ILTAKÄVELYLLÄ

8/06/2020

Ensimmäinen lasten kesälomaviikko on takana päin ja vaikka meidän pienet koululaiset aloittivat lomansa muualla, tuntui se silti vaikuttavan myös meihin. Muistan omasta lapsuudestani sen, miten kivaa oli kun saimme kesäisin leikkiä pihalla muiden naapuruston lasten kanssa yömyöhään asti. Aamulla ei tarvinnut herätä kouluun, joten valoisat illat venyivät usein pitkään, eikä kotiin -tai nukkumaanmenoajat olleet niin tarkkoja.

Olemme monena iltana havahtuneet tekemään päivällistä vasta lähempänä seitsemää, eli silloin kun normaalisti arkena aloittelisimme jo iltapalan valmistelun. Sisäinen kello on vieläkin vähän sekaisin lisääntyneestä valon määrästä.

Kesäisin ollaan myös paljon ulkona, eilen lähdettiin Myyn kanssa vielä myöhäisen illasen jälkeen kävelylle. Oltiin nukkeinemme jo ulkona, kun minun oli pakko kipaista hakemaan kotoa vielä kamera mukaan. Lainasimme naapurin upeita rattaita (jollaisia olen yrittänyt nettikirppareilta jo pitkään etsiä) ja tämä pikku-mama (itse pukemissaan liian isoissa kengissä) sai kyllä hymyn huulille ihan jokaiselle vastaantulijalle.

Kiersimme naapuruston, välillä Myy pysähtyi keräämään kukkia, tarkistamaan vauvan asentoa ja asettamaan hänelle tuttia, katsomaan ohi kulkevia koiria tai ihmettelemään käpyjä ja muurahaisia, muutoin hänellä tuntui olevan kova kiire eteenpäin, kuten pikkuäideillä kai hänen mielestään kuuluukin olla. Vaikka oikeastihan meillä ei ollut kiire minnekään, ilta oli valoisa ja lämmin, täynnä huumaavaa kukkien tuoksua. Ihan täydellinen kesäiselle iltakävelylle.


ARKIKUVA 20/52

21/05/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKIKUVA 20/52

Viime viikon arkikuvan myötä pääsen samalla esittelemään äitienpäivälahjaksi saamiani kenkiä. Vaikka olin ”hienovaraisesti” kertonut haluavani kyseiset kengät, oli niiden saaminen lahaksi silti ihana yllätys. Varsinkin kun mukana oli myös kokoa 20 olevat samanlaiset kengät Myylle.

Jotenkin hyvin äitienpäivän teemaan sopivasti sainkin huomata, ettei kengänkokoni ole enää sama kun ennen viimeisintä raskauttani. Piti siis käydä vaihtamassa ne isompaan kokoon. Nyt kolmen raskauden myötä kengänkokoni on siis kasvanut yhteensä kaksi numeroa.

Olimme varanneet viime lauantaiksi ajan poliisiasemalle passin hakuun – vauva saa ensimmäisen passinsa! Viikonlopuksi oli luvattu lämmintä ja aurinkoista säätä ja minä olin etukäteen mielessäni kuvitellut ihanan seesteisen ja kiireettömän viikonloppukävelyn yhdessä keskuspuiston läpi poliisiasemalle. Todellisuus oli kuitenkin vähän toista.

Ensinnäkin, meille tuli kauhea kiire ja aluksi jopa näytti siltä, että saisin lähteä koko reissuun yksinäni. Kiireen vuoksi meidän piti todellakin mennä kiireellä. Siinä ei ehtinyt (tai pystynyt) paljoakaan puuskutukseltaan mitään jutella tai kaunista metsää ihailla. Muutenkin minä kipitin lyhyillä jaloillani kokoajan oikeastaan vähintään muutaman metrin perässä.

Oli todella kuuma ja mikä parasta, olin kasvatellut säärikarvojani jo tovin epilointia varten. Ne näyttivät niin törkeiltä valkoista ihoani vasten, että päätin vetää niiden peitoksi paksut polvisukat. Lisäksi sukat olivat vähän isot ja ne yhdistettynä ensimmäistä kertaa jalassa oleviin kenkiin sain tietysti vielä rakkulat molempiin kantapäihini että pikkuvarpaisiini.

Kotimatkalla meinasin hypätä yksin ratikkaan kipeiden rakkuloideni kanssa, mutta takaraivossa jyskytti unelma ihanasta lauantai-iltapäivän perhekävelystä. Ja niin minä linkutin ja nautin joka hetkestä. Ja sain jopa otettua tämän ihanan kuvan (vaikkakin kuvien ottamisen jälkeen huomasin olevani ihan yksin metsässä, kesti kai liian kauan).


VAUVAN KEVÄT-TYYLI

23/04/2019

Tämä pieni vaaleanpunainen pörröhaalari on saanut viime päivinö paljon kyselyitä niin kadulla kun somenkin kautta. Haalari on yksi niitä harvoja ostoksia, jonka ostin jo raskaana ollessani jemmaan odottamaan yli vuoden päästä koittavaa kevättä. Ja nyt se kevät on täällä! Ihan hullua miten nopeasti aika kuluu. Muistan ettei mahani ollut edes vielä kovin iso tätä ostaessa – eli siitä on k a u a n !

Haalari on siis löytö nettikirppikseltä ja Bobo Chosesin muutaman vuoden takaista mallistoa. Olin ihastellut haalaria jo kaukan ennen kun minulla oli aavistustakaan mihin elämä voisi vielä minut heittää, saatika että tulisin vielä saamaan vauvan.

Ihana vaaleanpunainen teddykarvahaalarihan on ehkä maailman epäkäytännöllisin ulkona leikkimiseen, sillä se imaisee itseensä kaikki roskat eikä todellakaan pidä vettä tai varmaan tuultakaan. Mutta näyttää sentään hyvältä! Sama juttu vaaleanpunaisten Vansien kanssa. Tuo fleecelippiskin on itseasiassa aikamoinen pölynkerääjä ja se pitää putsata tarrarullalla aina ennen ulos lähtöä, mutta kerrankos sitä vietetään vauvan ihan ekaa kevättä. Tyyli ennen kaikkea, vai mitä :D