KESÄPAVLOVA

1/07/2020

Vaikka Pavlova kuuluu muutenkin mielstäni vahvasti kesään, nimesin tämän anopilta naappaamani version virallisesti sen kesäversioksi. Kesäpavlovaan tulee nimittäin perinteiseten marengin, kermavaahdon ja marjojen lisäksi myös jäätelöä.

Kun pavlova rakennetaan yleensä kakkumaiseksi, tämä kesäpavloja koostuu kerroksista mursattua marenkia, jäätelöä, kermavaahtoa ja muita täytteitä, jolloin sitä voi rennosti vain kauhoa kulhoon ja herkutella. Tällä kertaa meidän kesäjälkkäriin tuli myös makeita pilkottuja kirsikoita, mansikoita, pensasmustikoita, sitruunamelissaa sekä raastettua sitruunankuorta.

Täytteiden ja päällisten kanssa vain mielikuvistus on rajana. Tähän sopii marjojen ja hedelmien lisäksi vaikkapa pähkinät, rouhittu suklaa, vaahtokarkit tai kinuskikastike.

Me emme ole kovin äklömakean ystäviä, joten kermavaahtoon en lisännyt itse lainkaan sokeria ja sitruunamelissa ja marjat raikastavat ihanasti vaniljajäätelöä sekä marenkia.

Olen aiemmin tehnyt pavlovaan marenkia tällä ohjeella, mutta nyt kaupasta löytyi paikallisen leipomon itse tekemää marenkia, joten tämä oli kaikenlisäksi myös hyvin helppo ja nopea tehdä. Jälkkärin saa nopeasti ruoan jälkeen pöytään jos pilkkoo marjat ja vatkaa kerman etukäteen.

Herkullinen, näyttävä ja helppo kesäherkku!


ORANSSI LINSSIKEITTO

23/04/2020

Päätin viime viikolla, että alan tekemään entistä enemmän isoja määriä terveellisestä ja jos mahdollista suhteellisen edullistakin ruokaa. Kotikaranteenissa ollessa jo entisestään ihan pilvissä olevat ruokakustannukset ovat nousseet entisestään ja mikä rastittavinta, tuntuu että ruokaa pitää kokoajan olla laittamassa – tai vähintään miettimässä sen laittamista.

Alkuviikosta tein ison kattilallisen kasvis-linssikeittoa, josta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvää, että jaanpas sen ohjeen nyt tännekin!

IHANAN TUJUN KASVIS-LINSSIKEITON RESEPTI

4 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
1 kokonainen valkosipuli
2 varsisellerin vartta
200g punaisia linssejä
100-200g liotettuja kikherneitä
kasvisliemikuutio
kourallinen lehtipersiljaa
suolaa, mustapippuria
2 tl sriracha -kastiketta

Pilko porkkanat pieneksi ja laita isoon kattilaan, peitä kunnolla vedellä ja pistä kiehumaan, lisää ripaus suolaa. Pilko loput kasvikset ja laita porkkanoiden joukkoon kiehumaan, lisää tarvittessa vähän vettä sekä kasvisliemikuutio ja pippuri. Anna kiehua hetki ja kaada joukkoon linssit, lisää tarvittessa vettä (niin että kaikki ainekset ovat veden alla). Anna porista vielä 10-20 min, lisää kikerneet, persilja ja sriracha, lisää taas tarvittaessa vettä. Anna porista vielä vähän aikaa. Tarkista maku ja lisää tarvittessa suolaa / pippuria. Soseuta sauvasekottimella. Tarjoa persiljanipun ja tuoreen leivän kanssa, vielä tujumpaa seuraavana päivänä.

Eli kuten huomaatte, mitään tarkkoja keittoaikoija ei ole, keitä mielummin liikaa kun liian vähän. Jos soseuttamisen jälkeen keitto tuntuu liian paksulta voit lisätä vielä tässäkin vaiheessa vettä (ja pippuria!). Tällä ohjeella keitto oli omasta mielestäni just ihanaa, koululaisille vahvaa ja taaperolle tästä olisi saanut sopivampaa jättämällä chilikastikkeen ja pari pippurirouhaisua pois. Myös valkosipulin määrää vähentämällä tästä saa vähän vähemmän tujun.


TÄSSÄ HETKESSÄ

16/04/2020

poika, r-collectionsyöty piirakka, rahkapiirakkalapset syövättaapero, tyttörahkapiirakkapoika, r-collection college, suolakivilamppu, valkoinen , syöminen, piirakkarahkapiirakka

En nyt sanoisi että olo olisi yhtään energisempi vihdoin väistyneen kaamoksen jälkeen, mutta keväinen jo pitkälle iltaan viipyilevä valo on antanut jälleen inspiraatiota valokuvaamiseen. Rakastan sitä tunnetta, kun jopa leivänmuruset pöydällä näyttävät kaunissa valossa eritysen kuvaukselliselta ja ennenkaikkea sitä, kun pimeän kauden jälkeen sitä tarttuu taas ihan erilaisella fiiliksellä siihen kameraan. Sitä miten helpolta ja luonnoliselta se taas tuntuu, kun valoa tulvii kaikkialta.

Olen aina tykännyt taltioida kaikista eniten niitä arjen ihan tavallisia hetkiä. Kuten tässä, lapsia syömässä valmistaikinaan tehtyä rahkapiirakkaa. Ei mitään sen ihmeempää, mutta silti juuri siinä hetkessä koko maailmani.

Joku sanoi minulle joskus, ettei hetkessä pysty elämään tai olla täysillä läsnä kameran läpi. Olen täysin eri mieltä. Ehkä se riippuu myös ihmisestä, mutta nimenomaan juuri sen hetken taltoiminen ja kaiken muun ympäriltä poisjättäminen on mitä parhain tapa asettua siihen hetkeen ja unohtaa kaikki muu. Se riippuu varmaankin paljon myös siitä, kuinka paljon kuvaa. Jos kuvienotto tapahtuu itsestään, miettimättä, kuten minulla, on helppo keskittyä vain siihen itse tilanteeseen. Kamera ikäänkuin räpsii silloin itse automaattisesti.

Ja kun kameran laskee käsistään, on  jo valmiiksi laskeutunut siihen hetkeen ja sulkenut kaiken muun pois. Voi vaan istua alas ja syödä piirakkaa. Unohtaa sen aiemmin viikolla aloitetun sokerilakon, koneessa odottavat pyykit, lukemattomat sähköpostit, puhumattakaan maailmantilanteesta. Nauraa vain piirakanmuruja pöydältä suullaan imuroiville lapsille ja tuntea vadelman kirpeyden suussaan, kunnes ulkona alkaa yhtäkkiä hullu raekuuro ja kaikki haluavat rynntätä parvekkelle sitä ihmettelemään.