Eilen illalla pojat maalasivat isoisille isänpäiväkortteja. Mulla on kellarissa suuren suuri pahvilaatikko täynnä erilaisia taitelijatarvikkeita, maaleja, pohjia, paperia, siveltimiä… Mutta ne ovat siellä kellarissa. Olleet jo yli kome vuotta. Siinä ajassa on tullut sitten hankittua lapsille suunnattuja, myrkyttömiä sormivärejä, mehiläisvahaliituja ja erilaisia kyniä. Loistavasti nuo näyttävät tyytyvän myös surkeaan muoviseen siveltimeen ja rautakaupan pensseleihin. Kokovartalosuojaessutkin ovat hukassa, mutta melko puhtaina nuo pysyivät silti.

Kaapo maalailee ja piirtelee enemmän kuin pikkuveljensä, joka vielä keskittyy enemmän värien maisteluun. Meillä on kynät ja liidut melko vapaasti lasten käytettävissä. Aiemmin ne olivat täysin vapaasti, mutta juuri kun olin jollekkin sanonut että K ei piirrä kuin paperiin oli lastenhuoneen lattia, keittiön alakaapit ja olkkarin seinät pistetty uuteen uskoon.

Tykkään kannustaa lapsia luovaan tekemiseen ja ajatteluun. Mikään kova askartelija en ole, mutta tykkään piirrellä ja maalata ja se näkyy mielestäni myös lapsissani. Pelkän piirtelyn lisäksi pitäisi useammin ottaa maalit esiin, pistää vaikka kylppärissä pystyyn oma värikylpy. Pitäisi antaa lasten kokeilla, tunnustella ja sotkea useammin. Maalin saa pestyä pois ja hyvä mieli uuden tekemisestä pysyy pitkän. 

K alkaa olla siinä iässä että tykkäisi kovasti myös ohjatusta askartelusta, osaa leikata saksilla ja omistaa pari liimapuikkoakin. Mutta mitä ihmettä askartelisimme? Olisi mukava käyttää hyödyksi kotoa löytyviä tarvikkeita. Vessapapaerin hylsyjä, kananmunankennoja, maitotölkkejä. Pitää varmaan alkaa katsomaan sillä silmällä Neppajymykerhoa. Ja tässäkohdin hyviä askartelu vinkkejä otetaan vastaan!

Ja voi tätä pimeyttä. Nämä kuvat ovat sitten tätä laatua jonnekkin huhtikuulle.