VAUVANVAATTEIDEN KÄYTÄNNÖLLISIMMÄT OMINAISUUDET

21/05/2020

Tein instagramin puolella yhteistyötä Lindexin kanssa, jossa kerroin heidän lastenvaatteistaan löytyvistä käytännöllisistä ratkaisuista. Koska aihe on minulla lähellä sydäntä, halusin jatkaa siitä juttua vielä täällä blogin puolella. Kuvissa näkyvät vaatteet on saatu.

Kun puhutaan vauvanvaatteista, ensimmäisten asioiden joukossa esiin nousee vaatteiden käytännöllisyys. Saan säännöllisesti esikoistaan odottavilta kyselyitä siitä, millaiset vaatteet vastasyntyneelle ovat parhaimpia ja vastaan niihin näin: Vetoketjulliset yöpuvut jotka aukeavat myös lahkeesta ylöspäin, kietaisubodyt ja vaatteet jotka kasvavat lapsen mukana, esim käännttävien resoreiden tai kaksirivisten neppareiden ansiosta.

Itse vannon molemmin puolin avautuvien, vetoketjullisten yöpukujen nimeen. Kokonaan alas lahkeeseen saakka avautuva yöpuku on helppo pukea niin ihan vastasyntyneelle kun isommallekin lapselle. Etenkin pienten vauvojen kanssa parhaat vaatteet ovat sellaisia, joita ei tarvitse vetää pään yli. Vetoketju on myös paljon kätevämpi kun pitkä rivi neppareita, sen ansiosta myös taapero osaa jo pukea ja riisua yökkärin (ainakin melkein) itse.

Alhaaltapäin aukeava vetoketju on eritysen kätevä vaipanvaihdossa, sillä etenkin pienten vauvojen vaippaa pitää yleensä vaihtaa usemmankin kerran yössä. Tämän mainion ominaisuuden ansiosta vaipanvaihto käy nopeasti ja näppärästi, kun jalat saa helposti alakautta puvusta ulos (ja useinmiten niin, ettei lapsi edes herää).

Vauvanvaatteista löytyy paljon muitakin kekseliäitä ja fiksuja ominaisuuksia, jotka helpottavat vauva-arkea. Tästä yksi on kietaisubody, sillä se on vain niin paljon helpompi pienen vauvan kanssa, sillä pienet puetaan heidän ollessaan makuulla kun pää ei vielä jaksa pystyssä kannatella ja etenkin alussa vastasyntyneen käsittely voi muutenkin tuntua jännittävältä – kietaisubody on vanhemmalle helpompi ja myös vauvalle mukavampi, kun pään yli vedettävä body. Puhumattakaan siitä, miten suloisia pikkuiset kietaisubodyt ovat! Pään yli vedettäviä vaatteita ostessa kannattaa vielä tarkistaa, että olalla on muutama neppari pääaukon suurentamiseksi tai että se on muuten tarpeeksi tilava ja joustava.

Lisäksi joistain bodyistä löytyy on kaksiriviset nepparit haaroissa, jolloin yksi body on oikeastaan kaksi eri kokoista bodyä yhdessä. Kaikki tiedämme miten hurjan nopeasti lapset kasvavat, mutta lasta ei voi kuitenkaan pukea liian isoihin vaatteisiin, sillä ne voivat painua ryttyyn ja olla epämukavat sekä olla tiellä leikeissä. Vauvan vaatteita ostaessa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, onko vaattessa auki käännettävät hihan -tai lahkeensuut, jolloin se kasvaa lapsen mukana – eikä uusia vaatteita tarvitse olla jatkuvasti ostamassa.

lindex baby

Vaatteiden käyttöikää pidentää myös se, että vaatetta voi kierrättää eteenpäin seuraavalle lapselle sukupuolesta riippumatta. Monelta merkilä löytyykin nykyään lähinnä vain unisexejä vaatteita, mikä on kiva. Tämä on kätevää myös silloin, jos ostaa vaatteita vielä syntymättömälle lapselle.

Kauniit lastenvaatteet voivat siis myös olla hyvinkin fiksuja ja käytännöllisiä! Mitkä ominaisuudet mielestänne ovat lastenvaatteissa kaikista tärkeimpiä? Omasta mielestäni käytännöllisyyden ja laadun lisäksi vaatteen pitää tottakai tuntua hyvältä lapsen päällä ja siinä pitää voida olla helppo liikkua ja leikkiä.


VIIHTYVYYSVINKKI

10/04/2020

Tämä vinkki saattaa olla monelle jo ihan itsestäänselvä juttu, mutta ne kenelle se ei sitä vielä ole, voi tästä tulla omaa arkea muuttava mullistus. Eli siis mikään mikä ihan tahansa pikkupikkuvinkki vaan!

Tämä vinkki kun on moniulotteinen, sillä sen lisäksi, että sen tuoma uutuudenviehätys saa kerta toisensa jälkeen lapset viihtymään leikkiensä parissa (ja tuo mahdollisesti vanhemmille sitä myötä pienen hengähdyshetken) tuo se viihtyvyyttä myös kotiin, nimittäin kodin siistinä pitämisen helpottamisen muodossa! Niin ja on kai se jossain mielessä ekologinenkin!

No mikä se vinkki sitten on, haluatte jo varmasti kovasti tietää! Vinkkihän on se, että jatkuvasti osa lasten leluista pidetään säilössä ja esimerkiksi muutamien kuukausien välein vaihdetaan niin, että osa säilössä olleista leluista otetaan leikkeihin ja vastavuoroisesti osa niistä nykyisistä laitetaan säilöön.

Kun leluja on vähemmän, koti pysyy siistimpänä (tai ainakin siivoaminen käy nopeammin) ja juuri vaihdetuilla leluilla leikitään yhtä hartaasti, kun saisi ne jouluna lahjaksi. Tämä kikka toimii niin pienten kun isompienkin lasten kanssa!

Poikien ollessa pienempiä, tuskailin usein kaaoksen kanssa. Leikistä toiseen vaihdettiin lennosta, eikä edellisiä leikkejä haluttu siivota, sillä niidenkin pariin haluttiin palata vielä myöhemmin. Moni perheellinen varmasti yhtyy siihen, että niitä leluja ja roinaa vaan tuntuu tulevan lisää ovista ja ikkunoista. Ukkeli sieltä, palikka täältä – ja yhtäkkiä kaikki lasten laatikot ja kaapit pursuavat leluja.

Leluja on tullut vuosien mittaan paljon laitettu myös kiertoon, lahjoitettu hyväntekeväisyyteen, annettu kavereille tai myyty kirpparilla. Osaan leluista taas jopa itselläni on tunneside ja niistä luopuminen on ollut vaikeampaa. Niinpä keksin kerätä aina osan leluista vintille varastoon. Aluksi lapsilta salaa, mutta heidän vähän kasvaessa yleistyi se, että yhdessä sovittiin mitkä lelut laitettiin vaihtoon ja mitkä otettiin takaisin leikkeihin. Se toimi tosi hyvin!

Nykyisin pojat eivät oikeastaan leiki muuten, kun rakentelevat pikkulegoilla. Pikkuhiljaa kellariin onkin kertynyt suurin osa kaikista kotimme leluista. Siellä on yhdessä kassissa ukkelit, toisessa pikkuautot ja kolmannessa eläinhahmot. Säilössä on myös parkkitalo, kauppaleikit kassakoneineen, tiipi ja isossa Ikean kassissa kuvissakin näkyvä junarata. Myyn kasvaessa ollaan kuitenkin sitten käyty sieltä aina vähän kerrallaan hakemassa helistimiä, puuleluja, kuvakirjoja ja viimeisempänä kaikki duplot.

Myylle ei olla muutamaa lelua luukunottamatta ostettu itse mitään leluja, mutta niin niitä vaan tuntuu olevan nykyään ihan hirveät määrät. Ei onneksi mitään tilpehööriä, mutta esimerkiksi paljon puisia palikoita, palapelejä ja leikkiruokia joilla saa aika nopeasti kunnon kaaoksen aikaan. Ollaankin aloitettu taas hiljattain taas kierrättämään leluja, suunilleen noin 2/3  hänen leluistaan on jatkuvasti varastoituna ja laitetaan leluja pois myös sitä mukaan, jos jollain lelulla ei leikitä hetkeen.

Loppuun vielä yksi extravinkki, etenkin pienempien lasten kanssa ne jemmassa olevat lelut kannattaa piilottaa kunnolla – viedä vaikka kellariin. Sillä pienten on todella vaikea ymmärtää miksi ne lelut ovat lukuttuna vaikkapa vaatehuoneeseen, jolloin niistä saattaa välillä nähdä vahingossa vilauksen, muttei niillä saa leikkiä. Nimimerkki: taaperoa ei saa tällä hetkellä päästää lähelekään  liinavaatekomeroamme.

Tehdäänkö teillä samaa?


EI SE OLE NIIN PÄIVÄN PÄÄLLE

9/11/2019

Niinä vuoroviikkoina, kun muut lapset ovat toisilla vanhemmillaan ja me kotona miehen ja taaperon kanssa vain kolmisin, päivät menevät usein aivan sekaisin. Oli arki tai viikonloppu, huomaan meneväni nukkumaan yleensä mahdollisiman aikaisin. Joskus puoli yhdeksän peiton alle kaivautessani tajuan olevan launatai-ilta ja tietettekö, tunnen siitä pelkkää tyytyväisyyttä.

Viikoinloppuihin ei sisällty samanlaisia enää odotuksia ja suunnitelmia kun ennen vauvaa. On vain päiviä jotka soljuvat.

Eikä se ole yhtään huono asia. Maanantaina oltiin kahdestaan miehen kanssa yötä hotellissa- sillä miksi sellaista ei voisi tehdä myös viikolla? Otettiin drinkit kattoterassilla ja syötiin monen ruokalajin illallinen. Tuntui ihan lauantailta. Tiistai sitten tuntui sunnuntailta ja eilinen perjantai oli ehdottomasti torstai  – ja sitten toisaalta, se olisi voinut olla ihan mikä tanhasa muu päivä. paitsi ehkä sunnuntai.

Koska elämme intensiivistä pikkulapsiperhe-elämää, meillä on harvoin viikonloppuisinkaan mitään menoja. Ehkä alitajuisesti yrittämmekin sopia mahdollisiman vähän ohjelmaa – millekään päiville. Ne kuitenkin täyttyvät aina ihan itsestään. Kun ennen viikkoa rytmitti tarkkaan viikonpäivät ja ennenkaikkea lähestyvä viikonloppu, nyt on ihan erilaista.

En voi sanoa kaipaavaani vanhaa elämääni, tiedostan sen, että nyt on erilainen elämänvaihe ja joskus taas tulee toisenlainen. Jos jotain ”vanhasta elämästäni” kaipaan, on se ystävät joita tuli – yleensä viikonloppuisin, nähtyä enemmän. Välillä kaipaan tanssimaan, mutta yöunet vievät selvän voiton siitä hommasta.

Lapsiperhearki kuvataan usein rankaksi ja joskus sitä toivookin päivän menevän vain nopeasti ohi – yleensä siksi, että pääsisi nukkumaan. Pääosin se on kuitekin ihanaa ja itseäni hirvittää enemmän ajan nopea kulku. Miten päivä toisensa jälkeen lipuu ohi, vuodenajat seuraavat toisiaan ja lapset hujahtavat pituutta.

Teen kotona töitä ja mieheni on hoitovapaalla. Yritän pitää säännöllistä työaikaa arkipäivisin, mutta käytännössä se onnistuu harvoin. Siinä on varmasti syy sille, miksi sunnuntaisin ei ahdista tuleva maanantai ja miksi se maanantai harvoin tuntuu edes siltä.

Puhun usein arjesta. Arki merkitsee ja ennenkaikkea tuntuu eri ihmisille, erilaisissa elämäntilanteissa erilaisille. Meidän arki on päällisin puolin tavallisen arkista – tai siis tavallista juuri meille. On aikaiset herätykset, kaurapuurot, ulkoilut lähipuistossa, kaupassa käynti, ruan laittoa ja tiskokoneen tyhjennystä. Ja silti joka päivään kuuluu juhlahetkiä.

Meille arjesta tekee eritystä viihtyisällä, rauhallisella mutta meille tapeeksi eläväisellä asuinaalueella eläminen, palvelut kävelymatkan päässä, kiva lähikavila ja lempiravintolat kotiikuljetussäteen sisällä. Laadukasta kahvia aamuisin itse jauhettuista pavuista vaahdotetun kauramaidon kera, kaapissa jemmassa suklaata ja pähkinöitä. Ylellinen kasvööljy ja kylpytakki jonka lehmeyteen sukeltaa iltasuihkun jälkeen. Makaroonilaatikon kanssa nautittu hyvä lasi punaviiniä. Villamatto, jonka tuntua rakastan paljaan jalan alla. Rakkaita ihmisiä elämä täysi – hekin vähintään puhelimen päässä.

Kuormittavia asioita, elämän murheita, on myös, mutta pyrin keskittymään niihin hyviin. Nautiskelemaan. Nauttimaan arjesta – luki kalenterissa mitä vaan, arjesta voi tehdä juhlaa melkein joka päivä jos haluaa. Kuka sanoi, ettei torstaina voisi kattaa illallispöytää kynttilöineen ja kristillalaiseneen? Tai mennä maanantaina, ihan muuten vaan, koko perheen voimin kahvilaan kakulle?

Olen kertonut näkeväni kauneutta ihan arkisissa asioissa. Taaperon heittelemät kaurapuuropallerot ja kahvikupin pohjasta jäänyt rinkuja voivat jonain aamuna näyttää lumoavalta taideteokselta ruokapöydän pinnalla. Pyykkinarulla kuivumassa olevien vaatteiden värihamonia saa sydämeni pamppailemaan ja rakastan aamulla sitä hetkeä, kun sotkuiseen lastenhuoneeseen alkaa yllätten paistamaan kylmä talven aurinko – piirtäen erilaisia varjoja kaiken sen värien sekamelskan joukkoon.

Mikä tekee teidän arjesta eritystä tai saa sen tuntumaan juhlata?