Tämä hempeä eläntarha-aiheinen matto on aito kasarimuisto omasta lapsuudestani. Harvoja juttuja jotka ovat säilyneet ehjänä tai mukana matkassa omille lapsilleni. Tämä peitto on minulle tosi rakas. Luulin sen jo kertaalleen kadonneen, kunnes se löytyi hiljattain liinavaatekaapista pussilakanan sisältä. Tovottavasti tämä säilyisi vielä seuraavat 25 vuotta.
Löytyykö muilta tällaisia ”aarteita”?
Minttu
Ihana peitto:)
ja ihanat potkarit vauvalla:) onko samaa vuosilukua peiton kanssa?
Potkarin on ostettu kirppikseltä, mutta vahvasti veikkaan että samoilta ajoilta peiton kanssa ovat 🙂
Aivan ihana peitto <3 ja tuo helistin myös taitaa olla aarre? Iteltäni löytyy vanha tyynyliina joka on ollut minulla vauvana ja nyt minun pikkumies saa sen käyttöön. Melkein jo puhkikulunut mutta ehjä kuitenkin,vaikka on jo 25v vanha 😀
Helsitinkin on kirpparilta, vaikka minulla on tainnut itselläni ollut samanmoisia vauvana myös. Eivät vaan ole enään tallessa. Ihana että tuollaisia juttuja löytyy<3
ihana löytö omasta kaapista, wau! Ja voi tuota pientä…taas vauvakuume nostaa päätään. Apua.
Hih, no siihen auttaa vain yksi asia. Vauva ;D
Oi miten ihana peitto ja söpö mintunvihreä haalari pojalla 🙂 Pitäisi kotona käydessä kaivaa esiin vanhoja lapsuuden aarteita, jos niitä voisi vaikka tuoda tähän päivään jotenkin.. 🙂
Niinpä, omia lapsuuden aarteita voi ottaa käyttöön muutenkin kuin omille lapsilleen 🙂
Meiltäkin löytyy kaikenlaista minun vauva-ajaltani säilytettyä. Osa on käytössä meillä kotona, osa Mummulassa. Itseasiassa yksi rakkaimmista on minullakin vähän tuollainen samanoloinen peitto, siinä tosin on jotain punaisia pieniä mökkejä mutta todella sama fiilis. Ja sehän on tietenkin nimeltään mökkipeitto. 😀
Ihana että kaikenlaista löytyy, harmi tosiaan ettei kauheasti mitään ole säästynyt meille. Muistan kun joskus postaisit mummolasta(?) löytyneistä FP leluista, voih 🙂
Oi mikä aarre! Meiltä ei tuollaisia ihanuuksia löydy, meidän vanhemmat on ollu aika vähätilpehööristä porukkaa, kun kaikki extra on saanut kyytiä. Äitini tuossa taannoin heitti vanhan vaa’ankin kylmästi roskiin, vaikka olin sitä jo pitkään kiikaroinut, että siihen liittyy niin paljon lapsuusmuistoja, että vielä minä sen saan. Enkä saanut. Hö 😀
No Hö! Onneksi muistot säilyy mielessä ja valokuvissa ainakin. Ellei valokuvatkin sitten saa kyytiä ja muisti katoa 😀