VAUVAN LEMPILELUT & ÄIDIN INHOKIT

15/05/2019

Raskausaikana päätin, että tälle tulevalle vauvalle ei hankita mitään riemunkirjavia ja rumia leluja. Muutama simppeli puinen lelu ja pehmo saa riittää. Tähän väliin räkänaurua.

Muistin poikien lapsuudesta sen, että pikkuhiljaa sitä värikästä roinaa vaan alkoi kerääntymään lelukorien pohjalle. Lelukorit olivat pohjattomia, toinen toistaan värikkäämpiä, raidallisempia, vilkkuvampia ja rapisevampia sammioita. Lasten mielestä parhaat lelut kun olivatkin se jostain ilmaiseksi väkisin mukaan tungettu ja hirveää meteliä pitävä (ehkä juuri siksi) puna-viher-kelta-turkoosi-pinkki muovihärpäke, limenvihreät rikkinäiset uimalasit sekä vanha kaukosädin.

Mitään näistä ei kuitenkaan saanut tai edes kannattanut heittää pois, sillä lapset rakastivat levittää ne ympäriinsä ja pitää itsensä tyytyväisinä ja paikoillaan niiden äärellä.

Kolmannen lapsen kanssa kuitenkin päätin, että nyt teen toisin. Ensinnäkään lapsi ei edes kovin montaa lelua tarvitse ja hän kyllä tyytyy niihin mitä on. Kolmen-neljän kuukauden ikäisenä vauva alkoi kiinnostumaan kunnolla leluistaan. Aluksi hänelle tosiaan riitti se omasta mielestäni kaunis kokoharmaa desigpehmoleijona imeskeltäväksi, mutta jossain vaiheessa innostus omiin leluihin alkoi hiipumaan. Yhtäkkiä lelukorista löytyi isän vanha nahkavyö, jotain punaista narua, vihreä soppakauha ja sinisiä muovisia tuttipullon korkkeja.

Olinpa jossain vaiheessa äitiyttä väsymykseni kanssa siinä pisteessä, että ostin ihan omatoimisesti muutaman muovisen, soivan ja vilkkuvan lelun. Kellarista käytiin hakemassa poikien vanhoja VÄRIKKÄITÄ junia ja kirjoja. Sitä räikeää leikkimattoa kaarineen meille ei sentään tullut, vaikka myönnän, että muutamana heikkona hetkenä sellaistakin mietin.

Ja mikäs siinä, lapset pitävät väreistä, kontrasteista, äänistä ja valoista. Varmaan juuri siksi niin moni lapsille suunnattu lelu mukailee näitä mieltymyksiä. Itse en kuitenkaan koe, että lapset tarvitsevat hirveää virikkeiden tulvaa myös kaikista leluistaan ja että neutraalit värit myös leluissa kun muuallakin kotona ovat ok. Lapsi ei kärsi, jää paitsi tai kehity väärin jos ympärillä ei ole jatkuva räiske ja värien ilotulitus.

Enkä sano ettei värejä saisi olla, tottakai saa ja meilläkin on. Tykkään väreistä, mutta myös niiden harmoniasta. Monissa lasten leluissa minua ehkä juuri häritseekin se, että niissä on ihan liikaa kaikkea kun vähemmälläkin pärjäisi.

Välillä tuntuu, että lapsi menee ihan ylivilliksi jos lelussa on liikaa härpäkkeitä, värejä ja toimintoja. Monia tällaisia leluja markkinoidaan kehittävinä, mutta itseni on vaikea nähdä että mitä osaa aivoissa kehittää viisivärinen, helisevä ja rapiseva naurava ampiainen, jonka pyllystä tulee muoviputki jossa pyörii kymmenittäin erivärisiä helmiä. Voisiko kehittävämpää kuitenkin olla vaikkapa oman mielikuvituksen käyttäminen puisten rakennuspalikoiden parissa tai kiipeily keinuvan tasapainolaudan päällä?

Kuten sanottu, epämääräisen (mutta ah niin tärkeän) sälän lisäksi Myyn pienestä lelukorista löytyy sopivassa suhteessa niitä omaa silmää miellyttäviä leluja, sekä sitten niitä vilkkuvia rumiluksia, joilla saa takan rappauksista tai isän harvinaisesta lp:levystä liian kiinnostuneen vauvan huomion muualle. Silti, vaikka vauva on vasta alle yhdeksän kuukautta, haaveilen jo nyt hävittäväni 80% tämän hetkisistä leluistaan.

Ja vaikka vauva vasta pieni onkin, on muutamasta lelusta tullut jo ihan selvästi suosikit, jotka hän etsii ja kaivaa vaikka korin pohjalta saakka. Ehdoton lemppari on Brion simpukkapuhelin. Se on värikäs, mutta onneksi puinen, hahah. Toisaalta, tällä hetkellä Myy tykkää eniten tavaroiden viskomisesta sekä pudottelusta, ja tähän leikkiin soveltuu oikeastaan mikä vain esine.

Myös seisominen, kiipeäminen ja kävelytreeni kiinnostaa kovasti ja siihen hommaan isoveljien vanhat toiminnalliset bOblesit ovat olleet ihan parhaat. Saatiin hiljattain myös noita uusia, vähän hillitympiä uutuusvärejä blogilahjuksena lisää. Omaan silmääni ne ovat paljon kivempia kun nuo räikeän raidalliset, vaikka muu perhe saattaa pitääkin valitsemiani uusia värejä jopa vähän tylsinä. Joka tapauksessa bOblesit ovat meillä kokoajan esillä, sillä vauvan lisäksi myös koko muukin perhe käyttää ja leikkii niillä päivittäin. Krokotiili bObles sopii myös aivan täydellisesti takkamme eteen vauvaportiksi, jossa se tulee todennäköisesesti täyttämään virkaansa seuraavat pari vuotta.

Rakkaudesta tavaroiden jatkuvaan karsimiseen sekä minimalistiseen tyyliin – ja ihan vain sen vuoksi, ettei Myyllä ole omaa huonetta missä leluja säilyttää, todella toivon, että hän tykkää postissa pian saapuvasta saarnipuusta valmistetusta päärynänmuotoisesta palikkatornista. Sillä joku rumilus saa lähteä sen alta. Sori!

Mitkä ovat teidän pienten suosikkeleluja ja löytyyö niiden joukosta sellaisia, jotka itse mielummin pistäisit jo kiertoon? Entä lelukopan ulkopuolelta, mikä esine on paras? Kenties avaimet, kenkälusikka tai jokin hyvin kielletty asia kuten vessaharja?

 


KIVIÄ JA KEPPEJÄ

2/05/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa KIVIÄ JA KEPPEJÄ

Äitinä olemisessa, tai ylipäätään lasten seurassa olemisessa, yksi parhaista jutuista on se ilon tarttuminen. Miten jostain itselleen niin tavalliset ja arkipäiväiset jutut voivat olla lapsen mielestä ihan hurjan ihmeellisiä ja kiehtovia. Kuinka vaikka roskien -tai kellariin talvivaatteiden vienti voi olla suuri ja jännittävä seikkailu, jota mietitään vielä pitkään sen jälkeen.

Myös lasten mielikuvitus on asia joka jaksaa kerta toisensa jälkeen ilahduttaa – ja ihmetyttää. Mieletöntä miten pienestä maasta löytyneestä tikustakin saa tuntikausien intensiiviset leikit pystyyn. Tiedän että vanhemmista on välillä jopa raivostuttavaa, kun lapsi vaalii tärkeimpänä aarteena jotain kiveä tai muuta, jota me aikuiset pidämme ihan roskana. Itsekin olen välillä sortunut komentamaan maasta kerätyt kastanjat pois taskuista, kunnes olen tajunnut että nämä ovat oikeasti todella tärkeitä juttuja.

Nyt muuton ja uusien hankintojen myötä meillä on pyörinyt aika paljon pahvilaatikoita, ja jos jotain, niin niitä ainakin meidän pojat rakastavat. Erikoikoisista pahvilaatikoista on syntynyt niin taikalaivaa kun ihan mielettömän hieno kiskakin. Näissä jättimäisissä pahvirakennelmissa on tosin (näin aikuisen näkökulmasta) se ongelma, että ne vievät ihan hirveästi tilaa. Eivätkä esteettisesti ole ihan kauneimmasta päästä, vaikka hyvin sympaattisia kaikkine tarrakoristeluine ovatkin. Niitähän ei TODELLAKAAN saa myöskään heittää pois. Toisaalta, jos lapsi saa noinkin hyvät leikit yhden pahvilaatikon ymärille niin antaa palaa.

Useasti kuulee sanottavan että lapsilla on nykypäivinä liian hienot pelit ja vehkeet. Ovathan toki monet asiat muuttuneet meidän tai varsinkin vanhempiemme lapsuudesta, mutta ihan yhtälailla lapset edelleen osaavat kehittää leikin vaikkapa käpyjen ympärille. Annetaan vaan heille siihen mahdollisuus, mahdollisuus tonkia ja tutkia ulkona ja kerätä niitä kallisarvoisia aarteita taskut täyteen.


VÄLIPALAT MENOSSA MUKANA

26/03/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – MUUTI

Hyvin säilyvistä ja helposti mukana kuljetettavista välipaloista on monen perheen ja tilanteen helpottajiksi. Meillä ainakin asustaa sellaista porukkaa, ihan aikuisissa kun lapsissakin, että kun nälkä iskee niin siinä ei ole aikaa hukattavaksi – vaan huikopalaa on saatava hetipaikalla.

Minusta on ollut aina tosi ihana, miten paljon meidän lapset tykkääväät hedelmistä ja vihanneksista ja siksi tosi mielellään heille niitä tarjoankin. Liian monta kertaa kuitenkin babaani on muussaantunut repussa koulupäivän aikana tai oman kassin pohjalta löytyy kovettunut ja valkoiseksi muuttunut mandariini. Siksi nämä Muutin välipalasmothiet tomivat meillä välipalana etenkin mukana, mutta maistuvat hyvin kotonakin vaikkapa leikin lomassa.

Meillä Muutit ovatkin toimineet parhaiten erilaisissa liikkuvissa tilanteissa, koulun iltapäiväkerhon jälkeen kotimatkalla, kun päivällistä pitää vielä odottaa tai pahimmasta tapauksessa mennä kotiin vielä kaupan kautta. Tai siellä itse kaupassa (kyllä olen juuri se vanhempi joka antaa lastensa syödä kaupassa jotain pientä ennen maksamista – säästää muiden ostoksilla olevien korvia ja hermoja).

Kysellesäni lapsilta että missä tilanteissa he tykkäävät eniten syödä välipalasmootehieta sain seuraavanlaisia vastauksia:

– Kirjastossa, kun ne eivät rapise ja häiritse muita
– Ratikassa koulun jälkeen – pieni pussi on juuri matkan pituinen
– Jossain missä ei ole roskista, koska tyhjää pakettia voi kuljettaa taskussa kun siinä on se korkki
– Tyhjään pakettiin voi puhaltaa ilmaa (huom, tärkeä!)
– Omassa huoneessa kun tämä on helppo salakujettaa
– Kesällä kun aurinko paistaa
– Parvekkeella
– Jos mentäisiin joskus uimahalliin, niin sen jälkeen voisi yhdistää syötävän ja juotavan
– Osku voisi juoda tätä samalla kun se ajaa mökille
– Annetaan tätä sitten myös meidän vauvalle jos sille tulee nälkä rattaissa

Pienten (ja vähän isompienkin) kuluttajien mieltymysten mukaisesti valmistetut Muutit ovat terveellinen vaihtoehto välipalaksi, sillä ne sisältävät 100% hedelmiä ja marjoja ilman keinotekoisia väri-, aromi- tai säilöntäaineita. Muutin raaka-aineiden valinnassa korostuvat luomu, laatu ja ekologisuus. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja laktoosittomia, eivätkä sisällä kananmunaa tai maitoproteiinia. Valikoima muodostuu Luomu- & Arktinen, pohjoisen maut –sarjoista, ja niihin pääset tarkemmin tutustumaan Muutin sivuilla.

Molempien poikien suosikkamaku on sekä Fantti-Muuti, eli luomu päärynäsoseesta sekä vadelmasta sekä Apina-Muuti, jossa taas on banaania ja mustikkaa. Muutkin maut toki maistuvat, mutta tässä Kaapon kommentti oli että ”ne maistuu ihanasti hedelmän ja marjan sekoitukselta”. Itse voisin taas ajatella, että tuo vähän isompi Voima-Muuti sopisi mahtvasti aktiiviselle lapselle urheiliharrastuksen yhteydessä, sillä se sisältää lisäksi myös riisiproteiinia.

Pakkauksissa seikkailee erilaisia eläimiä ja myös jokaisen maun nimet ovat tosiaan sen mukaisia. Voisinkin kuvitella että vähän nirsommankin lapsen kanssa toimii juuri tällainen kiva leikkisyys ja uusien makujen maistaminen vaikkapa leikin kautta.

Vaikka nämä välipalat toimivat mielestäni parhaiten menossa mukana, tulee niitä syötyä välillä ihan vaan kotona välipalaksi kun en jaksa sillä hetkellä loihtia mitään muuta, tai en ole käynyt kaupassa. Nyt viikonloppuna pojat heräsivät ihmeen aikaisin, joten ohjeistin heitä vaan aluksi ottamaan muutit pahimpaan nälkään ennen aamupalaa. Meillä näitä sälytetään ihan huoneenlämmössä, mutta varsin maistuvia nämä ovat myös jääkaappikylmänä tai maustamattomaan jogurttiin sekoitettuna. Suuttimen ansiosta näillä saa loihdittua kivasti myös erilaisia kuvioita juurikin vaikka sen jogurtin pintaan.

ARVONTA! Missä teillä nautitaan Muutia? Onko Muuti sinulle entuudestaan tuttu? Kommetoi alle niin olet mukana Lapsimessujen perhelipun arvonnassa. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 20.-22.4. Perhelippu sisältää sisäänpääsyn maksimissaan kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle (4- 15v). Pääpalkinnon lisäksi arvotaan Muutin tuotepaketteja viidelle onnekkaalle. Arvonta päättyy 2.4.