaa huonoa onnea sille kaverisuhteelle, joten koomisilta tilanteilta ei olla vältytty, mm. kauppareissuilla ku ollaan ystävien kanssa kävelty kauppaan sisään niin oon joskus ihan pysähtyny ja miettiny että kumman kaverin mä valitsen kun kävelen sisään niistä kaupan porteista KOSKA aina poikkeuksetta ne menee eri porteista:D
Siis mä oon tän jälkeen kanssa suhtautunut noihin portteihin / oviin yhtä pakkomielteisesti ja selittänyt kavereille tätä juttua 😀 !!
Hahah:D No nyt en ole ainut :3