Näihin aikoihin, tasan vuosi sitten alkoi synnytykseni. Neljää päivää myöhemmin syntyi Elvis.

Yli sata tuntia kestäneestä maratoonisynnytyksestä on jäljellä vain positiiviset muistot. Silti näin vuosipäivän alla tulee suuri liikutus kun vuoden takaista ajattelee. Reilu viikko sitten kävelin Kumpulaan, Kättärin viereen (ihan muissa asioissa). Tuttua reittiä, mitä etenkin synnytyksen aikaan tuli ravattua ees taas. Kaikkialla oli samannäköistä kuin vuosi sitten, ruska, syksyinen – aurinkoinen ja kirpeä sää. Iho meni kananlihalle ja käsikarvat nousivat pystyyn. Tuli niin suuri haikeus että se pysäytti.

Tätä äitiyden tunteiden vuoristorataa ei varmaan voi ymmärtää kun toinen äiti itse. Kun samaan aikaan on tosi onnellinen kaikesta mitä nyt on ja samalla kuitenkin olo on niin hirmuisen haikea. On kuin sydän särkyisi. Mutta miksi?

Ei turhaan päivitellä, ärsytykseen saakka, että vauvavuosi menee ohi tosi nopeasti. Ennen kun huomaatkaan vauva jo kävelee ja puhuu. Näinhän se on. On hienoa seurata lasten kasvamista, uusien taitojen oppimista ja persoonallisuuden kehittymistä. Malttamattomana odotetaan ensimmäistä kääntymistä, ryömimistä, kiinteitä, tuetta istumista, hampaita, askeleita, sanoja… Ja samalla haikaillaan menneitä. Sitä kun se oli niin pieni.

Vauvat on ihania. Ne on niin superihaniasuloisiakauniitaihaniaihaniaihanaia (sanoinko jo ihania). Mutta entäs pienen vauvan äiti? Ei todellakaan mikään ihana vaan väsynyt, hikinen, haiseva, maitoinen hermoheikko jolla on löllyvä maha. Vauvavuosi on aika raskas. Suurinosa vauvoista vaatii paljon, ja kaikki kaipaavat ympärivuorokautista hoitoa, hoivaa ja läheisyyttä. Palkinnoksi äärimmilleen venymisestä vanhemmat voivat saada joko suloisen hymyn tai tuntikausia selkä kaarella huutavan, tai yltäpäältä maitokakkaisen vauvan. Joten pakkohan niiden on olla suloisia, eihän sitä muuten pystyisi ja jaksisi.

Olisipa ihanaa jos Elvis olisi vieläkin ihan pikkuinen ja sitten taas ei. Ei se ole enään edes kukausiin tuoksunut vauvalle. Tai olisipa sitä ollut itse vähemmän hormoonihuuruinen ja väsynyt, jotta muistaisi enemmän asioita viime vuodelta.

Vuosi sitten odotin kuumeisesti että aika menisi nopeasti eteenpäin ja nyt toivon päinvastaista.