RASKAUSAJAN RUOKAVALIONI

8/03/2018

Jo ennen kun tulin raskaaksi, olin päättänyt että syön tosi terveellisesti ja yritän liikkua mahdollisimman paljon. Sokerinkin olin jättänyt kokonaan jo muutamaa viikkoa aiemmin. Aiemmissa raskauksissa painoa on tullut nimittäin lähemmäs 30 kiloa ja vaikka olen saanut ne aina pois, en kaipaa sitä tukalaa ja raskasta oloa. Terveellisesti syömisen suunnittelut kuitenkin muuttuivat kun pahoinvointi alkoi.

Kun voin huonosti ja oksensin jatkuvasti, oli minun pakko syödä vain sitä mitä sain alas. Ihan mitä vaan, se oli jopa lääkärin määräys, vaniljajäätelö on kuulemma mukava oksentaa yksi neuvoi. Jouduinkin pahimpaan aikaan syömään jotain pientä tunnin välein ja yölläkin heräsin kerran-pari mutustamaan yöpöydälle valmiiksi ottamaani croissanttia tai jogurttia. Muuten tuli entistä enemmän pahempi olo. Oksensin mielummin ruokaa kun pelkkiä sappinesteitä. Ja toki oksentaessa tuli myös nopeasti uudestaan nälkä.

Salaattia ja hedelmiä oli todella epämielyyttävä oksentaa, joten ruokavalioni koostui kaikesta helposti oksennettavasta kuten paahtoleivästä ja mehukeitoista. Himoitsin myös kaikkea todella suolaista ja vettäkin sain alas (muutaman hassun lasillisen päivässä) lähinnä vain sormisuolan kanssa. Veden sijasta lipitin mehuja ja limuja.

Vaikka ruokavalioni muuttui moneksi viikoksi varsin sokeri -ja hiilaripainotteiseksi, uskoin että paino kuitenkin putosi. Tiputuksessa käydessäni minua ei punnittu siellä en edes ollut täysin varma lähtöpainostani (en omista vaakaa), mutta käydessäni muutaman päivän tämän jälkeen ensimmäisessä neuvolassa, järkytykseni oli suuri kun painoa olikin tullut kuusi kiloa lisää! Saatoin toki painaa valmiiksikin muutaman kilon enemmän mitä luulin, mutta silti reippaasti useampi kilo oli tullut lisää.

En edellisissäkään raskauksissa syönyt mitenkään ihan järjettömän epäterveellisesti tai paljoa, mutta silti painoa vaan kerääntyi. Vaikka niissäkin oksensin oikeastaan loppuun saakka. Mietin että voisiko osittain tämä paininnousu saattaa johtua siitä, että keho jotenkin varastoi kaiken mahdollisen juurikin tämän oksentamisen vuoksi. En tiedä voiko näin olla, mutta pakkohan osan on olla jotain nesteitä ja turvotusta.

Mutta sen tiedän, että osittain painonnousu selittyy ainakin sillä, ettei vatsani toimi oksentaessa ollenkaan. Raskausaina kun sen toiminta hidastuu muutenkin paljon. Samoin tämä suolan himoitseminen (syön välillä suolaa ihan pelkiltään ja herkkuani on veriappelsiini joka päällä on suolaa sekä smoothie niin että lasin reuna on suolattu) ja se että oksentaminen ajoi minut viikkokausiksi vuodepotilaaksi enkä liikkunut juurikaan.

Muutaman viimeisen viikon olen taas pystynyt syömään vähän normaalimmin ja paremmin. Ruokahalua minulla on kyllä ollut jopa silloin pahimman pahoinvoinnin aikaan, mutta syömiset olivat silloin vain vähän toisenlaista. Nyt olen saanut ruokavalioni takaisin raiteilleen ja saanut lisättyä reippaasti kuitujen määrää. Kaikki sokeriset herkut oksettavat minua, joten niistä on paria lipsahdusta lukuunottamatta, helppo pysyä erossa.

Vatsa on alkanut toimimaan vihdoin paremmin, mikä johtuu kuitujen lisäksi varmasti myös liikunnasta. Edelleen yleiskunto on huono, mutta liikun jo enemmän ja esimerkisi tällä viikolla olen joka päivä kävellyt reippaasti nelisen kilsaa. Kävinkin eilen vähän hädissäni avoimessa neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänääniä, sillä vatsa tuntui pienentyneen. Kaikki oli kuitekin siellä hyvin, taitaa vaan se järkyttävä turvotus olla tiessään. Tällä kertaa minua ei punnittu, mutta viime neuvolassa kiloja oli taas tullut muutama.

Minua itseäni vähän harmittaa se, miten ahdistuneesti suhtaudun raskaudenaikaiseen painonnousuuni. En muuten ikinä käy vaa´alla, joten ehkä se johtuu osittain siitäkin. Minulle on vierasta kytätä painoani ja nyt joudun joka kerta vielä jakamaan sen jokun vieraan ihmisen kanssa. Pelkään myös saavani negatiivista palautetta painonnousustani, mutta onneksi ainakaan niin ei ole vielä käynyt.

Odottajan tulisikin kiinnittää huomiota syömisiinsä ja varmistaa että syö mahdollisimman monpolisesti, toki niin nyt kannattaa tehdä muutenkin. Raskaana ollessa vatsan toiminta hidastuu ja ruoalla kestää tuplamäärä kulkea suoliston läpi, siksi pitäisi myös muistaa juoda paljon. Raskaana ollessa ei todellakaan kannata myöskään syödä kahden edestä, vaan ainoastaan noin parisataa kaloria enemmän. Energian tarve lisääntyy vasta loppuraskautta kohden, vaikka ainakin tässä raskaudessa, minä olen ollut kaikken nälkäisin alussa. Enää minun ei tarvitse myöskään syödä öisin, mutta voihan se vielä muuttua.

Ruokarajoitustenkin kanssa olen pystynyt juuri ja juuri elämään. Vaikein juttu on ollut raaka kala. Juustot Suomessa tuntuvat olevan pääosin pastöroituja, joten niistä ei ole tarvinnut luopua. Myös lakritsin ja salmiakin sisältämä glysyrritsiinin välttäminen on minulle uusi juttu. Aiemmissa raskauksissa niitä kehoitettiin välttämään vain korkean verenpaineen takia, mutta uusien tutkimusten mukaan runsas glysyrritsiinin saanti helpottaa äidin stressihormoonin pääsyä sikiöön ja voi aiheuttaa matalampaa älykkyysosamäärää sekä keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriötä. Joten niitä siis todella kohtuudella minimimäärä.

Kahvinjuonnin olen lopettanut kokonaan, mutta sen tilalla juon nykyisin mustaa tai valkoista teetä. Niissä ei pitäisi kuitenkaan olla niin paljoa kofeiinia mitä kahvissa. Myös kiellettyä inkivääriä jouduin muutaman viikon ajan käyttämään teen joukossa, se nimittäin auttoi vähän pahoinvointiini. Edelleen saatan syödä sitä satunnaisesti ruoan joukossa, mutta määrät ovat hyvin pieniä. Odottajille tarkoitettuja monivitamiinipillereitäkin olen taas pystynyt syömään, nyt kun oksennan enää vain hyvin satunnaisesti. Aiemmin pelkkä ajatus tabletin nielaisemisesta sai minut yökkimään.

Monet lääkärit ja hoitajat ovat lohdutelleet minua pahoinvoinnin keskellä sillä, että vauva ottaa kyllä omansa. Vaikka söisikin kuukauden putkeen vain paahtoleipää ja sokerista mehukeittoa. Mutta täytyy sanoa, että olo on kyllä paljon parempi kun saa vihdoin taas syötyä järkevämmin. Ne kummalliset mieliteot ovat minulla tuntuneet jääneen siihen alkuraskauteen, mutta voihan tässä toki tulla vielä vaikka mitä betoseinän nuolemisen himoa. Eikä veriappelsiini sormisuolalla minusta nyt NIIN outo himo ole, mitä se kaikkien muiden mielestä tuntuu olevan :D

Nyt minä kömmin jokailtaisen muussatusta banaanista, pakastemustikoista ja kreikkalaisesta kaurajogusrtista tehdyn ”jäätelö”-mössöni kanssa peiton alle. Kertokaa te sillä aikaa vähän teidän raskauden aikaisista syömisistä, mikä teillä meni pahimman pahoinvoinnin aikana alas (jos sellaista oli), painon nousuista ja niistä hullunkurisista ruokahimoista!


RASKAUSAJAN KOSMETIIKKA

23/02/2018

Saatuani tietää olevani raskaana sain viimein myös aikaiseksi toteuuttaa sen mitä olin jo suunnitellut pitkään, eli vaihtaa ihan kaiken kosmetiikkani luonnonkosmetiikkaan. Siirtymä oli siinä mielessä helppo, että iso osa käyttämästi kosmetiikasta oli jo luonnonmukaista, mutta esimerkisi meikkipussista ja hiustenhoitotuotteista löytyi enemmän synteettisiä kun luonnollisia puteleita. Sainkin teiltä tosi paljon vinkkejä hyviin ja toimiviin tuotteisiin, ne löytyvät tämän postauksen kommenteista.

Myöskin kolmatta lastaan odottava, Kotitalouskriisi-blogin Maria, kirjoittikin myös tästä samasta aiheesta, jota itsekin olen tässä alkuraskauden aikana ihmetellyt. Nimittäin siitä, että neuvolassa kyllä annetaan paksut nivaskat ohjeita ja kieltoja rakausaikana vältettävistä ruoka-aineista, mutta vältettäväistä kemikaaleista siellä ei puhuta mitään. Oman kuulemani perusteella myös neuvoloiden tietämyksessä vaikkapa raskaudenaikaisesta hiusten värjämisestä tai aurinkovoiteiden olisi parantamisen varaa.

Iholle levitettävät synteettiset aineet voivat imeytyä verenkierron kautta sikiöön saakka ja imetytyvien aineiden määrähän riippuu levitettävän iho-alueen suurudesta ja esimerkiksi siitä, onko ihossa haavoja. Isoja alueita esimerkiksi rasvatessa, imetyvien kemikaalien määrä on jo huomattava. Lisäksi raskauden aikana ihon pintaverenkierto usein lisääntyy, jolloin iholta voi imeytyä vielä entistä tehokkaammin aineita verenkiertoon. Toki kemikaalit voivat siirtyä kehoon myös hengitettynä vaikkapa hajuvesistä. Synteettisessä kosmetiikassa olevat haitalliset aineet voivat vaikuttaa negatiivisesti esimerkisi lapsen kehitykseen sekä hormonitoimintaan. Aika hurjaa ettei tästä puhuta neuvolassa mitään!

HUSin sivuilla kuitenkin aiheesta löytyy teksti, jossa kehoitetaan välttämään liikaa tai turhaa kemikaalikuormaa raskaana ollessa. Erikseen tekstissä suositellaan käyttämään aurinkovoiteta sekä itseruskettavia tarvittaessa ainoastaan pienille iho-alueille, kuten kasvoille. Itse en silti käyttäisi muita kun fysikaalisia voiteta ja välttäisin näitä (ihan myös muutenkin) kokonaan. Lisäksi rakennekynsien laittoa ei suositella raskausaikana ollenkaan.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että välttäviä kemikaaleja on myös muissakin tuotteissa. Haitallisesti hormonitasapainoon vaikuttavia meikkiaineita ovat esimerkiksi ftalaatit, parabeenit ja bisfenoliyhdisteet. Nämä kemialliset aineet, jotka toimivat kuten estrogeenihormoni, voivat aiheuttaa poikalapsille sukuelinten epämuodostumia, heikentynyttä hedelmällisyyttä ja kiveskasvaimia.

Turvallisinta onkin käyttää ainoastaan tarpeellista kosmetiikkaa ja tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän ainesosia ja ylimääräisiä kemikaaleja. Myös turvalliselta tuntuva tuoksuton apteekkikosmetiikka voi sisältää haitallisia, mm syöpään yhdistettyjä, parabeeneja, joten siityminen täysin luonnonkosmetiikkaan tuntuu ainakin itselleni turvallisimmalta vaihtoehdolta.

Omassa kaveripiirissä on jo muutaman vuoden näkynyt trendi, ettei hiuksia myöskään värjätä raskausaikana. Ja esimerkiksi Tanskassa hiusten värjäämistä raskaus -ja imetysaikana suositellaan välttämään kokonaan (samalla kun siellä annetaan lista kaikesta vältettävästä kosmetiikasta). HUSin siuvuilta löytyy myös osio hiusten värjäämisestä. Tekstistä ilmenee, että myös hiusten värjäämistä kannaattaa varmuudeksi välttää, mutta että esimerkisi hiusten raidoittaminen niin ettei väriaine kosketa päänahkaa on ok. Kemikaalit eivät voi imetytyä pelkän hiuksen kautta. Itse sain tästä kuitenkin entistä enemmän varmuutta jatkaa oman värini kasvattamista. Eli elokuun puolestavälistä jatkunyt värjäättömyys jatkuu vielä ainakin imetyksen loppuun saakka.

Niin ja tosiaan on hyvä muistaa rajoittaa kosmetiikan käyttöä myös vielä imettäessä, sillä yhtälailla kemikaalit voivat siityä lapseen maidon kautta. Saattaa kuulostaa hankalalta, mutta siirtymällä kokonaan luonnonkosmetiikkaan ei tarvitse näitä miettiä. Samoin käytän myös lapsille turvallisia luonnonkosmetiikkatuotteita. Ja kaikkea kohtuudella.

Luonnonkosmetiikan puhutaan aina välillä olevan synteettistä kosmetiikkaa allergisoivempaa. Itse hyvin herkkähipiäisenä olen saanut yliherkkyyksiä ainoastaan esimerkiksi synteettisistä hajusteista, mutta en koskaan luonnonkosmetiikasta – vaikka paljon erilaisia tuotteita olenkin testaillut. Kannattaa ehkä etenkin raskaana ollessa kuitenkin aloittaa varoivaisesti, käyttää tunnettuja merkkejä ja testailla niitä aluksi vain pienelle alueelle.

Itse toivoisin että mahdollisiman moni kyselisi myös näistä asioista neuvolassa. Ehkä sitä kautta myös turhista kemikaaleista varoittaminen neuvoloissa yleistyisi ja ennenkaikkea asia tulisi parempaan tietoisuuteen.


MEILLE TULEE VAUVA

1/02/2018

Joulukuun kohokodista jäi mainitsematta yksi aika elämäämme mullistava juttu – meille tulee vauva! Raskauden ensimmäinen kolmannes on kohta takanapäin ja tulevan vauvan laskettu aika on elokuussa. Olemme todella innoissamme!

Kerroinkin muutama postaus sitten että meillä on ollut vauva-haaveita, mutta lääkäri varoitteli että raskaaksitulossa voi helposti mennä vuosi ja siihen tarvitaan todennäköisesti myös lääkitystä. Toisin sitten kävi, emmekä voisi olla tästä onnellisempia.

Myös pojat ovat innoissaan, etenkin Kaapo, joka on toivonut pikkusisarusta lähes päivittäin kesästä saakka. Elvis puolestaan ilmoitti heti, ettei hän aijo ainakaan vaihtaa yhtäkään vaippaa.

On jotenkin todella jännittävää lähteä tähän taas, sillä edellisestä kerrasta on kuitenkin kohta seitsemän vuotta aikaa. Seitsemän vuotta sitten aloitin myös tämän blogin, ja aloin aika pian sen jälkeen odottamaan Elvistä. Silloin oli tarkoitus kertoa raskaudesta heti, mutta kun sen aika koitti, tahdoinkin pitää sen salaisuutena ja kerroin siitä lopulta vasta paljon myöhemmin. Nyt minusta taas tuntui etten tahtoisi salailla tätä yhtään pidempään. Ja nyt alussa varmaan blogi täyttyykin raskausaiheisilla postauksissa, joita olen joutunut pitelemään sisälläni nämä kaksi pitkää kuukautta.

Kuten aiemmissakin raskauksissa, tässäkin olen sairastunut Hypermeesiin, eli hyvin rajuun pahoinvointiin, joka lähes aina vaatii sairaalahoitoa. Olen voinut siis hyvin hyvin huonosti ja oikeastaan ihan kaikki muu on jäänyt. Pahoinvointi ja oksentelu on niin fyysisiä ja henkisiä voimia vielää, että se lamauttaa ihan täysin. Pieni toivo alkaa olla kuitenkin vähän paremmasta voinnista, hirveä pahoinvointi on kyllä edelleen, mutta oksennan enää viidentoista kerran sijasta vain viisi kertaa päivässä.

Tiputuksessa käymisessä on onneksi se hyvä puoli nesteytyksen lisäksi, että ainakin täällä ultrataan myös aina pikaisesti. Joten olen päässyt näkemään vauvan jo ennen ensi viikolla koittavaa virallista nt-ultraa. Tässä ensimäisessä nt-ultrassa siis mitataan vauvan niskaturvotus, jonka perustella voidaan nähdä merkkejä Downin syndroomasta tai mahdollisesti muista kehityksellisistä häiriöistä. Ainakaan vielä ultra ei liikoja jännitä, todella kivaa päästä näkemään vauva yhdessä Oskun kanssa. Toki toivon että kaikki on hyvin, mutta en etukäteen stressaa mitään.

Jännittävä ja ihana vuosi siis edessä, lupaan etten muutu ihan pelkästään raskaudesta ja vauvasta höpöttäväksi mammaksi, mutta nyt alkuun tuolla postausluonnoksissa on kyllä aika paljon kaikkea raskauteen liittyvää. Ja saa laittaa myös postaustoiveita sen tiimoilta!