MIKSI PALKATA KUVAAJA OMIIN JUHLIIN

14/05/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa MIKSI PALKATA KUVAAJA OMIIN JUHLIIN

On jo pitkään pitänyt kirjoittaa aiheesta ulkopuolisen valokuvaajan palkkaaminen juhliin. Nyt aihe onkin mitä ajankohtaisin, sillä moni juhlii näin kesän kynnyksellä erilaisia valmistujaisia, konfirmaatioita, kihlajaisia ja polttareita. Ja tottakai niitä häitä, joka onkin varmasti se yleisin juhla johon kuvaaja otetaan.

Meillä perheessä on juhlittu niin monet synttärit ja vanhempien lasten nimiäiset niin, ettei siinä tohinassa ole itse ehtinyt räpsäistä kun korkeintaan muutaman tärähtäneen kuvan. Jäkikäteen on usein tullut harmiteltua sitä, kun vaikkapa koko perheestä ei muistettu tai ehditty juhlissa yhtään kuvaa ottaa.

Viime talvena, Myyn ristiäisiä suunnitellessamme, en halunnut luottaa vain siihen, että saisin vierailta muistoksi kuvia tai varsinkaan nakittaa ketään kuvaamaan juhlissa, joten päädyin palkkaamaan kuvaajan.

Minulle kuvat ovat tärkeitä, niitä on ihana katsella jälkikäteen ja säilyttää muistona jälkipolville. Oli ihanaa, että meillä oli ristiäisistä jaettavaksi kuvia myös niille sukulaisille jotka eivät päässeet paikalle.

Itselläni oli juhlissa yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvinnut miettiä, että pitää ehtiä ottaa kuvaa kakusta ennen kun se on syöty tai yhteiskuva vauvasta ja kummeista. Oli ihana että me ja kaikki vieraat saimme vain keskittyä olennaiseen ja silti juhlista jäi muistoksi läjäpäin myös aivan ihania ja tunnelmallisia kuvia.

Olimme sopineet kuvaajan kanssa etukäteen mitä ja millaisia kuvia toivoisin hänen, toki omaan tyyliinsä, ottavan. Samoin sen, että juhlien herkän luoneen vuoksi hän yrittäisi pysytellä ns taka-alalla etenkin kastamisseremoian ajan. Koska vauva nukahti heti kastamisen jälkeen, sovimme että kävisimme ottamassa perhepotretit vielä myöhemmin hänen studiollaan.

Itselleni kuvat ovat toki tärkeitä myös ammattini puolesta, mutta kyllä se rakkaus hetkien taltioimiseen ja niiden taltioiden katselu tulee jostain syvempää. Meillä on kymmeniä ja kymmeniä valokuva-albumeita lapsuudestamme, kuvia (ja videoitakin) on otettu kaikilta synttäreiltä, juhlista, matkoilta, ekoista koulupäivistä ja todella paljon ihan muuten vaan. Muistan äitini joskus sanoneen, että jos tulisi tulipalo, hän pelastaisi lapset ja valokuvat – ehkä se ajatus on jollain tapaa myös iskostunut minuun.

Kuvaajaa valitessa ratkaisee ennenkaikkea hänen tyylinsä. Sen täytyy olla sellainen josta itse tykkää. Itse aloin etsimään kuvaajaa instagramin kautta erilaisilla hakusanoilla, kuten perhekuvaus, vauvakuvaus, hääkuvaus, juhlakuvaus, potretti. Sitten rajasin kiinnostavimmat kuvaajat vielä paikkakunnan mukaan ja selasin instan lisäksi myös portfoliot heidän nettisivuiltaan.

Omista etsinnöistäni nousi tyyliltään yksi kuvaaja yli muiden, Minna Sipinen. Hänen ottamansa kuvat olivat pääosin hääpareista, mutta niissä oli juuri sellainen kaunis ja ihana, bohomainen herkkä tunnelma, jota olin itsekin hakenut. Hänen tyylinsä sopi yksi yhteen minulla mielessäni olleeseen fiilikseen ja värimaailmaan ristäispaikasta, pitsimekoista ja kukkasista.

Minna on aiemmin kuvannut myös häitä ja muita tapahtumia, mutta tätä nykyään keskittyy täysillä potretteihin. Pari, perhe ja lapsikuvausta hän tekee niin miljöössä kun uudenkarhealla studiollaan Helsingissä. Olin iloinen, että siitä huolimatta sain hänet kuitenkin kuvamaan vielä meidän ristiäiset – aina kannattaa siis kysyä jos kuvaaja tuntuu muuten oikealta.

Jos mahdollista, kuvaajaa etsisessä kannattaa olla myös mahdollisimman ajoissa, sillä etenkin monilla kesän viikonloput on bookattu jo aikoja sitten täyteen. Sopivan tai sopivien kuvaajien löytyessä kannattaakin heti laittaa kyselyä sähköpostilla.

Vieraan ihmisen pyytäminen intiimeihin perhejuhliin voi tuntua jännittävältä ajatukselta, mutta ammattitaitoinen kuvaaja kyllä osaa olla luontevasti paikalla niin, ettei kuvaaminen häiritse. Taka-alalla puuhasteleva kuvaaja saa yleensä taltioitua myös ne kaikista aidoimmat hetket, ilmeet ja reaktiot. Ja jos juhlien yhteydessä on mahdollista ottaa myös potrettikuvat vaikkapa perheen kesken, tulee siinä lyötyä kaksi kärpästä yhdellä kertaa, kun kaikki ovat kuitenkin jo valmiiksi laittautuneita.

Olen itse myös kerran antanut ystävälleni lahjaksi sen, että kuvasin hänen lapsensa ristiäisissä ja lupasin teettää kuvista heille kirjan muistoksi. Kiva idea, mutta tässä tapauksessa kävi vähän huonosti, sillä kadotin kameran muistikortin juhlien jälkeen ja kaikki kuvat siis katosivat samalla.

Mutta valokuvaajan palkkaaminen vaikka valmistujaisiin on minusta ihan tosi ihana (”aineeton”) lahjaidea. Moni kuitenkin tahtoo itsestään myös ne potretit valkolakki päässä.

Onko teillä ollut ulkopuolista kuvaajaa perhejuhlissa tai vaikka polttareissa?

Postauksen kuvat Minna Sipinen Photography


JUL I HANGÖ

27/12/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa JUL I HANGÖ

Joulu meni juuri niin kun oln toivonutkin, rauhallisesti, stressittömästi, tärkeiden ihmisten seurassa ja hyvin syönneenä. Ja koska sain nukkua yhdet tosi makoisat päikkäritkin, voin jopa sanoa myös levänneeni- niin paljon kun se nyt pienen vauvan kanssa on mahdollista.

Vietimme jouluaaton Hangossa ja olinkin kovasti jo ennakkoon odottanut käyskentelyä lumisilla rannoilla. Vaikka odotukseni olivat korkealla, silti upeat utuiset maisemat ja pakkashangella kimaltelevat auringonsäteet ylittivät ne heittämällä. Käytiin itseasiassa kolmella eri rannalla ja kaikki olivat ihan toisistaan poikkeavia. Yhdellä rannalla meri oli jo pitkälle jäässä, jonka jälleen aallot vielä velloivat paksuna jäähileisenä massana. Se oli maagista katseltavaa.

Toisella rannalla taas paistoi aurinko ja hiekkarantaa näkyi edelleen silmänkantamattomiin. Jos sulki silmänsä, pystyi kuvittelemaan itsensä sinne kesällä laineiden liplatellessa. Teki hyvää päästä kävelemään luonnonhelmaan ja rauhaan. Etenkin se rauha tuolla on ihmeellistä. Ettei muutamaa joutsenta lukuunottamatta rannoilla ollut ketään muita kun me ja meri.


ELOKUVALUMISATEESSA

22/03/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa ELOKUVALUMISATEESSA

Jos olisi pakko päättää, niin lempivuodenaikani olisi kesä. Kaikista ihanimpia ovat kuitenkin suloisen aurinkoiset päivät, jolloin kaikki tuntuu rauhalliselta. Niitä on paljon myös keväisin ja sykyisin. Kylmyys, tuuli, viima ja kaikki märkä ja liukas taas saavat minun nyrpistämään nenääni. Olen todella mukavuudenhaluinen, enkä voi väittää ettenkö mielummin olisi kotona viltiin kääriytyneenä kun menisi vaikka sateella ulos.

Kuitenkin näissä vuodenaikojen vaihtumisen taitteissa on jotakin hauskaa. Kaikki on niin ennalta-arvaamatonta. Yhtenä hetkenä linnut visertävät ja aurinko lämmittää, seuraavaksi naamaan lentää kissan kokoisia lumirättejä. Ja sitten taas paistaa. Kaikki neljä vuodenaikaa yhtenä päivänä. Kuten tänään.

Satuimme juuri oikeaan aikaan ulos ja pääsimme ihastelemaan elokuvamaista maisemaa, kun hetken aikaa ilman täyttivät isot muodottomat hiutaleet. Kamerakin sattui olemaan mukana. Aluksi melkein juoksin suorinta tietä kotiin, mutta onneksi pysädyin katsomaan taakseni elävää instafiltteriä. Muutaman minuutin jahtasimme hiutaleita kielet ulkona. Sisälle kotiin päästyämme lumisade oli lakannut.

Tänään myös aurinko paistoi pitkään ja viimeiset säteet hehkuivat horistontissa vielä iltapala-aikaan. Viime päivinä tuntuneen keväisen kutkutuksen lisäksi ilta-aurinko muistutti siitä, että kesäkin on pian täällä. Uskomatonta kyllä, sieltä se vaan saapuu kuten joka ikinen muukin vuosi. Miten ihanaa.