HYVÄN MIELEN ALUSVAATTEET

1/09/2020

Kaupallinen yhteistyö Lovanna Lingerie kanssa

Uusi kotimainen ja vastuullisesti alusvaatteita valmistava Lovanna Lingerie on avannut tänään nettikauppansa.  Ennen kun kerron siitä lisää, haluan kertoa, miksi tämä yhteistyö heidän kanssaan tuntuu niin erityisen tärkeältä henkilökohtaisesti.

On nimittäin aika hurjaa, että muistan aloittaneeni ensimmäisen laihdutuskuurini ollessani neljännellä luokalla, eli siis kymmenvuotiaana lapsena. Harrastin tuolloin tanssia monta kertaa viikossa, tanssiporukassani oli itseäni myös vanhempia tyttöjä, katselin paljon musavideoita ja luulen siitä kaikesta kehittäneeni paineen olla kokoajan parempi ja laihempi.

Tuohon aikaan mediassa oli esillä pääosin langanlaihoja ja virheettömiä tyttöjä ja naisia. Nuoresta työstä asti sain mallin, että minun pitäisi olla samanlainen. Mutten ollut, ihoni ei ollut photoshopattu sileäksi, minulle alkoi kasvamaan karvoja, minä kasvoin ja naisellistuin kokoajan ja joka suuntaan. Vaikka olinkin lentoemäntä -tai kaalikeittodietillä ja tein 500 vatsalihasliikettä salaa huoneessani joka ilta.

Kehitin itselleni nuorena tyttönä hirveän vääristyneen suhteen ruokaan, liikuntaan ja etenkin omaan minäkuvaani. Ja lopulta myös kehoni alkoi kärsiä siitä, mutta ei laihtumalla vaan päinvastoin. Vuosikaudet tunsin itseni epäonnistuneeksi, pidin itseäni lihavana, vaikken sitä silloin ollut. Mutta minä uskoin niin ja jatkuvasti rankaisin kehoani mitä hulluimmilla laihdutuskuureilla, jota jopa nuortenlehdistäkin löytyi – niiden näin saat pyykkilautavatsan -jumppaohjeiden kanssa.

Kun on vuosikausia pitänyt kehoaan vääränlaisena, on siitä ajatusmallista vaikea päästä yli. Hullua kyllä, itse tulin sinuiksi itseni kanssa vasta kun kehoni oli kokenut mitä suurimman muutoksen ja muuttunut entisestään vielä kauemmas siitä niin sanotusti täydellisestä vartalosta. Raskaus kirjaimellisesti runteli kehoni, mutta samalla juuri se opetti minut hyväksymään sen juuri sellaisena kun se oli ja mikä tärkeintä, arvostamaan ja pitämään siitä.

Ei tämä tietenkään käynyt yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa, kahden lapsen saamisen jälkeen. Vei aikaa totutella ihan uuden malliseen vatsaan ja joka puolelta kehoa löytyviin raskausarpiin. Mutta siinä totutellessa tuo pehmeäksi muovautunut keho alkoi tuntua omalta ja tärkeältä. En halunnut enää rääkätä tai rankaista sitä, vaan pitää sitä hyvänä, pitää siitä huolta. Ja voi miten se teki minulle hyvää.

Välillä silti joskus turhautti. Kuten vaikka vaatekaupassa, jossa harvoja kivoja vaatteita löytyi koossani. Etenkin alusvaatteiden ostaminen oli aina tuskallista, sillä mitään omaan tyyliäni miellyttäviä kevyitä ja simppeleitä liivejä ei valmistettu koossani. Välillä se aiheutti ajatuksia, että ehkä minä en sitten kuitenkaan tällaisena olekaan muiden mielestä aivan sopiva.

Mutta pikkuhiljaa myös maailma on alkanut muuttumaan. Tärkein minulle tapahtunut asia oli oivallus omassa päässä, mutta myös viime vuosina etenevissä määrin mediassa näkyneet erilaiset naiskuvat ovat vahvistaneet omaa minäkuvaa. Lehdissä ei jaeta enää samalla tavalla vahingollisia laihdutuskuureja, vaan puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Malleina näkyy eri kokoisia, näköisiä ja värisiä ihmisiä, joskus jopa ilman photosoppia, selluliitteineen, arpineen ja karvoineen. Luonnollisina, sellaisina kuten minäkin.

Sopivia alusvaatteitakin on alkanut löytyä paremmin ja mikä parasta, tästä päivästä lähtien myös kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja sellaisia. Lovannan idea syntyi vaikeudesta löytää istuvia ja kauniita alusvaatteita sopivassa koossa – en siis todellakaan ole ollut ainut tämän asian kanssa painiskeleva! Monella naisella ongelma on ollut se, että kuppikoot loppuivat kesken tai että kapeaa ympärysmittaa oli harvoin saatavilla. Tai jos sopiva koko löytyy, ei se muuten miellytä.

Lovannassa yhdistyy laaja kokovalikoima, kaunis itsevarmuutta luova ulkonäkö ja vastuullisuus. Nykypäivänä tuo vastuullisuus onkin ihan välttämättömyys ja se on otettu huomioon alusvaatteiden materiaaleissa, jotka on valittu painottaen valmistustavan ekologisuutta ja materiaalien myrkyttömyyttä, sekä tuotteiden kestävyydessä. Näissä ensimmäisen malliston alusvaatteissa materiaaleina on käytetty sertifioituja kierrätyskuituja sisältäviä kankaita: meshiä, polyamidineulosta ja pitsiä.

Itse ihastuin eritysesti kuvissa minulla päälläni oleviin pehmoisiin ja kevyisiin kierrätyspolyamidista valmistettuihin liiveihin sekä korkeavyötäröllisiin alushousuihin. Korkeavyötäröiset mielletään joskus vähän mummomaiseksi, mutta minä rakastan korkeaa mallia aina vaan. Lovannan pöksyjä ei muutenkaan voi millään kutsua mummomaiseksi, leikkaus näissä on korkea, etenkin takaa, joka saa pepun näyttämään tosi hyvältä. Värienkin puolesta nämä ovat oikeat hyvän mielen alusvaatteet ja kohottavat ehdottomasi itsetuntoa, sillä ne päällä on hyvä olla.

Viime viikolla vilautinkin jo mystisesti vähän näitä alusvaatteita instagramissa ja sen perusteella todella moni teistäkin on odottanut kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja alusvaatteita. Lovannan mallistoon kuuluu erilaisia malleja monessa eri koossa, kuppikoot B-G.

Koodilla MINTTU saatte 15% alennuksen tilauksistanne Lovannan verkkokaupassa. Sivuilta löytyy myös kattavat ohjeet oikean koon valintaan. Lovannan verkkokaupan pakkaukset on valmistettu valkaisemattomasta kartongista ja kotimaan lähetyksissä käytetään hiilineutraalia kuljetusta.


TÄMÄN HETKEN TRENDIKKÄIN LEMPIVÄRI

2/04/2020

Minä en kyllä lähde lähde mukaan noihin muotihömpötyksiin … olen ajatellut mielessäni aika monesti ja kuinkas sitten on käynyt. On tullut capria ja culottesia, vaikka olin ihan varma ettei enää ikinä! Sama juttu leveiden farkkujen kanssa.

Muistan miten jo vuosi sitten muotilehdissä ja blogeissa hehkutettiin laventelin värin olevan se uusi juttu – ei ikinä, mietin. Siinä on väri joka ei sitten ollenkaan ole oma juttuni. Ja arvatkaa mitä – vuoden väsytystaistelu teki tehtävänsä, nyt väri on mielestäni yksi tämän hetken ihanemmista. Loppusilauksen aivopesulle teki kuitenkin tyttäreni, joka on vain niin hurmaava tuossa laventelin värisessä tupsupipossaan.

En missään nimessä koe seuraavani trendejä tai varsinkaan meneväni niiden perässä. Pyrin ostamaan mahdollisimman vähän uutta ja päivittämään vaatekaappiani vuosia kestävillä ajattomilla vaatteilla. Mutta selvästi alan aina välillä innostumana jostain trendeistäkin, kun sitä tarpeeksi nään. Onneksi huimaa vauhtia kasvavien lasten hankintojaon helpompi perustella. Ja väreillä on muutenkin helpompi leikitellä lastenvaatteissa. Öh, niin ja seinämaalissa… Nimittäin tuolla odottaa liahtavan harmaa maali, jonka ajattelin vetäistä makkarin seinään heti kun saan mieheni myös heltymään ajatukselle. Toivottavasti tämä pipo-aivopesu tehoaa pian myös häneen…


VAATEKAAPIN KEVÄTHUOLTO

30/03/2020

Kun edellisessä postauksessa vitsailin, että minusta on kuoriutumassa pikkuhiljaa kunnon Martta, ei se ollut ihan pelkkää vitsiä. Vaikka tosin Marttojen siivousohjeista ei välttämättä löydy käyttämääni metodia: räjäytä ja järjestä pakka. Viime vuosina olen pakon sanelemana yrittänyt opetella myös kevyemmän siivouksen tasoja, mutta en saa pikasiivouksesta ikinä samanlaista tyytyväisyyden tunnetta, mitä saan järjestelystä (ja kyllä, horoskooppini on neitsyt!). Imuroinnista huolimatta koti ei tunnu puhtaalta, jos kirjahyllyä ja paperikasoja ei käy ensin läpi.

Jotkut tarkat siellä ovatkin ehkä huomanneen minun kirjoittaneen vaatekappini siivouksesta jo useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran ties kuinka kauan sitten. En ole ikinä päässyt tässä kiireisessä arjessa oikein kunnolla tuumasta toimeen sen kanssa  – ennen kuin nyt. Tai paljastan, että muutama laatikko on vielä käymättä läpi, mutta isoin homma on tehty. Eli kirppikselle ja muualle kierrätykseen menevät vaatteet pesty, lajiteltu ja pakattu pois, kaikki muutenkin kaapissa järkkäilty ja mikä parasta – vaatteet huollettu.

Harva meistä ehkä muistaa (tai ehtii), että vaatteita säännöllisesti huoltamalla niiden elinkaarta voi pidentää vuosikausia. Vaatehuollon jälkeen minulla on kaapissani neljä ihan uutta collegea (oikeasti kaikki ne ovat 6-3 vuoden takaa), muutama aivan bränikkä villapaita, priimakuntoisia housuja sekä siistejä t-paitoja rivissä henkarilla (näistäkin vanhimmat vuodelta 2013). Vaatehuollossa minulla on käytössä villakampa sekä laadukas nukanpoistaja. Käytän päivittäin myös tarrarullaa, mutta sen tilalle ostoslistalla on jo jonkin aikaa ollut paljon tehokkaampi mutta hellemmpi sekä toki myös ekologisempi vaateharja.

Jos kaapistasi löytyy pehmoisia ja pörröisiä villavaatteita, kuten kashmir -tai merinovillatuotteita, on villakampa todennäköisesti näille se paras huoltoväline. Itse vitkuttelin villakamman ostamisen kanssa ihan liian pitkään, vain todetaakseni, että miten olenkaan voinut olla näin kauan ilman! Tätä ennen olin nyppinyt nyppyjä sormin tai nukanpoistajalla, mutta villakampakäsittelyn jälkeen jopa entiseksi luulemani vaalenpunainen kashmirneule (jota käytän usein myös öisin nukkuessani!) muuttuikin kun uudeksi – ja taas niin ihanan pehmoiseksi. Käytän paljon myös merinovilla -sekä kasmiresekoitesukkia, joista myös kampa poistaa nypyt nopeasti ja vaivattomasti. Myös villavaatteille tarkoitettu hohkakivi voisi sopia tähän tarkoitukseen hyvin.

Nukkanpoistajien kanssa historiani onkin sitten paljon paljon pidempi – jonka aikana olen myös ehtinyt kokeilla monen eri valmistajan laitteita. Huonolla nukanpoistajalla voi kuitenkin aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä vaatteelle ja siksi suosittelen tässä mielummin vähän panostamaan kun pihistämään. Kuvissa näkyvän akkukäyttöisen nukunpoistajani ostin reilu vuosi sitten, enkä voisi olla tyytyväisempi. Nukanpoistajien huono puoli onkin se, että nillä voi saada vaatteisiin reikiä aikaan, mutta tämän laitteen myötä huomasin, että jos laite on hyvä ei se myöskään riko ohuttakaan vaatetta.

Siltikään nukanpoistajaa ei välttämättä kannata käyttää kaikista aremmille ja ohuimmille materiaaleille, ainakaan turhaan, sillä se ohentaa vaatteen pintaa entisestään, oma laitteeni sopii kuitenkin myös kashmir-, merinovilla- ja alpakkavaatteillekin. Nukkaimuri on kuitenkin omalla kohdallani pelastus paljon pidetyille collegeille ja puuvillaisille t-paidoille, poistuupa sillä kätevästi joillekin meille tutut reisien toisiinsa hinkkautumisesta syntyneet nypyt myös housujen haaroista… Parasta nukanpoistajassa on se, että vaate näyttää käsittelyn jälkeen kuin uudelta! Myönnän, tykkään huristella tällä vaatteita tälllä läpi ja nukapoistaja kulkee mukana aina reissussakin.

Vaatteita ostaessa kiinnitän huomiota niiden materiaalaihein ja helppohoitoisuuteen. Pyrin ostamaan vaatteita joita ei tarvitse silittää, etenkin jos niiden ripustamiseen kiinnittää huomoita. Suurimman osan vaatteistani kuvaankin pesun jälkeen henkarissa (pois lukien neuleet), jolloin ne eivät yleensä edes kaipaa silitystä. Silti haaveissani on jossain vaiheessa panostaa kunnon vaatehöyryttimeen, jolla saa vaatteet sileiksi ja raikkaiksi helpommin kun perinteisellä silitysraudalla, sillä kun voi höyryttää myös arempia materiaaleja kuten silkkiä ja villaa.

Kun vaatteista pitää huolta ympäri vuoden, tuulettaa, postaa tahrat, pesee tarvittessa ohjeen mukaan, poistaa nukat ja muut pölyt, säilöö ja viikkaa asianmuisesti, ei vaate oikeasti kaipaa sen kummempaa vuosihuoltoa, mutta kyllä ehdottomasti tämä kevät (ja kotonaoloaika) on erittäin otollista aikaa vaatekaapin läpikäymiselle. Itse nautin siitä kun saan kaikki turhat kamat pois, kun vaatekaappi on selkeä, kaikki paikallaan eikä valinnanvara liian suuri, ei aamusin tarvitse myöskään tuhan kauaa arpoa, että mitä sitä pistäisi päällensä.

Vaatehuoltovinkkejä suosittelen käymään kurkkimassa Arkive Atelierin sivujen hoito-ohjeen osiosta, sieltä löytyy myös yksityiskohtaiset ohjeet muunmuassa villakamman käyttöön sekä paljon paljon muuta vaatteiden ja nahkatuotteiden huoltoon liittyvää!

(ps. neuleet on viikattu kuvien ottamisen jälkeen asianmukaisesti pois hengarilta roikkumasta)