Syksyn farkut ovat saapuneet luottokauppaamme, Polarn O. Pyretille. Kävimme sovittelemassa housuja pojille ja valinnanvaikeushan siinä meinasi tulla. Popin syksyn farkkumallisto on nimittäin todella laaja ja hyvännäköinen. Mallisto on tänä syksynä täysin uudistunut, pesuja sekä malleja löytyy useampia kuin ennen. Kuitenkin kaikissa malleissa on säilytetty hyvä istuvuus, säädettävä vyötärönauha sekä laadukkaat materiaalit.

Malleja löytyy siis monia, superslimmistä leveälahkeisempaan farkkuun. Lisäksi kaikkia malleja löytyy parissa-kolmessa eri pesussa. Eri farkkumalleja on saatavilla koosta 74 aina kokoon 152cm saakka. Pienemmissä malleista löytyy enemmän resoria ja tilaa vaipoille. Hyvän suunnittelun lisäksi housut ovat hyväntuntusia, pehmeitä ja joustavia. Mitoitus on melko reilua, vyötärönauhaa kiristämällä ja lahkeita käärimällä saa housille pitkän käyttöiän.

Lopulta sain valittua pojille tosi hyvännäköiset ja sopivan kokoiset housut. Kiitos ja terkut Kampin asiantutevalle ja ystävälliselle henkilökunnalle! Farkut olivat pojilla tänään heti hyvässä testissä, niistä varmasti myöhemmin lisää.

Aina tasaisin väliajoin pyydetään postausta tavallisesta päivästämme. On vaikea määritellä millainen on tavallinen päivä, ne kun yleinsä kaikki ovat aina ihan erilaisia. Välillä voimme viettää kymmenen tuntia putkeen ulkona, jonain päivänä kipaisemme vain nopeasti pihan kautta kauppaan. Päiviämme rytmittää kuitenkin ateria -ja unirytmi – mitäpä sitä muuta tarvitaankaan! Tänään oli aika perus päivä, kiva mutta perus, joten ehkä sen voisi luokitella tavalliseksi päiväksemme.

Olin mennyt edellisyönä taas ihan liian myöhään nukkumaan ja aamulla väsytti paljon. Molemmat pojat olivat kömpineet viereeni jossain vaiheessa yöllä. Heräiltyään laitoin lastenohjelmat pöyrimään ja jatkoin itse toinen silmä auki torkkumista. Kun vihdoin pääsin ylös oli kello jo puoli kymmenen! Äkkiä puurot tulille! Aamupalan jälkeen pojat lueskelivat kirjoja kun minä yritin löytää päälleni hiostavaan hellesäähän jotain muutakin soveltuvaa vaatetusta kuin pelkät bikinit. Meidän uloslähdöt ovat usein kaaottisia, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus, talvea ja toppavaatteita vaan odotellessa…

Olin edellisenä päivänä kuullut että kaverini 5-vuotiasta lasta oltiin kiustattu siitä, että hän ajoi vielä apupyörillä. Jostain syystä meillä on tänä kesänä jäänyt pyöräilyt todella vähäiselle, joten päätin että nyt aletaan treenaamaan. Elvis oli selässä kantorepussa ja Kaapoa piti työntää pienimmissäkin ylämäissä. Tiivistetysti sanottuna, tuli hiki. Lenkin pääteeksi vielä kauppaan.

Pojat piirtelivät keittiössä samalla kuin tein ruokaa. Nopeaa ja helppoa kanapastaa. Kanapalojen lisäksi kastikkseen tuli kevätsipulia, pakkastesta vihannessekoitus (papuja, herneitä, kukkakaalia ja porkkanaa), tölkki tomaattimuskaa sekä kermaa. Hyvää mutta ulkonäkö ei blogiuskottavaa. Taustalla radiosta soi Basson keskipäivä, josta on tullut ihan koko perheen suosikki radio-ohjelma.

Kaapo nukkuu enään todella harvoin päiväunet, eikä tänäänkään ollut poikkeus. Hän tahtoi katsella lempielokuvaansa ja minä suostuin. Olin itsekkin aika poikki ja ajattelin saavani levätä samalla itsekkin. Helle ja aamupäivän lenkki taisi väsyttää itseni lisäksi Elviksen, joka heräsi uniltaan vasta puoli viisi. Oho. Skippasimme siis kokonaan välipalan ja söimme lounaalta jäänyttä pastaa. Tai paitsi minä, oli niin kuuma ettei ruoka maistunut – mutta turkkilainen jogurtti jäisillä marjoilla kyllä. Salaa lapsilta tietysti.

Ystäväni, ja yksi Elviksen kummitädeistä, tuli seuraksemme puistoon. Pojat kävivät uimassa ja leikkivät. Pyörälläajoharjoitukset jatkuivat. Matkalla näimme kuumailmapalloja. Iltapalaksi puuroa marjoilla ja hunajalla. Iltapesun jälkeen pojat olivatkin jo ihan poikki. Olihan kellokin jo yli yhdeksän. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässään Kaapo halusi mennä omaan sänkyyn nukkumaan, ja nukahtikin sinne ihan heti.

Sellainen päivä! Huomenna luvassa aamupäivällä ainakin Back to School tapahtuma puistossamme ja ensimäisessä kuvassa näkyvän vaateröykkiön sevittämistä. Blogin puolella varmaan farkkujuttuja. Näitä arkisia paloja elämästämme voi myös seurata Instagramista, @mamigogominttu nimimerkillä löydymme sieltä.

Miten teidän tavalliset päivät menee?

Kerroin viime viikonloppuna vieväni lasten vanhoja vaatteita uudelle Pallokala Poks nimiselle kirpputorille. Maanantaina, avajaispäivänä kävi kuulemani mukaan kirpparilla niin kova kuhina että muutama pöytä ostettiin heti alkuun lähes tyhjäksi. Vau! Minäkin kävin tänään viemässä taas kassillisen lisää tavaraa omaan pöytään. Ja kivasti sitä oli mennytkin, kiitos vaan kovasti kaikille ostelijoille!

Moni muukin myyjä oli käynyt täyttelemässä pöytiään ja meinaskinkin jo etukäteen tuhlata myyntivoittoni samalla kun lapset touhusivat leikkinurkassa.

Pallokala sijaitsee Pikkuhuopalahdessa, Tilkankatu 15:ssa, aivan lähellä 10 ratikan pysäkkiä. Lähelle pääsee myös Mannerheimin tietä Ruskeasuon suuntaan menevillä busseilla. Käykää ihmeessä katsomassa jos vain suinkin jossain pääkaupunkiseudulla päin liikutte.

Kävin alkukesästä Bestsellerin showroomilla katselemassa muunmuassa Onlyn, Vero Modan ja Selected Femmen syysuutuuksia. Samalla sain kuulla pian Suomeenkin rantautuvasta merkistä Junarosesta.

Junarosen mallisto alkaa koosta 42 ja jatkuu aina kokoon 54 saakka, ero moneen muuhun plusmallistoon on se että Junarosen vaatteet ovat oikeasti tyylikkäitä eivätkä ylikirjavia säkkejä kuten useasti näkee. Vaatteissa on imartevat leikkaukset, housuissa mukavan korkeat vyötäröt ja mallistot todella seuraavat tätä päivää.

Itse shoppailen yleinsä vaatteeni ”normaali”osastolta, mutta viime aikoina olen tehnyt myös pari hyvää löytöä isompien kokojen puolelta. Ehkä sekin kertoo että vaatevalmistajat haluavat myös uudistaa ja tehdä plusmallistoistaan trendikkäämpiä ja istuvampia – tosi kiva!

Junaroselta odotan ainakin kovasti noita korkeavyöräröisiä farkkuja joissa on vetoketju takana, sekä kivannäköistä talvitakkia jonka showroomilla näin. Ehkä Junarosen vaatteita näkyy siis myöhemminkin täällä blogissa! Myyntiin ne tulevat vielä tässä elokuun aikana. Junarosea löytyy ainakin näin aluksi nettikapan lisäksi Vero Modan liikeiden yhteydestä Helsingistä, Vantaalta, Porista ja Vaasasta – myöhemmin toivottavasti vielä laajemmin.

Kuvissa Junarosen syys -ja talviuutuuksia, mitä tykkäätte?

Uskoisitteko että nämä kuvat on otettu keskeltä Helsinkiä, vartin ratikkamatkan päästä keskustasta? Minä en meinannut uskoa ennen kuin näin omin silmin. Vaikka meiltä kotoa ei kestänyt bussilla huristaa kuin seitsemän minuuttia paikalle, en tiennyt tällaisen paikan olemmassa olosta mitään.

Elsa kustui meidät lounaalle kesäpaikkaansa, suloiseen punaiseen tupaan. Kontrasti oli suuri kun kuljimme kaupungin vilinästä pienen polun päähän josta avautuikin huikea vehreä maisema. Hetkessä olimmekin aivan toisessa maailmassa.

Lintujen viserrystä, puiden suhinaa tuulessa, tuoksuja, värjeä, syksyn satoa, rauhaa ja leppoisaa mökkielämää. Tarvittaessa voi kuitenkin kipaista lähialepasta hakemaan unohtuneen maidon tai käydä kaupungilla hoitamassa asioita. Juuri näin tahtoisin asua vuoden ympäri.