Eikö se ollut niin että äitiyttä mitataan muutamilla asoilla. Mitä useampi kohta seuraavista toteutuu, sitä parempi äiti olet 1. Synnytät alakautta luomuna 2. Käytät vain kestovaippoja & kannat lasta liinassa 3. Täysimetät puoli vuotta 4. Teet kaikki vauvan (sormi)ruoat itse. Eikös nämä olleet ne tärkeimmät?
No ei vaiskaan, ei todellakaan. Mulle on ainakin ihan yksi lysti miten ja mitäkautta lapset ovat tulleet maailmaan, ja ihan sen ja sama kaikkiin noihin muihinkin kohtiin. Tärkeintähän on että lapset ja vanhemmat viihtyy ja voi hyvin, jolloin myös asoiden tekeminen niin mikä kustakin hyvältä tuntuu on se tärkein.
Kuitenkin saan ehkä jonkinlaisia pieniä hyvä-äiti säväreitä siitä että väsään vauvan ruoat itse luomutuotteista. Se on ihan tyhmää, mutta en voi sille mitään. Onko typerämpää kun duunata soseita yömyöhällä kuin mielummin tuntea huonoa omaatuntoa antaessa lapselle ruokaa pukista suoraan kaupan hyllyltä. No toisestaseksi ainakin toimin ensimmäisen mukaan.
Kirjoittelin vähän aikaa sitten hyvin sujuneesta imetyksestä pikkuhiljaa siirtymisestä kiinteisiin. Syömisen miettimisen lisäksi siinäkin kirjoituksessa oli vähän puitu tätä syyllisyysteemaa. Mutta nyt tätä ruokailua.
Vaikean alun jälkeen Elvis on alkanut pikkuhiljaa syömään vähän paremmin. Alkuun, ehkä ekan viikon sille ei maistunut soseet yhtään. Annoin myös sormiruokaa, sillä se tykkäsi leikkiä mutta yhtään ei mennyt suuhun. Viikonloppuna alkoi kuitenkin sujumaan ja nyt E syö jo 5 kertaa päivässä. Tosi tosi pieniä annoksia kylläkin, mutta niinhän se on alussa tarkoituskin vain tutustua makuihin.
Puuroa menee tällähetkellä sellainen 1/4 desiä ja kasvissosetta muutama teelusikkalinen. On jännä miten sellaisen määrän syömiseen voi mennä jopa puoliuntia. Ja millaisen sotkun siinä saa aikaan! Harjoitusta, harjoitusta. Niin lapselle kuin äidillekkin. Mainitsinkin että Kaapo on ollut aina hyvä syömään. Alusta asti ihan jättimäisiä annoksia ja ihan mitä vaan, kaikki meni alas. Todella omatoinen myös, yksivuotiaana hän söi lusikalla jo itse. Joten olen vähän pihalla kun tämä lapsi onkin näin ”hankala”.
Pikkuhiljaa tekniikkakin alkaa olla hallussa. Soseiden kanssa tajoan jotain sormiruokaa jos on. Molemmissa käsissä vauvalla on kokoajan oltava jotain. Ruokapöydällä on erilainen valikoima lusikoita, lääkemittoja, leluja ja muuta pientavaraa jota voi törkätä vauvan käteen kun edellinen putoaa lattialle. Välillä törkätään vesinokkis suuhun jotta saadaan tilaa poskiin. Olen myös huomannut että on vain hyväksyttävä se seikka että sotkua tulee.
Aijon jatkossakin tehdä soseita itse, mutta kun ruoka alkaa maistua enemmän ja maut ovat tutumpia turvaudun varmasti myös kaupan valikoimaan. Toistaiseksi kuitenkin yön pikkutunteina keittiössämme toimii ruokatehdas. Kuinka kätevää onkaan napata pakkasesta jääpalamuotin kokoisia annoksia ja jatkossa sitten yhdistellä niitä ja tehdä suurempia annoksia. Nyt tämä ainakin toimii hyvin näin.
Minttu
Heh, mullekin tulee joskus sellanen superäiti-olo, kun väsään soseita itse (en siis todella ole mikään ruoanlaittaja näin muuten), vaikka eihän sitä äitiyttä tosiaan sillä mitata. 😀
Hyvä-äiti fiiliksen lisäksi tulee myös muuten vaan hyvä ihminen-fiilis. Miettikää kuinka paljon ympäristöä vauvanruokabisnens kuormittaa?
Itelle ainakin on ollut ihan luonnollista, että tehdään lapsille soseet ite – emmehän me itsekään syö valmisruokia 🙂
Terv. Noora
http://saatanallinensoppatykki.blogspot.com/
niin, mulla eniten ärsyttää se, miten paljon valmisruuissa on vettä ja tärkkelystä sakeuttamassa, eli oikeaa ruokaa niissä ei oo paljoa yhtään. saadaan vaan näyttämään halvalta kun kilohinta on alhainen, kun yli puolet tuotteesta on vettä. sentään luomuvalmisruuissa ei yleensä ensimmäinen ainesosa ole vesi.
kun tekee itse, tietää että ruoka on täyttä tavaraa eikä sitä tarvitse syödäkään niin kamalia määriä.
tsemppiä syömisharjoituksiin! 🙂
Ihanaa ku Elvari on alkanut digaa sapuskasta 🙂
Mä kanssa teen Valon kaikki ”suolaiset” ruoat itse, hedelmäsoseitakin oon tehnyt mutta yleensä ne ostetaan valmiina.
Meil on aina yhtä showta syöminen (leluja ja muita härveleitä pitää olla käsissä) ja varsinkin nyt kun 3hammasta tekee tuloaan hitaasti mutta varmasti ei pikkumiehelle maistu oikeen mikään..
Mut kokoajan isompia annoksia menee ja ruokahalu kasvaa 🙂
Hyvä Minttu! Äitien tekemä ruoka on parasta 😉
Mun on pitänyt kirjoittaa tästä samasta aiheesta! Minä myös saan jonkinlaisen hyvä-äitisädekehän keittäessä luomukasviksia vauvalle, vaikka tiedänkin sen olevan ihan hassua. Vauvanruokapurkkien tuoteselosteet ovat luvattoman pitkiä ja sisältävät aineita joita en todellakaan halua antaa vauvalle, joka on vasta maisteluvaiheessa. Hedelmäsoseet ostan valmiina, niiden keittely kun tuntuu hankalalta. Härväämistä ja sotkemista Valonkin syöminen on, mutta eiköhän se pikkuhiljaa ala sujua. Hyvä me!
meidän mini vetää herneet nokkaan kaupan soseista kun niissä on niin paljon vettä, ei kelpaa neidille.
Eka sai niitä sillä syömisen kanssa oli murhetta ja päänvaivaa niin tarpeeksi muutenkin että en jaksanut ja sitten muutaman kokeillun maun jälkeen ei kelvannut äidin itse väsäämät sapuskat, eikä sitä aikaa ollut opetella kun pienikin notkahdus vei painot niin isoille miinuksille ja koko ruokatapahtuman myös…
ensin väänsin hikihatussa eri makuja erikseen mutta nyt tulee tykistä sekasosetta aina satsi viikoksi ja sitten mennään sillä… lusikan tuo tahtoisi kanssa ja lautasenkin itselle… muut ei kelpaa mutta ehkä se kohta sen voi saadakin jos kiukku kasvaa liian suureksi.
Jännä nähdä miten tän kanssa käy, alkaako nuo syödä itse niin että pienempi antaa esimerkillään ponnahduksen isommallekin, joka osais kyllä mutta kun ei kiinnosta tuo sapuskapuoli niin ei kiinnosta, toisin kun tätä miniä joka kiukkuaa kuin mikäkin jos ei saa kun muut syö 😀
ja tää syyllistymishommeli/äitiydenarviointi periaate juttu on kyllä kummallinen… mä oon sun kanssa tosta tosi samaa mieltä, just niin että itse valitaan se miten ollaan tyytyväisiä ja niin tulee niitä eniten tyytyväisiä lapsiakin kun vanhemmat on sinut valintojensa kanssa. Syyllistämiset ja syyllistymiset olkoon siellä minne kuu ei kumota 😉
Mä sain esikoista odottaessa taivuteltua miehen ostamaan KitchenAidin blenderin sillä varjolla, että saa sitten kätsästi tehtyä ne vauvan soseet. Ja onhan se näppärä; ei muuta kuin keitetyt kasvikset (myöhemmin ne proteiinit) kannuun ja surauttaa. Nyt, neljännen ipanan kanssa olen jo ihan konkari ja saan kiksejä lähinnä siitä, mitä kaikkea sinne soseeseen keksin laittaa; ikkunalaudan yrttipuskat esim. on kovassa käytössä.
Mut joo, kyllä tuo luomu painaa täälläkin vaa’assa. Plus se, että tietää sitten ihan tarkkaan mitä se lapsi syö. Ja tuleehan tuo nyt paljon paljon halvemmaksi.
Minäkin tunnustan jotain pieniä ylemmyyden tunteita kokevani kokatessani itse lapseni ruuat 😉 Itseäni on kauhistuttanut teollisissa ruuissa sen valtavan veden määrän lisäksi se, että ainakin piltit sisältävät suolaa! Miksi ihmeessä??? Melko minimaalinen se määrä on, mutta kuitenkin, miksi sitä pitää ollenkaan lisätä? Hedelmäsoseet ostan kyllä kaupasta, mutta niissäkin luen aina tuoteselosteet läpi. Osassa hedelmää on jopa se 100 % (esim. Muksu omena- ja päärynäsose), osassa vain alle puolet ja loputkin on hedelmämehua! Lisättyä sokeriakin on Piltin soseissa ainakin. Luomuiluun en ole vielä taloudellisista syistä lähtenyt, ja muutenkin ajattelen, että suomalaiset kasvikset ovat kyllä niin laadukkaita, että ihan tavallisiakin voi tarjota.