VUOSI TÄÄLLÄ

28/08/2015

mami-go-go-eevil-stöömani-go-go-minttu-ja-pojatmani-go-go-pinkki-minttuminttu-mani-go-go-kaapo-elvis

Facebook muistutteli aamulla että näiden kuvien ottamisesta on tänään tasan vuosi. Kuvat on ottanut exäni, vanhalla pihallamme ja ne on otettu ensimmäistä Indiedays-postaustani varten. Olen siis kirjoittanut täällä jo vuoden! Siirtyminen blogini kanssa Indiedaysille kuuluu ehdottomasti merkittävimpiin asioihin, mitä urallani on tapahtunut. Muistan edelleen sen hetken ja fiiliksen, kun minuun täältä ensimmäisen kerran otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut alkamaan kirjoittamaan täällä.

Olin isäni luona Espanjassa, kun kesken päivän vain satuin vilkaisemaan sähköpostejani. Seuraavaksi kävinkin jo puhelinnneuvoteluja ja kävin läpi sopimuksia. Oli tosi vaikea olla hiiskumatta asiasta kenellekkään, olin samalla hurjan innostunut ja samalla jännitti ajatus siirtymisestä ihan megasuosittujen ja suurten blogien joukkoon. Olin tietysti myös hurjan otettu. Suomen suosituin blogiportaali haluaisi juuri minut.

Reilu vuosi sitten kesällä tiedossa oli jo, että siirtyisin tulevana syksynä blogini kanssa muualle kirjoittamaan. Kävin neuvotteluja muutaman lehtitalon kanssa ja itseasiassa kaiken piti jo olla selvää. Kunnes sain sen mailin. Tiesin heti että Indiedays on juttuni. Kaikkien muiden tahojen kanssa minulla oli epäilykseni, sopisinko sinne, onko tämä oikeasti minun juttuni, leimaituisinko liikkaa vain yhteen genreen? Mutta Indiedaysin kanssa ei. Sillä hetkellä tiesin että epäilykseni muiden tahojen kanssa eivät olleet turhia, pitäisi aina luottaa omaan intuitioon.

Viime vuoden keväällä punnitsin myös mahdollisuutta ryhtyä itsenäiseksi bloggaajaksi. Se tuntui yleistyvän paljon silloin, ja moni tuttu tekikin niin. Itse tunsin kuitenkin etten pystyisi yksin siihen kaikkeen. Domainien hankkimiseen, sivujen tekemiseen, mainosten myyntiin ja tietysti sitten vielä siihen itse blogin päivittämiseen… Vuorokauden tunnit eivät millään olisi edes riittänyt kaikkeen. Ainakaan jos olisin halunnut säilyttää saman tulotasoni. Tämä blogi kun tosiaan on päätoiminen työni. Bloggaaminen on myös melko yksinäistä homaa. Sitä useinmiten istuu yksin kotona koneen äärellä ja ihmiskontaktit tapahtuvat pääsosin virtuaalisesti. Joten on kiva tietää että taustalla on joukko ihmisiä, joihin tarvittaessa turvata. Ja useinmalle ihmiselle on tärkeä kuulua johonkin joukkoon, niin minunkin. Meillä kaikilla Indiedays-bloggajilla on tosi hyvä yhteishenki, vaikka kaikkien kanssa emme olekkaan ikinä livenä tavattukkaan.

Yhteisöllisyyden lisäksi portaalibloggaaminen tosiaan turvaa elannon. Kuukausipalkan lisäksi tienestejä kertyy yhteistöistä. Näiden sopiminen voi joskus kestää kauan, sähköposteja lähetellään kymmenittäin ennen kun saadaan kaikki asiat sovittua, lisäksi niihin saattaa liittyä vaikkapa bannereiden tekoa. Arvostan todella sitä että suurimmaksi osaksi joku tekee tämän kaiken puolestani. Silloin minä voin keskittyä vain tähän tärkeimpään ja rakkaimpaan, eli bloggaamiseen. Indiedays tarjoaa mukavasti hyvin erilaisia yhteistöistä erilaisten kumppanien kanssa, niistä voi sitten valita itselleen luontevimmat ja kiinnostavat jutut – jos haluaa.

Vaikka minulla olikin ongelmani edellisen portaalin kanssa, näen silti portaalissa bloggaamisen ehdottomasti hyväksi jutuksi. Etenkin kun tätä saa tehdä näin hyvien tyyppien kanssa, taustalla on hyvin ammattitaitoinen porukkaa. Portaalia on pyäritetty ennen kun minä edes tiesin mitä blogit ovat. Vaikka tämä on portaalille bisnestä, ei kukaan ikinä missään vaiheessa unohda että me bloggaajat kuitenkin teemme tätä hommaa sydämmellä ja että tämä on tapamme ilmaista ja toteuttaa itseämme omilla tavoillamme. Meillä on kaikilla täysi vapaus tehdä sitä ihan omaa juttuamme, vaikka portaalin alla bloggaammekin. Ja se on varmasti yksi Indiedaysin suuren suosion salaisuuksista.

Vuosi täällä on mennyt tosi nopeasti. En olisi koko asiaa edes tajunnut ilman fecebookin muistutusta. Vuoden aikana olen varmasti kehittynyt jonkin verran kirjoittajana – vaikka kirjoitusvirheitä vilisee edelleen, sori niistä! Itse blogi on varmasti myös kehittynyt siinä samassa kun minäkin. Mitä enemmän kirjoitan, sitä tärkeämmäksi tämä kokoajan muuttuu. Viimeisten vuosien aikana olen antanut itsestäni tänne enemmän kun ikinä. Kirjoittaminen on avannut omiakin silmiä siitä kuka ja millainen olen. Tämä ei tosiaan ole enää vain sitä alkuaikojen perhe-hömppää lastenvaatteista ja puuron syönnistä, vaan paikka jossa todella avaan sisintäni ja pohdin välillä tosi henkilökohtaisiakin asioita teidän kanssa.

On myös paljon asioita mitä en edelleenkään osaa. Ja ehken ikinä opikkaan. Kirjoitan mitä mieleen tulee, en osaa ajatella että mitkä aiheet toisivat lisää kävijöitä tai että jossain jutussa olisi nyt aihetta suureksi skandaaliksi. En yli neljän ja puolen vuoden bloggaamisen jälkeen tajua edelleenkään mitään mistään hakukoneoptimoinnista tai siitä miten voisin kasvattaa lukijamäärääriäni. Viikoittain hämmmäsyn siitä, että jotkut ihan tajunnan virtana kirjoittamani jutut päätyvätkin tosi suosituiksi ja taas postaukset joita olen suunnitellut ja tehnyt pitkään eivät aiheuttakaan teissä juuri minkäänlaisia reaktioita. Välillä tulee myös kausia kun en keksi tai ei huvita kirjoittaa mitään. Tämän vuoden aikana olen myös kokenut paineita. Paineita siitä olenko tarpeeksi hyvä tai suosittu näiden kaikkien muiden blogien keskelle. Aiemmassa portaalissa kun olin yksi isoimpia, täällä nyt lähes päinvastoin. Näitä paineita onneksi helpottaa esimerkiksi toimistusjohtajalta sunnuntai-iltana tuleva viesti: Huikean hieno toi sun viimeisin postaus! Blogikirjoittamista parhaimmillaan, onnittelut :-) !

Bloggaamisen lisäksi tämä vuosi on muidenkin töiden osalta ollut merkittävä. Blogin ansioista olen saanut hyvin mielenkiintoisia työtarjouksia. Olen ollut usempaan kertaan mallina, olen ollut emännöimässä tapahtumia, lapsetkin ovat saaneet malli -ja mainoskeikkoja, olen päässyt suunnitelemaan vaatteita kahdelle eri taholle ja mikä tärkeintä – tutustunut taas roppakaupalla uusiin mahtaviin ja lahjakkaisiin ihmisiin. Kirjaakin aloin kirjoittamaan – se tosin edistyy hyvin hitaasti, mutta varmasti. En kovin usein uskalla tätä edes itsekseni miettiä, (sillä tidättehän, se kellä onni sen kätkeköön) mutta vaikka vuoteen on hyvien asioiden lisäksi mahtunut myös paljon vastoinkäymisiä ja raskaita asioita, elän juuri nyt unelmaani. Saan tehdä sitä mitä rakastan. Kiitos kun olette mukana <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.


KIITOS KIITOS

15/12/2014

kiitos 10426137_10204426925146533_7109696458960984659_nProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with 4 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetkiitos IMG_4891Processed with VSCOcam with t1 presetkiitos IMG_4504Processed with VSCOcam with t1 presetProcessed with VSCOcam with t1 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with s3 preset

Ajattelin toteuttaa tämän viikon kiitollisuuspostauksen vähän eri tyylillä kun aiemmin. On nimittäin taas sellainen viikko takana että olen kiitollinen oikeastaan ihan kaikesta. Rakeiset instagram kuvat ovat kuitenkin edelleen mukana.

On jännä miten omalla mielellä ja asenteella voi vaikuttaa niin paljon omaan elämäänsä, mutta ehdottomasti myös ympäristöönsä. Sillä on niin suuri merkitys että ajatteleeko asioista postitiivisesti vai ei. Ja se tarttuu. Elämä on paljon kivempaa kun näkee myös asioiden hyvät puolet. Ikäviä asioita ja huonoja päiviä on kaikilla, mutta se on asennekysymys miten niistä pääsee yli. Huonot jututkin kun voi yleensä kääntää toisin päin. Jos peruspositiivisuus on hukassa, voi sellaiseen opetella. Vaikkakin juuri aluksi miettimällä joka päivä yhden asian josta on kiitollinen. Ja niin kliseiseltä ja ällöttävältä kun kuulostaakkin, niin ilon kautta. Pitää vaan repiä sitä hyvää, tai edes huonoa huumoria, kaikesta mahdollisesta. Jonkin ajan kuluttua sitä vaan huomaa positiivisuuden olevan se oma perusfiilis. Ja se jos mikä on kivaa.

Viime viikkoon mahtui paljon hyvää. Rauhallisen kotiviikon jälkeen oli energiaa aloittaa uusi viikko täysillä. Kivoimpia juttuja oli leppoisa maanantai ja tulevan loman fiilistely. Postista nimittäin tipahti kasa uusia bikineitä. Tiistaina sain tehtyä hyvin hommia ja törmäsin sattumalta kaveriin. Oli kaunis aurikoinen päivä ja se vaikutti heti mielialaan ja energiatasoon. Keskiviikko alkoi ihanemmin kun ikinä, vuorossa oli nimittäin lasten ensimmäinen päiväkodin joulujuhla! Miten ylpeä sitä voikaan olla, ja ääk miten söpöjä kaikki olivat. Koristeltiin jouluikkunaa ja syötiin paparitaikinaa. Torstaina oli vuorossa vapaa-ilta, ensin kampaajalle ja sitten kaverin kanssa syömään. Ruoka oli hyvää, viini oli hyvää, hiuksista tuli hyvät ja seura oli parasta. Perjantai alkoi taas toisenlaisella hemmottelulla, nimittäin sokeroinnilla. Nyt voi sitten nauttia loman samettisäärissä. Pojilla oli molemmilla myös neuvola ja siellä kaikki meni hienosti. Illalla olin katomassa exäni keikkaa josta jatkoimmekin isolla porukalla lähiöön piccujouluihin. Extempore reissu, jonka aikana näin ihan hirvästi vanhoja tuttuja. Niin hauskaa! Yöllä saatoin ajaa taksilla toiselle puolelle helsinkiä ja herätä aamulla yhdestä lempparikainaloistani. Lauantai jatkui pikaisella kääntymisellä kotona josta lähdimme kaveriporukalla ajamaan Lahteen. Taas pari mahtavaa keikkaa, yksi uusi lempibiisi, kohtaamisia, lihamukeja ja mielettömästi naurua. Sunnuntai-aamu alkoi taas Helsingistä ja sieltä kainalosta (ja tämä nyt ei ole mikään sellainen rakkausjuttu, vaikka kiva juttu onkin!). Koko päivä yökkärissä, HIMYM maratooni ja thaimaalaista kotiinkuljetuksella. Eli siis viikko oli täynnä hyvää, mikä onni että sain viettää aikaa melkein jokaisen elämäni lempparityypin kanssa! Mites teillä, mitkä olivat viime viikon parhaat jutut?

Tästä viikosta tulee vähintään yhtä hyvä ja olkoon se täynnä ihania asioita joista olla kiitollinen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.