HEINÄKUUSSA

1/08/2020

Nyt tuleekin vahingossa kaksi listaus-postausta peräkkäin, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa! Jospa kuitenkin tekisin ensi kertaa poikkeuksen ja kirjoittaisin listauksen lisäksi myös ihan kokonaisin lausein menneestä kuusta. Tämä on tosiaan aika jännää, sillä olen tehnyt joka kuukauden listaukset samaan tyyliin ainakin kuuden vuoden ajan!

Heinäkuu hujahti hullun nopeasti ohi, vietin sen itse kokonaan kaupungissa. Osku sen sijaan mäkkeili useampaan otteeseen erilaisilla kokoonpanoilla, joten itse taas olin kahteen eri otteeseen Myyn kanssa muutaman päivän kaksin kotona, yhden yön kokonaan yksin ja sitten vielä muutaman päivän kolmisteen vain poikien kanssa.

Heinäkuuksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia, mentiin fiiliksen ja sään mukaan. Kuten katukuvasta huomasi, korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun taas virus alkaa levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen.

Tämä tarkoitti sitä, että käytiin ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja minä jopa tapaamassa kavereita ja jopa tanssimassa (ulkona) aamuun asti. Tapasin myös vanhempiani ensi kertaa sitten ties kuinka moneen kuukauteen.

Heinäkuussa:

– käytiin kolme kertaa Stadikalla uimassa
– sain omaan pyörääni lastenistuimen ja pyöräiltiin paljon
– Myy oppi ajamaan potkupyörällä ja laskemaan kymmeneen
– kävin pari kertaa visiitillä Espoossa, muuten olin kaupungissa
– Myy kävi ensimmäistä kertaa Linnanmäen (ilmaisissa) laitteissa
– suunnittelin olkkarin uutta sisustusta
– soitettiin poikien kanssa ambulanssi ja autettiin henkilöä joka sai ruokakaupassa pahan kohtauksen
– kävin kaksi kertaa meressä uimassa, useamman kerran rannalla
– vietettiin poikien kanssa melkein 8 tuntia Linnanmäellä
– ostin uuden läppärin
– juhlittiin meidän kolmatta hääpäivää
– meillä oli auto lainassa ja tehtiin pieniä retkiä lähelle, kuten:
– käytiin hienolla autiolla rannalla, poimimassa mustikoita, kavereilla, kylässä grillaamassa ja kotieläintilalla
– saatiin vihdoin meidän parvekkeen lattian viimeiset laatat paikalleen
– kävin brunssilla, piknikillä, synttäribileissä ja tanssimassa keskellä ei mitään
– näin pitkästä aikaa kunnolla kavereita ja se oli i h a n a a
– vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa kaksin aikaa ja se oli i h a n a a
– leikkasin itse vähän hiuksiani
– kasvatin hienot pitkät kynnet, joista olin ylpeä, sitten muutama katkesi ja leikkasin kaikki taas ihan lyhyiksi
– fiilistelin jo salaa vähän syksyä
– ostin muutaman ”toimistovaatteen” haaveissani syksyllä tehdä paljon kivoja duuniprojekteja
– söin ihan liikaa jäätelöä ja sallin saman lapsilleni


KOLME YÖTÄ KAHDESTAAN

31/07/2020

– yhteinen pyöräretki isoon leikkipustoon
– vesileikkejä kaatosateessa
– kolmet venähtäneet päikkärit & kolme myöhään valvottua iltaa
– kiireetöntä potkupyöräilyä
– iltakävely nukenrattaita työnnellen
– kaksi jäätelöä & kaksi pillimehua
– lähipuistossa leikkimistä
– kahvilasta haettu lounas
– pusuja & haleja
– netistä tilattu uusi läppäri
– uuden lempparipiiretyn löytäminen (Bing)
– yhdessä vaatteiden valitsemista
– samistelua matchaavissa mekoissa
– ponnareiden ja pinnien laittamista
– facetimepuhelu papalle
– muutama erimielisyys ja niiden sovittelua
– paljon hyviä fiiliksiä (niin ihana viettää aikaa yhdessä)
– hirveä kasa kasautuneita töitä
– järkyttävä kaaos kotona
– hassuttelua väriä vaihtavilla valoilla
– yhteisiä hammaspesuja ja samaan aikaan nukahtamista
– ulkona vastaantulevien mummojen, paappojen ja koirien kanssa jutustelua
– ihmettelyä, yhdessä oloa, juttelua (siis oikeasti, hän on joo niin iso)

*molempien vaatteet saatu Kaikolta


KAMALAN RAKKAAT

24/07/2020

Mikähän siinä on, että kun pitkään toivoo saavansa vähän omaa aikaa, yksin oloa kotona, mahdollisuutta siivota niin ettei joku kokoaajan kulje perässä sotkemassa uudestaan, liian myöhään sarjan parissa valvomista ilman pelkoa liian aikaisesta aamuherätyksestä tai siitä, että voisi viettää vain vanhempien lasten kanssa välillä aikaa ihan vain heidän ehdoilaan ja ikätasonsa mukaisesti. Niin silloin, jo heti ensimmäisen itsekseen vietetyn vuorokauden jälkeen sitä alkaa ikävöimään ja kaipaamaan. Yhtäkkiä se arjen sirkus ja hulina, ajoittainen kaaos, verhoutuu mielessä vaalenpunaiseen hattaraan ja sillä kauan odotetulla yksinolonhetkellä tuntuu, ettei mitään muuta haluakkaan yhtä paljon kun sen normaalin hulabaloon takaisin kotiin.

Naurattaisi, jos ei itkettäisi ikävästä (okei, nyt perheen matkalla kotiin jo vähän naurraattaakin). Pitäisi varmaan ottaa ja antaa minibreikkejä vähän useammin, niin ei tulisi näin shokkina tämä napanuoran katkaiseminen koko perheeseen.