ARKI, MITÄ SE JUST NYT ON

25/08/2020

Jatkuvaa miettimistä, että mitä syödään, sitten että tätä ruokaa tuli nyt ihan liikaa ja lopuksi että riittääköhän tästä nyt varmasti kaikille tarpeeksi
Aamuisia ja iltaisia leivänpahhtimen pommppauksen ääniä
Leluista ja astioista muodostuvia asetelmia pöydillä
Pyykinpesukoneen jatkuvaa hurinaa
Keskellä olkkaria nököttävä pyykkiteline
Haaveilua ihan omasta kylpyhuoneesta
Kaikkialle syntyviä kasoja, vaatteimyttyjä ja pikkusälää taskujen pohalta
Jatkuvaa käsien pesua
Kolmelle eri aikaan lähtevälle koululaiselle heippojen sanomista
Kolme kertaa viikossa pikkuisen kerhorepun pakkaamista
Jokailtaista uuden lukkarin tarkistamista ja herätysten asettamista
Viestejä lapsilta että saanko mennä kaverille, saako lisää peliaikaa, saako olla vielä vähän kauemmin ja että mä lähden nyt kotiin
Viestejä mieheltä että tehdäänkö vaihto kohta leikkipuistossa, kumpi käy kaupassa tai muistithan avaimet
Viestejä kavereilta että ei haittaa vaikka unohdit vastata edelliseen, täälläkin kauhea kiire kokoajan, nähtäispä pian ja oispa viiniä
Aina yksi peijakas banaanikärpänen jossain
Lattialla lojuvia eriparisukkia
Kylppärin patterilla vuorotellen kuivumassa kumisaappaat tai uikkarit
Hetkellistä kummallista hiljaisuutta ja seesteisyyttä
Painimatseja, naurua, kiljuntaa ja juoksuaskeleita
Hammastahnaa kummallisissa paikoissa
Pieni haikeus taakse jäävästä kesästä, iloinen odotus saapuvasta syksystä
Helpottavasti kovaa vauhtia täyttyvä työkalenteri
Helpottavasti muuten tyhjä perhekalenteri
Ylähyllyille turvaan nostettuja lego-rakennelmia
Haaveita siitä, että pääsisi taas tekemään enemmän sisustuspostauksia
Vitamiinien tankkausta ja jatkuvaa oman olon tarkkailua
Sohvatyynyjen alle haudattuja Aku-Ankkoja ja leikkihedelmiä
Aku-Ankkoihin uppoutuneita lapsia (yhdessä mytyssä sohvan nurkassa)
Yrityksiä mennä ajoissa nukkumaan
Yrityksiä lopettaa sokerin syönti
Pilvet upeiksi värjäävien auringonlaskujen ihailua iltapuuron äärellä
Haleja, pusuja ja silityksiä
Petaamattomia sänkyjä
Loppuun asti viemistään odottelevia projekteja
Hammaspesuja, iltasatuja ja nukkumaan peittelyä
Onnea, onnellisuutta, kiitollisuutta (ajoittaisesta hermojen kiristelystä huolimatta)

Arki = elämä


SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA

29/05/2020

Yli vuoden kalkkamaalipurkki odotteli kaapissa, tarkoituksena maalata makkarin yksi seinä. Vaikka pähkäilin ehkä hieman erikoisen värin kanssa pitkään, suurin syy maalauksen lykkääntymiseen oli kuitenkin vain se, ettei sopivaa hetkeä sen toteuttamiseen tullut aiemmin. Ja kun sitten vihdoin sain maalausprojektin käyntiin ja heti yhden seinän maalattuani tajusin, että huoneen kaikki seinät oli maalattava samalla. Niin upea väri oli ja rehellisesti, yksi kontrastisienä tuossa huoneessa näytti ikäänkuin vain keskeneräiseksi jääneeltä projetkilta.

En ole aiemmin maalannut seinää kalkkimaalilla, mutta muutaman jakkaran kyllä aiemmin. Kalkkimaalillahan on mahdollista saada aikaan hyvinkin struktuurimaista ja eläväistä pintaa, mutta itse havittelin mahdollisimman sileää lopputulosta. Kalkkimaalissa minua kiinnosti sen mattamainen, lähes liitumainen lopputulos. Vaikka halusin pinnan olevan tasainen, odotin väriltä kuitenkin enemmän juuri sitä eläväsyyttä. Visioni oli sellainen liidusta sienellä pyyhitty tai betonimainen pinta, mutta sellaista varten itse maalaamisenkin olisi kai pitänyt tapahtua vähemmän tasaisuutta havitellen. Nyt pientä eläväsisyyttä näkyy siellä täällä, mutta ei ollenkaan sellaista mikä minulla mielessä oli.

Kalkkimaali onkin parhaimmillaan silloin, jos haluaa jättää vaikkapa pensselinjäljet näkyviin tai sutia maalia rätillä, lastalla tai sienellä – kalkkimaalia voi levittää oikeastaan miten vaan. Väriltään oikein eläväiseen liitutaulumaiseen pintaan voisi myös kokeilla kahdella ihan aavistuksen eri sävyllä tai tummuusasteella olevalla maalilla maalamista vuorotellen, esimerkiksi rätillä pyörivällä liikkeellä tehden.

Mitä tasaisemman lopputuloksen haluaa, sitä lyhyempi pitää maalitelan karvan olla. Omanihan parturoin partakoneella, kun maalikaupan myyjä suositteli minut ostamaan päinvastaisesti pitkäkarvaisen, hahaha. Minua myös neuvottiin, että tasaiseen lopputulokseen kannattaa käyttää mahdollisiman märkää telaa sekä käyttää ihan kunnolla maalia.  Noh, tämä neuvo oli kyllä aika katsatrofi ja sotku oli järkyttävä kun vettä ja maalia lenteli kaikkialle. En siis lopulta noudattanut märän telan ohjetta, mutta maalia kyllä kannattaa tosiaan laittaa heti ihan kunnon kerros.

Olin myös lukenut, että kalkkimaalia tarvitsee maalata vain yksi kerros, mutta ainakin itselläni meni parhaimmillaan kolme kerrosta. Kannattaa muuten antaa maalin kuivua kunnolla välissä (se kuivuu nopeasti), yllättäen märkä maali oli vaaleampaa kun kuivana. Ero voi olla valtava, ei siis kannata hätiköidä ennen kun maali on kaikkialta kokonaan kuiva.

Kalkkimalla voi maalata oikeastaan mitä vaan pintoja ja materiaaleja, jopa ilman mitään esivalmisteluja tai pohjamaalausta.  Olen nähnyt jonkun maalanneen kalkkimaalilla jopa koko sohvan!

Maalipurkissani lukee, että kalkkimaali kestää myös melko hyvin kulutusta, mutta tässä olen itse vähän eri mieltä. Jakkarasta kalkkimaali kului paikoitellen heti käytössä pois, sohvapöydän pinta meni heti pilalle märän kupin pohjasta ja jopa tuohon makkarin seinään sain tehtyä jäljen kostealla tyynyllä / hiuksilla siihen nojaamalla. Onneksi maalin päälle voi kuitenkin käyttää vahaa, joka suojaa pintaa lialta ja kosteudelta. Ohjeissa kuitenkin luki, ettei esimerkiksi seiniä tarvitse suojata, mutta oman kokemukseni mukaan kyllä kannattaa!

Kalkkimaalin kerrotaan olevan on päästötön ja myrkytön, eli turvallinen valinta maalaushommiin raskaudenkin aikana. Myrkyttömyys on myös syy, miksi kalkkimaalin valitsin. Sanotaan, että kalkkimaali on lisäksi hajutonta ja maalatussa tilassa voi heti nukkua, sillä siitä ei irtoa ilmaan mitään vaarallisia yhdisteitä. Noh, minä kyllä nukuin heti, mutta maalin haju katosi vasta noin kolmen päivän tuuletuksen jälkeen. Vaikka maali haisi, ei se silti käynyt nenään samalla tavalla kun tavallinen maali tai aiheuttanut päänsärkyä, mutta yllätyin sen voimakkuudesta. 

Vaikka moni asia kalkkimaalauksessa ei mennytkään ihan putkeen, tai ainakaan niin mitä olin kuvitellut, olen tyytyväinen lopputulokseen. Sain uutta kipinää sävyttää (vähän kevyemmillä sävyillä) muutakin kotia sillä nyt pojatkin tahtoisivat maalia huoneeseensa, mutta voi olla, että kalkkimaalipurkkiin en välttämättä enää tartu, jos löydän jonkin toisen myrkyttömän ja mattapintaisen vaihtoehdon. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että haluan maalipinnan olevan tasainen ja kalkkimaalin kanssa sellainen lopputulos vaatii aika paljon työtä. Muussa tapauksessa valitsisin kalkkimaalin kyllä uudestaan (ja suojaisin pinnan kun pinnan vahalla).

Toki kalkkimaalejakin on varmasti vähän erilaisia, riippuen valmistajasta. Oman maalini sain aikoinaan pr-näytteenä, se on Vintron Luxyry Supreme Matte -merkkinen. Moni on kysellyt maalin sävystä, se on nimeltään Paloma, mutta joukkoon sekoitin noin 1/4 – 1/3 valkoista kalkkimaalia sekä pienen lirauksen vettä (Pearl -sävy), sillä tuo Paloman sävy oli luonnossa todella tumma. Maali oli minusta hyvin riittoisaa, kolmeen seinään sitä meni yhteensä reilu pari litraa.

Tykkään kovasti siitä, miten eri valaistuksessa ja vuorokauden ajankohasta riippuen sävy elää seinillä. Välillä se näyttää todella lilalta, välillä taas enemmän harmaalta. Täysin mattamainen pinta on mielestäni tosi kaunis ja makuuhuoneessa on nyt ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma.

Oletteko te kokeilleet kalkkimaalia ja löytyisikö vielä jotain hyviä vinkkejä sen käyttöön?


UUTTA ETEISESSÄ (TAAS)

5/02/2020

Doorien kaappi saatu näkyvyttä vastaan

  

Mikä siinä onkin, että vaikka kuinka ihana reissu on ollut, parasta on palata kotiin. Oma sänky ja suihku ovat parasta. Vaikka olimme miettineet matkaa jo pitkään, lähdimme lopulta reissuun nopealla, parin päivän varoitusajalla ja kaiken järjestelyn ohella koti jäi aika kaaoksen valtaan. Tänään sain vihdoin vähän voimia takaisin ja jaksoin siivota – älkää siis luulko että meillä todellakaan näyttää eteisessä aina tältä! Nalakko on jo täynnä koululaisten ulkovaatteita.

Syksyllä saimme vihdoin eteiseemme jotain tolkkua ja nyt sille on tapahtunut pientä jatkoa. Eteisemme on yksi kotimme eniten päänvaivaa tuottanut huone. Eteisestä tullaan luonnollisesti sisään kotiimme, mutta sen sijaitessa keskellä asuntoa, kuljetaan sen kautta myös keittiöön, poikien huoneeseen, olohuoneiseen, pikkuvessaan sekä kylpyhuoneeseen. Yhtään kokonaista seinää ei siis eteisestä löydy ja oviaukkojen lisäksi haastetta tuottaa valokatkaisijoiden paikat.

Kompromisseja ollaan siis jouduttu eteisessä tekemään oikeastaan kaikkeen sisustukseen ja toiminnaillisuuteen liittyvään, mutta toimii se ehdottomasti nyt paremmin kun aiemmin. Aiemman päivityksen yhdeydessä yhdelle seinälle tuli siis iso peili, toiselle kaappi (josta sain myös paljon kaipaamani laskutilaa), lokerikko kaapin päälle sekä viimeiselle vapaalle seinäkaistaleelle yksittäisiä Muuton pyöreitä naulakoita.

Eteisestä löytyy myös kiinteä kaappi, joka sekin on aiheuttanut päänvaivaa heti muutostamme lähtien. Kahdesta syystä: se on aivan liian pieni kuusihenkiselle lapsiperheelle ja toiseksi, sen lähes mustanruskea väri ei sopinut muuten kotimme ilmeeseen ollenkaan. Kaappi on kuitenkin uusi ja kuten sanottu, kiinteä (ja sen sisällä on sähköt) – eli sitä ei ihan noin vain vaihdeta. Joten me naamoimme sen.

Kotimainen Doorie tuli instagramissa vastaan ja ehdotti yhteistyötä, saimme heiltä Ikean kaappiin uudet ovet, peitelevyn sekä vetimet – volà, kaappi on kuin uusi! Doorie tarjoaa Ikean suosituimpiin kaappimalleihin erilaisia ovia sekä peitelevyjä, joilla saa kaappiin uutta tai personaallista ja laadukasta ilmettä. Värivaihtoehtoja löytyy monia. Tähän meillä olevaan Pax-mallistoon on tällä hetkellä valikoimissa neljä väriä: valkoinen, harmaa, terracotta ja tämä meillä oleva mud. Ovet valmistetaan Suomessa.

Systeemi on tosi yksinkertainen, ovet vain vaihdetaan ja niihin käy vanhat saranat, sekä peitelevyt ruuvataan sisäpuolelta kiinni. Koska kaappmme on niin korkea on sijoitettu toiselta puolelta seinää vasten, meille riitti ovien lisäksi vain yksi peitelevy. Tummanruskea runko ei näy edes ovien alta, sillä Doorien ovet ovat Ikean ovia hieman korkeampia juuri tästä syystä. Eli kaapin alkuperäisen rungon värillä ei ole mitään väliä, se kyllä peittyy.

Doorien tuotteiden asennuksen luvattiin olevan yksinkertaista ja siltä se kuulostaa ja instagram-videoissa näyttääkin, mutta me kuitenkin tilasimme ammattilaisen hoitamaan asennuksen ja samalla saimme muutaman muun poraa vaativat asian kotona paikalleen. Ammattilaisella ovien, sivulevyn ja vetimien asennukseen meni aikaa puoli tuntia, joten sanoisin että tämä olisi meillä ollut sellainen reilu tunnin (kahden) homma, taaperon pyörisessä samalla jaloissa :D

Uusi kaapin väri ei tuonut eteiseen tietenkään yhtään lisää toiminnallisuutta, mutta kaunis väri kuparisine vetimineen saa hymyn huulilleni joka kerta kun ripustan takkini sinne. Vaalea väri antaa luonnollisesti myös lisää tilantuntua huoneeseen ja koko eteinen tuntuu nyt harmonisemmalta.

Ikean juuttimatto on toiminut eteissä hyvin ja sopii kivasti värimaailmaan. Pyöreistä saarnisista naukoistakin tykkään, vaikkeivät ne välttämättä kaikista käytännöllisimmit olekaan. Tuo Vitran lokerikko sen sijaan on ollut alusta saakka niin mieheni kun minunkin mielestäni väärä valinta tuohon. Onneksi sille on paikka poikien huoneessa, mutta sitä ennen pitäisi keksiä jotain sen tilalle. Kylppärin valkokatkaisijoiden ja lattialämmityksen säätönapin paikka vain asettaa aika paljon rajoituksia sille, mitä siihen voisi laittaa. Ideoita otetaan vastaan!

Laitan kohta Ig-storyyni videota kaapin muutoksesta ja itse eteisestä, josta saa kuvia paremmin selkeämmän kuvan.