UUSI ELÄMÄNVAIHE ALKOI

20/10/2020

Kyllähän sitä pitkään pohdittiin, mutta eivät tällaiset isot muutokset ole ikinä helppo toteuttaa. Ilmassa oli pitkään paljon kysymyksiä, Tehdäänkö me nyt oikein, onko tämä pysyvää, onko tässä ylipäätään yhtään mitään järkeä? Lopulta tehtiin kuten sydän sanoi ja elämä muuttui kertaheitolla, kirjaimellisesti.

Meillä on nyt ruokapöydän alla matto.

Jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti ymmärtää ettei kyseessä ole mikään ihan pikkujuttu. (Epä)käytännön asioiden lisäksi se on samalla siirtymä uuteen elämänvaiheeseen, jossa vauvavaihe ja lentelevien soseruokien aika on jäänyt pysyvästi taakse. Hieno hetki, mutta samalla myös haikea.

Käynnissä on myös toinen iso siirtymä, jota olen odottanut jopa enemmän kun maton saamista lattialle. Nimittäin tavaroita voi jättää taaperon ulottuville ja hän antaa niiden olla rauhassa! Ainakin useinmiten. Kukkamaljakko saa olla pöydällä, kuulokkeet toisella ja mikä parasta, hän ei myöskään laita kaikkia tavaroita suuhunsa. Tämä on avannut aivan uuden maailman, jossa jokainen isoveljeltä lattialle pudonnut pikkulego ei tarkoita välitöntä tukehtumisvaaraa, vaan hän leikkii näillä pikkutilpehööreillä ihan rauhassa (ja piilottelee niitä esim tyynyliinojemme sisään).

Mitähän villiä keksimme seuraavaksi?


PARVEKKEEN PARAS SISUSTUSRATKAISU

8/09/2020

Aloin jo alkukeväästä miettimään pienen parvekkeemme korkeaan päätyyn rentoa, matalaa ja syvää sohvaa, jossa olisi kiva löhöillä iltapäivän auringossa. Sellaisen olisi hyvin voinut itse rakentaa vaikkapa muutamasta kuormalavasta sekä meillä jo valmiiksi olevista vanhoista vaahtomuovipatjoista – jos parvekkemme olisi noin kymmenen senttiä leveämpi, eli standardimittaisen eurolavan kokoinen. Mutta se ei ole.

Sopivaa sohvaa ei haastavan mitan vuoksi löytynyt myöskään valmiina, vaikka kuinka kahlasin internettiä läpi. Itse tekeminen houkutti, mutta kunnollisen osaamisen, autottomuuden (vaikea päästä puu/rautakauppaan) ja työkaluttomuuden puutteessa ei sekään oikein ollut optio. Puusepällä työn teettäminen olisi kohonnut turhan hintavaksi (etenkin kun mietimme muuttoa tästä kodista muutaman vuoden sisään pois).

Yhdessä kaupassa näin paksuja nojatuolimaisia patjoja, jotka olisivat voineet toimia myös kivasti, mutta en halunnut parvekkeelle mitään korkeita kalusteita, joita lapset pystyvät itse liikuttelemaan ja sitä myötä kiipeämään vaarallisesti kaiteelle.

Kun asensimme parvekkeen lattiaan puulaudoituksen mieheni ehdotti, joskos sinne ei edes mitään kiinteitä kalusteita laittaisi. Se oli hänestä aika hauska niinkin ja simppeliä tyyliä rakastavana minä olin (kerrankin, heheh) samaa mieltä. Ja vitsit, se on ollut ainakin tämän kesän ehdottomasti paras sistustusratkaisu!

Meillä on nyt kesällä ollut parvekäytössä muutama patja ja tyyny, joita saa helposti liikuteltua tai laitetettua kokonaan pois. Tämä toimii meillä tosi hyvin, koska kuten sanottu, parveke on hyvin pieni, mutta käytämme sitä päivittäin moniin eri toimintoihin. Päivisin Myy nukkuu parvekkeella rattaissa päiväunet, aurinkoisena säänä sinne mahtuu just eikä melkein pyykkiteline, aamulla siellä voi tehdä vaikka joogaa, iltapäivällä taas pitää välipalapiknikin, illalla juoda viiniä ja katsella auringon laskua, eikä sadesäällä ei ole mitään pelkoa, että jokin kastuu tai menee pilalle.

Meillä menee tuolla koko matkalla, kaiteen alla myös valot, joten yksinkertaisuudestaan huolimatta, minipieni parvekkeemme on aika tunnelmallinen ihan tyhjänäkin.


ARKI, MITÄ SE JUST NYT ON

25/08/2020

Jatkuvaa miettimistä, että mitä syödään, sitten että tätä ruokaa tuli nyt ihan liikaa ja lopuksi että riittääköhän tästä nyt varmasti kaikille tarpeeksi
Aamuisia ja iltaisia leivänpahhtimen pommppauksen ääniä
Leluista ja astioista muodostuvia asetelmia pöydillä
Pyykinpesukoneen jatkuvaa hurinaa
Keskellä olkkaria nököttävä pyykkiteline
Haaveilua ihan omasta kylpyhuoneesta
Kaikkialle syntyviä kasoja, vaatteimyttyjä ja pikkusälää taskujen pohalta
Jatkuvaa käsien pesua
Kolmelle eri aikaan lähtevälle koululaiselle heippojen sanomista
Kolme kertaa viikossa pikkuisen kerhorepun pakkaamista
Jokailtaista uuden lukkarin tarkistamista ja herätysten asettamista
Viestejä lapsilta että saanko mennä kaverille, saako lisää peliaikaa, saako olla vielä vähän kauemmin ja että mä lähden nyt kotiin
Viestejä mieheltä että tehdäänkö vaihto kohta leikkipuistossa, kumpi käy kaupassa tai muistithan avaimet
Viestejä kavereilta että ei haittaa vaikka unohdit vastata edelliseen, täälläkin kauhea kiire kokoajan, nähtäispä pian ja oispa viiniä
Aina yksi peijakas banaanikärpänen jossain
Lattialla lojuvia eriparisukkia
Kylppärin patterilla vuorotellen kuivumassa kumisaappaat tai uikkarit
Hetkellistä kummallista hiljaisuutta ja seesteisyyttä
Painimatseja, naurua, kiljuntaa ja juoksuaskeleita
Hammastahnaa kummallisissa paikoissa
Pieni haikeus taakse jäävästä kesästä, iloinen odotus saapuvasta syksystä
Helpottavasti kovaa vauhtia täyttyvä työkalenteri
Helpottavasti muuten tyhjä perhekalenteri
Ylähyllyille turvaan nostettuja lego-rakennelmia
Haaveita siitä, että pääsisi taas tekemään enemmän sisustuspostauksia
Vitamiinien tankkausta ja jatkuvaa oman olon tarkkailua
Sohvatyynyjen alle haudattuja Aku-Ankkoja ja leikkihedelmiä
Aku-Ankkoihin uppoutuneita lapsia (yhdessä mytyssä sohvan nurkassa)
Yrityksiä mennä ajoissa nukkumaan
Yrityksiä lopettaa sokerin syönti
Pilvet upeiksi värjäävien auringonlaskujen ihailua iltapuuron äärellä
Haleja, pusuja ja silityksiä
Petaamattomia sänkyjä
Loppuun asti viemistään odottelevia projekteja
Hammaspesuja, iltasatuja ja nukkumaan peittelyä
Onnea, onnellisuutta, kiitollisuutta (ajoittaisesta hermojen kiristelystä huolimatta)

Arki = elämä