PÄIVÄKODIN ALOITUKSEN PLUSSAT JA MIINUKSET

17/09/2021

+ koti pysyy helpommin siistinä
+ saa tehdä päivisin töitä rauhassa
+ lapsen vastustuskyky ehkä paranee
+ lapsi saa uusia ystäviä
+ ruotsin puhuminen on vahvistunut
+ lapsi on oppinut uusia lauluja
+ pääsee maistamaan uusia ruokia

– aamuisin aikainen herätys ja kiire
– enemmän kipeänä
– alan stressaamaan päiväkodista hakua jo pari tuntia etukäteen (saanko työt valmiiksi / ehdinkö ajoissa)
– aamulla pitää osata ennakoida koko päivän sää pukeutumisen vuoksi
– lapsi ei saa niin paljon huomiota, mihin on tottunut
– päiväunille nukahtaminen päiväkodissa hankalaa = kotona väsynyt
– kaikilla, etenkin alussa, kauheasti t u n t e i t a
– hoitajat ja sijaiset vaihtuvat paljon, eikä sijaisia aina edes saa
– vaatteet / huivit / hanskat jatkuvasti kateissa (löytyneet lopulta aina)

Meidän kuopus oli isän kanssa kotihoidossa viikkoa vaille kolmevuotiaaksi asti. Tein itse samaan aikaan kotona töitä, eli saimme perheenä viettää paljon aikaa yhdessä. Viimeisen vuoden ajan lapsi kävi muutaman kerran viikossa kerhossa, jossa hän oppi toimimaan ryhmässä saman ikäisten lasten kanssa. Vaikka lapsemme on hyvin aktiivinen, ei meistä tuntunut missään vaiheessa ettemmekö saisi tarjottua hänelle tarpeeksi virikkeitä kotihoidossa. Ulkoiltiin paljon, leikittiin, taiteiltiin, kuunneltiin musiikkia, tanssittiin, luettiin ja oltiin läsnä.

Ajatus päiväkotiin siirtymisestä on ollut aina mielessämme ristiriitaisena. Jos kotihoitoa tuettaisiin rahallisesti myös yli kolmevuotiaaksi, olisimme varmaankin jatkaneet edelleen samaan malliin. Vaikka töihin ja aikuisten pariin oli mukava palata, lasten parissa työskentelevävästä isästä tuntui aluksi nurinkuriselta viedä oma lapsi hoitoon, jotta voisi hoitaa toisten lapsia. Ja sitten taas toisaalta, omien töideni kannalta oli helpottavaa saada vihdoin parempi työrauha, vaikka itsestäni lapsen hoitoon laittaminen ei tunnu siitäkään huolimatta vielä täysin oikealta.

Arvostamme hurjasti varhaiskasvattajien ja hoitajien tekemää työtä haastavissa työoloissa, mutta itsestäni tuntui, ettei reipas ja omatoiminen lapsemme olisi jäänyt kotihoidossa (ja kerhossa) mistään paitsi vielä vähään aikaan. Päinvastoin.

Päiväkoti kuitenkin alkoi 1,5 kuukautta sitten. Minusta tuntuu edelleen jatkuvasti, ettei tämä ole ideaalein tilanne, mutta sopeudumme. Päiväkoti on varmasti hyvä paikka ja lapsi tuntuu viihtyvän siellä, vaikka hänkin olisi omien sanojensa mukaan mielummin kotona. Aamujen vastusteluiden jälkeen hän juoksee pihalle halamaan hoitajia ja aina olemme saaneet hakea kotiin iloisen lapsen, jolla on ollut päiväkodissa kiva päivä. Kotipäiviäkin on ollut, sairastelun takia ja joskus muuten vaan. Myös hoitopäivät olemme saaneet pidettyä suht lyhyinä.

Päiväkodin aloitus on siis tuonut meille konkreettista helpotusta arkeen ja omiin töihin, mutta henkisesti se onkin ollut edelleen yllättävän vaikeaa. Mitenkäs teillä muilla on lähtenyt päiväkoti käyntiin?


KOLMEVUOTIAALLE

19/08/2021

Jo kolme vuotta ollaan saatu sinut osaksi meidän perhettä, mikä on tarkoittanut paljon naurua, ympäristön ja elämän ihmettelyä, hurjasti kysymyksiä (miksi -vaihe alkoi jo yli vuosi sitten), pusuja ja haleja, oivalluksia, hyvää huumoria sekä vähän tahtojen taisteluakin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää miten fiksu, ymmärtäväinen, tarkkaavainen, hauska, mielikuvituksellinen, taitava, kaunis ja osaava olet. Mikä maailmankaikkeuden suurin tuuri meille kävikään.

Sinun äitinäsi on ollut kiva olla, siis oikeasti hauskaa Niin että vatsalihaksiin joskus sattuu kaikki se nauraminen. Olemme samalla aaltopituudella, kanssasi on helppo olla ja yhdessä on ihana viettää aikaa eri asioita tehden. On onnellista ajatella, että kahdenkymmenenkin vuoden päästä (toivottavasti) teemme samoja asioita edelleen yhdessä, kuten loikoilemme rannalla, käymme kahvilassa tai vain istumme vierekkäin jutellen tai lukien.

Paljon onnea ihana kolmevuotias!


MYYN KEITTIÖSSÄ: NOPEA & HELPPO ”PASTA”

17/08/2021

Kun jokin aika sitten runsas kesäkurpitsasato yllätti ja kaikki suomalaiset kutsuttiin kesäkurpitsatalkoisiin niitä syömään, sain minkäkin vihdoin aikaiseksi hankkia jotain jota olen miettinyt jo varmaan vuosia – nimittäin raastimen jolla saa tehtyä kesäkurpitsasta ”spaghettia”. Virallisesti tämän nimi taitaa olla spiraalikeikkuri ja toimii se toki myös muihin kasviksiin!

Kesäkurpitsaspaghetin helppous, hyvä maku sekä täydellinen koostumus yllätti jopa itseni. ”Spaghetti” toimii ihan sellaisenaan kylmänä pastakastikkeen kanssa (ja lämpiää kastikkeeseen sekoitettuna), mutta olen myös testannut oliviiöljyllä, pippurilla ja nopealla mikrossa lämppäämisellä – toimii sekin! Pastan sijasta spiraaleita voi toki käyttää vaikka myös yhdessä pastan kanssa tai ”nuudelina” salaatissa. Joku vähän tulinen ja pähkinäinen salaatti ,jossa olisi spiraaliksi leikattua kurkkua, porkkanaa yms voisi olla ihana, slurps pelkästä ajatuksesta!

Mutta takaisin tähän helppoon pastaan! Olen nyt aika monta kertaa jo tehnyt tätä ja vähän jo etukäteen pelkään sitä päivää kun kyllästyn. Sillä tämä on niiin hyvä ja helppoa. Löysin jokin aika sitten kaupasta Pirkan valmiit pastakastikkeet ja sen olivii-tomaattikastike on i h a n a. Tosi suolainen, mutta ihana. Se  kattilaan lämpiämään (tai miksi ei vaikka mikrokin kävisi) ja sitten vaan kastike kaadetaan kesäkurpistapastojen päälle. Joskus pilkon kastikkeen joukkoon myös puoli pakettia tofua proteiiniksi. H Y – V Ä Ä.

Ja mikä parasta, tuo pian kolmevuotias, joka haluaa kokoajan ihan kauheasti auttaa ruoanlaitossa, pystyy avustettuna tekemään koko aterian alusta loppuun. Tämä on niin helppo, muutaman vaiheen juttu, josta ei edes synny juurikaan tiskiä tai sotkua, joten molemmilla on mukavaa yhdessä tätä tehdessä. Voisikin sanoa, että tässä on lapseni ensimmäinen bravuuriannos, toki hän haluaa vielä keitellä itselleen ihan oikeat pastat kesäkurpitsan sijasta.

Ja siis tottakai itse tehty kastike on parempaa ja terveellisempääkin, mutta joskus sitä vaan pitää kehitellä tällainen viidessä minuutissa syntyvä lounas ja sellaisiin tilanteisiin tämä on kyllä tosi hyvä.

Otatteko te paljon pieniä lapsia mukaan ruoanlaittoon? Mitä te tykkäätte yhdessä kokkailla tai leipoa?