KAKSI JA PUOLI

18/02/2021

Tänään meidän taapero on jo lähemänä kolmea kun kahta vuotta. Vaikka moni asia aina unohtuukin näihin listauksiin kirjata ylös, ovat ne ihana muisto itselle ja niistä on aina hyvä tarkistaa, että milloin mitäkin kehitysvaiheita tuli saavutettua. Ehkä näiden avulla saisin vihdoin sen vauvakirjankin täytettyä…

Kaksi ja puolivuotiaana:

– Vaatekoko noin 98 ja kengännumero 26
– Puhuu paljon ja monen sanan monimutkaisiakin lauseita
– Lempileikkejä on nukkekoti ja sen asukkaat, Duploilla rakentaminen, leikkiruoan valmistus ja nukkejen hoitamien ja pukeminen
– Muuta lempipuuhaa on vaahtokylpy, maalaaminen, piirtäminen ja muovailuvaha, yhdessä lukeminen, ulkoilu, käsien pesu ja rasvaaminen
– Ulkona tahtoisi ajaa pyörällä ja skuutata tai työntää nukkea rattaissa, nyt talvella laskee enimmäkseen rattikelkalla, pulkalla tai hurjaa jäämäkeä. Puistossa parasta keinuminen, liukumäki, kauppaleikki ja kakkujen teko. Myös kävelyt, lumen tutkiminen sekä kaverit kiinnostaa.
– Nukkuu normaalisti parin tunnin päikkärit ja nukahtaa aina itsekseen omaan pinnasänkyyn
– Käyttää tuttia unillaan ja niitä pitää olla myös käsissä, yleensä 2-4 kerralla ja unien jälkeen hyvästelee jokaisen tutin yksitellen ennen kun laittaa ne sänkyyn odottamaan seuraavia unia
– On hyvin reipas, puhelias ja sosiaalinen, ei jännitä vieraita ihmisiä vaan juttelee kaikille ja voisi varmaan lähteä kenen tahansa mukaan
– Muistaa kumpi on vasen ja kumpi oikea
– Suunnittelee jo että pian hänestä tulee päiväkotilainen ja sitten vihdoin koululainen
– Käy kolme kertaa viikossa muutaman tunnin kerhossa ja leikkii jo kivasti yhdessä muiden kanssa
– Osaa monen monta laulua ja laululeikkiä ulkoa sekä keksii kokoajan omia
– Kotona haluaa olla aina ilman sukkia, mutta vaihtelee senkin edestä jatkuvasti eri kenkiä
– Puhuu pääosin suomea, mutta ymmärtää kaiken hänelle ruotsiksi puhutun
– Haluaa aina auttaa kauppakassien purkamisessa ja kaupassa haluaa aina ”maksaa” eli laittaa ostokset hihnalle
– Osaa piirtää tunnistettavasti ainakin ilmapallon, pään ja melkein M-kirjaimen – sekä toki paljon kaikkea muuta jonka tunnistamisessa aikuiset tarvitsevat vielä vähän apua
– On testannut useamman kerran jo hiihtämistä, luistelua ja laudalla sekä suksilla laskemista
– Tykkää kovasti eläimistä, kuten koirista, hevosista, pupuista, oravista ja linnuista
– Osaa laittaa kielen rullalle ja hypätä yhdellä jalalla
– Tykkää katsoa videoita itsestään vauvana
– Sanoo lempiruokansa olevan spaghetti, jogurtti ja rusinat
– Saa silloin tällöin katsoa ohjelmaa ja lempparit on Pipsa Possu, Sanabileet, Dinojuna, Pikku prinsessa, Seikkailija Dora ja Totoro
– Jos ei muista jotain sanaa, osaa kyllä selittää mitä tarkoittaa
– Vastaa tai kommentoi usein ”niin”
– Osaa sanoa ärrän
– Hassulla tai lempinimellä kutsuttessa vastaa, ei minä olen ….. (sanoo ihan koko nimensä)
– Pelkää vähän ötököitä
– Heittää taitavasti palloa ja saa usein otettua pallosta kopin kun sen hänelle kevyesti heittää
– On kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, mutta sekoittaa ne vielä
– Tahtoisi jo päästä elämänsä ensimmäistä kertaa kampaajalle
– Muistuttaa joka aamu d-vitamiinistaan
– Kysyy jatkuvasti kaikesta ”miksi?”
– On selvästi tahto-ikäinen, mutta pahimmilta uhmakohtauksilta ja kiukuilta ollaan vältytty (toki myös vältellään sellaisia tilanteita, esim vaatekaupoissa käyntiä, jossa kiukku helposti voi iskeä)
– Muistelee usein jotain kauan sitten mieleen jäänyttä tapahtumaa
– On mielestään jo tosi iso tyttö

Vanhemmat vauvakirja-sarjan postaukset:
KAKSIVUOTIAS, 1,5 VUOTIAANAYKSIVUOTIAS, 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK,, 12 KK,


UNINALLEN SAMISTELUVILLAPAITA

7/02/2021

Kun ei koronan vuosi olla uskallettu nähdä juuri kenenkään kanssa aikoihin, tipahti alunperin joululahjaksi tarkoitettu paketti eräs päivä postiluukusta. Paketista paljastui jotain pientä ja pehmeää, nimittäin villapaita ja housut jotka olivat kun tehty unipupulle. Minun mummini tekemänä.

Tuo villapaita-malli on sellainen klassikko, jollaisia mummi on kutonut lapsilleni useamman kappaleen. Luulen, että kyseessä on malli joka tulee hänellä vain jostain takaraivosta, ilman sen kummempaa miettimistä tai ohjeista katsomista. Ja nyt pupullakin on samanlainen!

Itsehän olen aivan toivoton neuloja. Olen muutamaan kertaan ollut mummin opeissa ja saanut kyllä aikaan niin patalappua, kaulahuivia kun jopa villasukatkin (joista kylläkin tuli tosi tosi isot ja oudot), mutta opit eivät ole jääneet mieleen enkä osaa vaikkapa seurata mitään kaavoja tai ohjeita. En muista edes miten homma aloitetaan saatika tiedä mitä tarkoittaa oikein tai nurinpäin vai mitä niitä nyt oli.

Tästä ei kyllä montaa päivää ole, kun viimeksi TAAS mietin, että mitäs jos sitä nyt vaan ihan oikeasti opettelisi neulomaan. Se olisi ihanaa. Rakastan kaikenlaisia neulottuja vaatteita ja asusteita. Olisi ihanaa osata tehdä villapaidat itselle ja lapsille, jostain ihanasta mohair-pörröpiposta nyt puhumattakaan. Vinkkejä aloittelijatason nelontaohjeista (youtube-videoita, knitting for dummies yms) otetaan ilolla vastaan!


JEMMALAATIKOLLA

21/09/2020

Myyn pieneksi jääneitä vaatteita eilen pois pakatessani (nyyh, miten haikeaa joka kerta) tein huomion, jonka olen tehnyt monta kertaa ennenkin. Eli ettei meiltä löydy jemmasta seuraavaa kokoa vaatteita, vaan vaatehenkintoja tehdään sitä mukaa kun tarvetta ilmenee ja lapset kasvavat.

Raskaana ollessani ostin tulevalle vauvalle lähinnä vaatteita, jotka olisivat sopivia hänelle joko heti tai melko pian syntymän jälkeen. Aiempien lasten kohdalla syntyneestä kokemuksesta tiedän, ettei vaatteita kannata hamstrata ihan hirveitä määriä, sillä ei voi tietää minkä kokoinen vauva on syntyessään, millaista vauhtia hän kasvaa tai ylipäätään, että millaiset vaatteet hänelle sopivat tai miten eri mallit, merkit, napit, nepparit ja vetoketjut toimivat sitten käytännössä. Myös oma maku saattaa muuttua aika vauhdilla kuukausien kuluessa.

Tiedän kuitenkin, että jotkut vanhemmat saattavat jemmata lapsilleen vaatteita jopa vuosiksi eteenpäin. Omalla kohdallani olen taas huomannut, ettei tällainen jemmaaminen sovi itselleni yhtään. Ensinnäkään meillä ei ole tilaa sellaiselle, toiseksi itselleni käy todella usein niin, etten muista vaatteiden olemassaoloa ennen kun ne ovatkin jo lian pieniä. Puhumattakaan siitä, ettei kyseinen tyyli enää parin vuoden päästä kolahda, tai on huomannut kyseisen vaateen aiemmin hyvin epäkäytännölliseksi.

Lähes poikkeuksetta kaikki ne muutamat vaatekappaleet jotka olen nyt ostanut jemmaan, vaikkapa alennusmyynneistä, eivät ole olleet enää yhtään mieluisia sitten kun vihdoin niiden aika on koittanut. Pieni poikkeus ovat ulkovaatteet, mutta niidenkin kohdalla koon arvioiminen vaikkapa vuodeksi eteenpäin on osoittautunut hyvin haastavaksi.

Kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa, että on enemmän sääntö kun poikkeus, että vaikkapa seuraavaksi talveksi kaavailtu hyvään hintaan alennusmyynneiltä ostettu talvihaalari on aivan väärän kokoinen tai mallinen – tai vähintään ihan väärän värinen sitten vuoden päästä.

Vaikka olen kuinka muistellut ja vertaillut kokoja, että mitä vanhemmalla lapsella oli saman ikäisenä aikoinanaan päällä, on sekin mennyt usein huti lapsien kasvaessa kuitenkin vähän eri tavalla vaikka sisaruksia ovatkin. Näissä asioissa mennään oman kokemukseni mukaan siis enemmän tuurilla kun tiedolla tai taidolla.

En siis ole vaatejemmari, vaikka sillä tavalla voisi parhaillaan säästää aikaa ja rahaa, mutta vain jos hankinnat sattuvat menemään nappiin. Mutta sen verran jemmari kuitenkin, että en vaan mitenkään heti ikinä raaski pistää noita pieniä vaatteita eteenpäin, surutyö ei tietenkään liity itse vaatteisiin (vaikka osalla lemppareista onkin aikamoinen tunnearvo) vaan siihen kokonaisvaltaiseen hyväksymiseen siitä, että vauva on kasvanut isoksi. Nyyh.

Onko siellä jemmareita? Ja jos, kertokaa mitä ja kuinka paljon jemmailette (ja missä säilytätte) ja säästääkö sillä oikeasti rahaa, vai meneeko juuri toisinpäin.