VIIMEISET KOTIPÄIVÄT

4/08/2021

Meidän oli tarkoitus aloittaa päiväkodin harjoittelu tällä viikolla, mutta nuha iski ja jouduimme tottakai lykkäämään aloitusta. Omien työkuvioidemme takia järjestely ei kuitenkaan sekoittanut suunnitelmia sen kummemmin, vaan oikeastaan oli aika ihanaa viettää vielä muutama kesäpäivä yhdessä kotona.

Harjoittelu meidän oli tarkoitus toteuttaa päiväkodin toiveesta hyvin pikkuhiljaa, ensimmäisinä päivinä aamu-ulkoilua ryhmän kanssa vanhempi mukana, sitten vasta sisälle menolo ja lunaalle asti oloa. Myöhemmin vasta ilman vanhempaa ja päikkäreille jääntiä. Reippaan luonteensa vuoksi uskon, että voidaan kuitenkin melkein heti hypätä ihan normaaliin rytmiin, toki lyhyemmillä päivillä.

Lähestyvä päiväkodin aloitus on herättänyt monenlaisia tunteita, samaan aikaan ollaan jo odotettu sitä ja samalla muutamaa viikkoa vaille kolme vuotta kotihoidossa olleen lapsen päiväkodin aloittaminen on myös tosi haikeaa ja tuntuu luopumiselta jostain ihanasta ja tärkeästä.

Ehkä myös siksi nämä viimeiset kotihoitopäivät ovat olleen eritysen ihania. Sitä on ollut itsekin ihan kunnolla läsnä, halunnut tehdä kaiken mahdollisen yhdessä, olla lähellä, rauhassa ja kiireettömästi. Ennen kun yhteinen arki yhtäkkiä muuttuu ihan toisenlaiseksi kun tähän asti.


STOPPI PUUROLLE

28/07/2021

Kun on syönyt kaksi ja puoli vuotta putkeen aamuin illoin kaurapuuroa, on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee stoppi. Esimerkiksi sen kahden ja puolen vuoden jälkeen.

Meidän kaikki lapset ovat olleet niin vauvoina, taaperoina että sitten vähän isompinakin ihan erilaisia puuronsyöjiä. Yhdelle kelpasi vain kalleimmasta sileästä puurojauhosta keitelty puuro, toinen taas kieltäytyi kaikesta puurosta kokonaan, mutta keittelee nykyään aamuisin puurot itselleen ennen kouluun lähtöä ja sitten tämä kolmas, jonka kanssa päästiin ihanan helposti tähän asti.

Ja ihanan helposti sanon siksi, että me koemme puuron vaan niin helpoksi ja hyväksi (ja halvaksi) aamu -ja iltapalaksi. Käytämme itse ihan tavallisia luomukauraryynejä joita emme edes edes keitä, vaan kaadamme päälle vain kiehuvaa vettä ja annamme teketyä lautasella hetken. Joukkoon joko pakkasesta marjoja, banaania tai valmista kaupan sosetta. Volà!

Puuro tuntuu myös pitävän lapsemme nälkää paremmin kuten vaikkapa leipä tai jogurtti, jota hän itse nykyään ennemmin suosii (mutta saattaa syödä vain muutaman haukun). Niiden valmistaminen vaatii myös vähän työtä meiltä vanhemmilta.

Muutamia kertoja viikossa tarjotaan kuitenkin edelleen puuroa, muttei haluta tuputtaa sitä väkisin. Kun pitää tarvittavan päivän parin tauon puuro-annosten välillä, menee alas hyvin kaurapuuro lorauksella kauramaitoa ja tuoreilla marjoilla, pilkotuilla hedelmillä ja/tai maapähkinävoilla. Voisi siis ehkä sanoa, että lapsen makuaisti alkaa kehittyä entistä ”aikuismaisemmaksi” (vaikka joskus tekisi mieli sanoa, että hänestä on tullut valikoiva).

Esimerkin voima toimii myös hyvin, nimittäin jos itsellä on aamupalapöydässä voileivät juustolla ja tomaatilla, voi olla aivan varma että lapsi haluaa myös. On siis parempi tehdä molemmille heti samanlaiset puuroannokset ja syödä ne yhdessä. Tepperamenttisen lapsen kanssa toimii myös tapa, että yhdessä neuvotellaan (tai etukäteen ilmoitetaan) mitä seuraavaksi mennään aamupalaksi valmistamaan, eikä niin, että lätkäistään vaan varoittamatta puurolautanen eteen.

Eikä siinä, kesällä meillä ei ole ollut kiire minnekään, ollaan jaksettu väsertää pilkottuja hedelmiä ja marjoja, mysliannoksia, kananmunia ja voikkareita. Ensi viikolla meillä kuitenkin alkaa päiväkotiin tutustuminen ja ainakin aluksi olisi tarkoitus, että aamupala syödään kotona, joten olisi siis kiva, että saataisiin aamuihin reipas rytmi.

Mahdollisesti kuitenkin myöhemmin hoitopäiviä pidentäessä aamupala syötäisiin vasta päiväkodissa. Sitä silmälläpitäen voi huokaista, että onneksi siis lapsi on tottunut puuroon, vaikka stoppi nyt onkin päällä – vaikka päiväkodissahan on joka päivä jotain eri aamupalaa tai eri puuroja, joten siellä saa jokatapauksessa kivaa kaivattua vaihtelua sille kodin kaurapuurolle.

Puuro aamupalana on kyllä ihan kulttimaineessa ja harva edes kyseenalaistaa sitä. En ainakaan minä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos puuro lapselle maistuu niin hienoa, jos ei, niin sitten keksitään jotain muuta. Mites siellä? Syödäänkö teillä puuroa (väkisin vai omasta tahdosta)?


PEPPIKAMPAUS

3/06/2021

Viimeisen kerhopäivän kunniaksi puettiin mekko ja laitettiin hiukset Taaperon toivomalla tavalla ”Peppikampaus”, eli tehtiin lettisaparot. Ei tosin muistettu, että viimeisen kerhopäivän lapset viettivätkin koko päivän ulkona metsäretkellä. Eli siis ulkohousut jalassa ja lippis päässä, mutta ainakin niiden alla vähän juhlallisemmin.

Vaikka vanhemmat lapseni ovat olleet pienestä pitäen pitkä -ja paksuhiuksisia, ei pojille tullut juuri satunnaista nuttaraa kummemempaa kampausta ikinä tehtyä. Nyt onkin hauskaa, kun taas hiuksettomana syntyneen tyttären hiukset alkavat olla kasvaneet ja paksuuntuneet niin, että niihin saa tehtyä jo kaikenlaista. Ja vielä hauskempaa, että hän itse tykkää miettiä millainen kampaus tänään tehtäisiin.

Toistaiseksi omat taidot eivät kuitenkaan juuri näitä lettisaparoita paremmiksi yllä, seuraavaksi voisi alkaa treenaamaan vaikkapa ranskanlettiä. Tuollaiseen pieneen (pyörivään) päähään ja liukkaisiin hiuksiin sen tekeminen kun on vielä pikkuisen haastavaa.

Tykkääkö teidän lapset hiusten laittamisesta ja kampauksien teosta? Ja saa ihmeessä vinkata kaikkia kivoja (ja helppoja) ohjeita pikkuisten kampauksiin liittyen!