JOULUKUUSSA

8/01/2021

– räntäsateessa leikkipuistossa vettäpitämätön syystakki päälläni tajusin, että tarvitsen talvitakin (ehdottomasti talven parhaista hankinnoista)
– veli kävi kokkaamassa meille vuoden parhaat hampparit
– lasten luokilla oli yhteensä kolme korona-altistumista, mutta tällä kertaa ei määrättyä karanteenia (pidettiin vähän omaa)
– kaksi koronatestissä käyntiä
– ostin pitkään haaveilemani uuden varsi-imurin
– pähkäiltiin mitä tehdään jouluksi sovitun laskettelureissun kanssa
– vietettiin lasten kanssa joulu rauhallisesti kotosalla
– huomasin, että melkein kaikilla lähialueen naapureilla oli jouluvalot, joten sellaiset hommattiin myös meille (myös Myyn nukkekotiin laitettiin)
– ostin myös soman pienen metsäkuusen kotiin, istutetaan se keväämmällä takaisin ulos

– maksoin yhdellä istumalla kaikki laskut, vuoden verot ja tein kuukauden kirjanpidon, enkä muista milloin viimeksi olisin tuntenut oloni yhtä huojentuneeksi
– en kokenut tippakaan joulustressiä lahjoista tai ruoista, siivoamiseta vähän kyllä
– siivosin kaksi päivää ja koti pysyikin sen jälkeen siistinä melkein viikon
– maalasin puolet meidän olkkarista, vaihtelin vähän järkkää ja se teki minut onnelliseksi
– meillä oli viimeinen kerta pariterapiaa
– istuin kahtena iltana kavereiden kanssa kylppärin lattialla ja tyhjässä ammeessa juttelemassa
– lapselta hajosi puhelin, koska olin jättänyt auki olevan kynsilakanpoistoaineen hyllylle (ja se kaatui huomaamatta puhelimen päälle)

– haaveilin uimahallin ja salin avautumisesta ja katsoin sohvalla löhöten ennätyspaljon sarjoja
– join noin koko vuoden edestä kokista
– näin vihdoin viimeisillään raskaana olevan kaverin masun
– kävin hammalääkärissä ja siellä paljastui elämäni ensimmäiset rei’ät (byhyy!)
– olin neljä päivää yksin lasten kanssa kotona ja mielenhäiriössä päätin julistaa heille samaan aikaan täysin ruutuvapaan viikon
– järkkäilin vähän kellaria ja haaveilen edelleen viikonlopusta, jolloin voisin siivota sen kunnolla
-olin välillä tosi reipas ja aikaansaava ja välillä taas en
-harjoittelin kokemaan onnistumista ja ylpeyttä saavutuksistani ja useinmiten se onnistuikin ihan ok


LOMANJÄLKEISET KÄYNNISTYMISVAIKEUDET

5/01/2021

Mitä mahtavinta vuotta 2021 kaikille! Päätin juuri ennen lasten joululoman alkua, että pidän itsekin samalla pienen loman, lähinnä olosuhteiden pakosta, koska kotona olevat lapset ja työhuoneettomuus on itsessään jo silkka mahdottomuus.

Tuntui helpottavalta tehdä etukäteen päätös, etten edes yritä tehdä mitään töihin liittyvää. Toki ajattelin, että tulen blogia varmasti ainakin muutamasti päivittelemään, mutta lomamoodi vei mennessään ja joulusiivouksen yhteydessä kaapin perukoille laitettu läppäri ikäänkuin unohtui sinne.

Reilu viikon joululööbailun, eli lasten kanssa tohuamisen, telkkarin katselun ja ylettömän syömisen jälkeen ruotuun palaaminen tuntui ihan äärettömän vaikealta. Ulkona oli pimeää ja sateista, kroppa oli siitä kaikesta suklaasta jotenkin ihan tahmeana. Muutamat päivät vietin niin, etten poistunut kotoa ollenkaan ulos.

Sieltä syvyyksistä on ollut tosi vaikea käynnistyä uudestaan. Kaikenlisäksi ruokarytmin lisäksi sekaisin meni unirytmi, joten on vaatinut todellisen ryhtiliikkeen päästä taas vähän kiinni arjesta.

Isommat lapsethan ovat vielä kaksi päivää lomalla ja sitten heilläkin alkaa koulu, joten mitään täyttä arkea ei vielä painetakaan. Silti koin viime sunnuntaina pitkästä aikaa sellainen rintaa puristavan sunnuntai-ahdituksen seuraavana päivänä koittavasta maanantaista. En muista kokeneeni tätä fiilistä vuosikausiin. Syytän tästä(kin) niitä kolmea suklaakonvehtirasiaa, jotka tulin loman aikana tuhonneeksi.

Nyt on kuitenkin jääkaappi täynnä kaikkea vihreää ja teveellistä, aamuisin kello soimassa, kaikki sarjat loppuun katsottu ja hiuksetkin pesty, joten tunnen olevani taas ison harppauksen lähempänä yhteiskunnan hyväksymää henkilöä – ja mikä tärkeintä, tunnen että haluan taas olla siellä. Nyt riitti lorviminen ja lomailu, ainakin hetkeksi.

Onko teillä ollut vaikea palata joulun pyhien jälkeen takaisin arkeen?


HYVIÄ JUTTUJA

10/12/2020

Saatiin vihdoin maalisävyt päätettyä ja maalitkin saapuivat jo eilen oven taakse. Nyt pitää vain päästä hommiin, en malta odottaaaaaa!

Myyn kanssa on ihanaa. Vaikka välillä tuntuu haikealta, että hän on jo niin iso, on mieletöntä miten fiksu, valmissanainen ja hauska tyyppi hän jo on. Kuten hänen vanhemmat sisaruksensakin. Nyt kun taakse on jääneet yöheräilyt ja kaikki muut vauva-ajan haasteet ja hän esim pukee itse, pystyy kunnolla keskittymään olennaiseen, eli kivojen asioiden tekoon ja leppoisaan yhdessäoloon (sekä höpöttelyyn).

Maksoin äsken koko vuoden ennakkoverot, kaikki laskut sekä tein melkein valmiiksi loppuvuoden kirjanpidonkin – ah, miten helpottunut olo, kun takaraivossa ei enää jyskytä ne ikävimmät ja tekemättömät asiat.

Sain pois alta myös toisen, pari vuotta pitäis -listalla olleen asian, nimittäin soitettua kaupungin hammaskääkäriin, ja näin edistettyä viimeisen viisaudenhampaani poistoa. V i h d o i n.

Pakaisteista ”leipominen”. En ole itse mitään leipojatyyppiä, suurpiirteinen luonteeni ei kestä turhan tarkkoja ohjeita ja leipomisesta syntyy mielestäni muutenkin ihan liikaa sotkua. Onneksi pakastealtaiden valikoimissa on nykyään tosi hyviä ja maistuvia vaihtoehtoja. Me tehtiin lasten yksi päivä kuvien vegaanista omenapiirakkaa ja toisena iltana jenkkityylisiä keksejä, jota saatiin Cacculta testiin. Ihanan helppoa ja lapset ovat iloisia, kun äiti ”leipoo”.

Elämä on tällä hetkellä monella osa-alueella helpompaa ja mukavampaa kun vaikkapa keväällä, jolloin ei ollut.  Mieli on levollisempi kun pitkään aikaan. En sano että nyt elämä olisi pelkkää hattaraa, mutta ehkä sitä on tullut nyt tarpeeksi nähtyä, että vaikeistakin asioista selviää, ja se on tuonut rauhaa.