Mä en kuulu niihin jotka ihnoavat maanataita, niille joille se on viikon kamalin ja paskin päivä. Tuntuu että monelle sattuu tapahtuu aina jotain kurjaa juurikin maanantaisin. Silloin ei herätyskello ei soi, bussi ajaa päälle, avain katkeaa lukkoon, töistä tulee potkut, kengästä irtoaa pohja ja seteli karkaa tuulen mukana. Ja sitä rataa.
Tämä maanantai on ollut ihan peruspäivä. Tavallinen mutta mukava. Olen kulkenut aamusta saakka kamera kaulassa ja harjoitellut kuvaamista. Tehtiin ihana aamupala, lapset leikki suloisesti keskenään, kotitöitä, ruokaa, päikkäreitä, ulkoilua.. Ja sain aaaaaaivan upeita ja ihania kuvia pojista. Parhaita ikinä. Ihan sydän pakahtui niitä katsellessa.
No kuinkas sitten kävikään. Muistikortti täyttyi iltapäivällä, latasin kuvat koneelle ja poistin kamerasta. Äsken rupesin katsomaan niitä. Mutta niitä ei ole missään. Ovat kadonneet taivaan tuuliin. Ei ne tainneet ikinä koneelle saakka päätyäkkään. Harmitti niin paljon että meinasin saada sydänkohtauksen. Tekisi mieli itkeä ja kiukuta.
Eihän tää nyt ole verrattavissa vaikka bussin alle jäämiseen mutta jäi silti aika huono maku nyt tästä maanantaista.
Ehkä lohduttaisi jos kertoisitte pahimpia epäonnenpäivä joita tiellenne on sattunut.
 |
| Kuvan dinosaurus saattaa liittyä tapaukseen. |
Minttu
Mä pelkäsin menettäneeni kaikki emilian vauvakuvat kun kone hajosi enkä ollut tajunnut ottaa varmuuskopioita. Siitä onneksi selvittiinkin säikähdyksellä ja nyt on varmuuskopioita vaikka muille jakaa.. Ihanien kuvien menettäminen harmittaa kyllä tosi paljon.
No niin harmittaa! Onneksi saitte kuvat pelastettua!
Kerronpa meidän viime maanantaista. Tyttö oli viidettä viikkoa rs-viruksen kourissa. Syötyään tyttö oksensi ensin itsensä, sitten minun ja lopuksi sohvan päälle. Onneksi sohvalla oli peitto suojana. Juuri, kun olin saanut vauvan ja omat housuni riisuttua, ovikello soi. Alaston vauva sylissäni, itselläni päällä vain vesirajan ylittävä paita, postimies katsoi minua aika pitkään. Keittiöön hoitotason luo palatessani astuin vahingossa lattialle jääneen kakkavaipan päälle ja myöhemmin päivällä rikoin vielä Villeroy & Bochin viinilasin tiskatessani sitä käsin. Siitä lähtien laskin minuutteja mieheni kotiinpaluuseen. Päivä tuntui loputtomalta.
Outs :/
Hei jos et ehtinyt kuvata vielä muistikortille lisää, sieltä saa hyvinkin kuvat vielä pelastettua! Laita Googleen muistikortilta palautus, niin saat paljon kotikonstivinkkejä sekä firmoja jotka tekee sitä, ihan sopuhintaan.
Ja maanantai, se oli sunnuntaisen muuton jäljiltä sotkuinen, väsynyt ja pitkä. Mutta silti ihana, ensimmäinen päivä uudessa kotitalossa 🙂
Olin jo ehtinyt kuvata lisää, mielessä kävi kyllä joskos ne olisi saanut jo sieltä kaivettua esiin, mutta… Ei voi kuin harmitella.
Ja oi, onnea uuteen kotiin! 🙂