PEPPIKAMPAUS

3/06/2021

Viimeisen kerhopäivän kunniaksi puettiin mekko ja laitettiin hiukset Taaperon toivomalla tavalla ”Peppikampaus”, eli tehtiin lettisaparot. Ei tosin muistettu, että viimeisen kerhopäivän lapset viettivätkin koko päivän ulkona metsäretkellä. Eli siis ulkohousut jalassa ja lippis päässä, mutta ainakin niiden alla vähän juhlallisemmin.

Vaikka vanhemmat lapseni ovat olleet pienestä pitäen pitkä -ja paksuhiuksisia, ei pojille tullut juuri satunnaista nuttaraa kummemempaa kampausta ikinä tehtyä. Nyt onkin hauskaa, kun taas hiuksettomana syntyneen tyttären hiukset alkavat olla kasvaneet ja paksuuntuneet niin, että niihin saa tehtyä jo kaikenlaista. Ja vielä hauskempaa, että hän itse tykkää miettiä millainen kampaus tänään tehtäisiin.

Toistaiseksi omat taidot eivät kuitenkaan juuri näitä lettisaparoita paremmiksi yllä, seuraavaksi voisi alkaa treenaamaan vaikkapa ranskanlettiä. Tuollaiseen pieneen (pyörivään) päähään ja liukkaisiin hiuksiin sen tekeminen kun on vielä pikkuisen haastavaa.

Tykkääkö teidän lapset hiusten laittamisesta ja kampauksien teosta? Ja saa ihmeessä vinkata kaikkia kivoja (ja helppoja) ohjeita pikkuisten kampauksiin liittyen!


MILTÄ LASTEN ISO IKÄERO TUNTUU NYT

26/05/2021

Ollaan lasten kanssa synnytty syksyllä, eli vietämme kaikki kahden kuukauden sisällä syntymäpäiviämme. Tänä syksynä minulla on jo 12, 10 ja 3 vuotiaat lapset. Ikäero vanhimman ja nuorimman välillä on siis yhdeksän vuotta ja näin kirjoitettuna se kuulostaa aika paljolta.

Vanhemmilla pojillani ikäeroa on kaksi vuotta + muutama viikko. Olen aina ajatellut, että pari vuotta on hyvä ikäero sisarusten välille. Silloin vanhempi lapsi alkaa olla omatoimisempi ja ennenkaikkea sisarukset elävät saman kaltaista ikävaihetta pitkään yhdessä. Leikit ja kiinnostuksen kohteet ovat samat, mikä lähentää sisaruksia entisestään. Kuitenkin nyt kokemus on osoittanut, että mikä vaan ikäero on hyvä.

Toki omien lasten ollessa leikki-ikäisiä oli ihanaa kun heillä oli aina seuraa toisistaan. He tulivat tosi hyvin juttuun, eivät juuri ikinä tapelleet ja olivat kiinnostuneita samoista leikeistä. Sanoin aina, että he olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä toistaan tukien ja yhdessä leikkien. Ja ovat he toki sitä edelleen, mutta kasvaessa ja itsenäistyessä omat jutut ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja silloin myös syntyy riitoja.

Vasta myöhemmin kavereita kuunnellessa olen oppinut, ettei se pieni ikäero niitä riitoja estä tai hio sisaruksia tykkäämään samoista leikeistä. Meillä elämä nyt sattui vaan menemään näin, eikä sellaista voi etukäteen suunnitella tai tietää.

Nykyiset sisarussuhteet ovat toki erilaiset, siihen liittyy suuremman ikäeron lisäksi uusperhekuviot kuten vuoroviikkoasuminen, mutta toki myös kaikkien omat persoonallisuudet. Vaikka vanhemmilla on useamman vuoden ikäero ja aivan erilainen vaihe elämässään, sanoisin että he ovat silti kaikki hyvin läheisiä ja rakkaita toisilleen. Kaikilla heillä on omat erityset suhteet keskenään.

Kun pienin pompottaa isoveljijään niin veljet tuntuvat vain nauttivan pikkusiskon huomiosta. Kun kaikki kolme leikkivät yhdessä huomaa, että he ovat hyvä tiimi, silloin vanhempien sisarusten kesken ei myöskään synny samalla tavalla erimielisyyksiä kun kahdestaan ollessa.

Nuorin ihailee suuresti veljiään, joka on näkynyt myös kehityksessä. Isojen leikkeihin on ollut kiire päästä  mukaan vauvasta asti ja se on varmasti vaikuttanut positiivisesti niin motoriseen että kielelliseen kehitykseenkin. Toisaalta on ollut ihana, että jo leikkiajat taakseen pikkuhiljaa jättäneet pojat ovat syventyneet pikkusiskon kanssa nukkekoti, kokkailu -ja duploleikkeihin.

Vanhemman näkökulmasta isosta ikäerosta on hyötyä myös avun kannalta. Kun teen ruokaa, isommat pitävät pienen pois jaloista. He myös auttavat pukemisessa kun ulos pitää päästä nopeasti ja mitä luksusta onkaan istua rauhassa taloyhtiön saunassa sillä aikaa kun lapset kylpevät keskenään pesuhuoneessa.

Kaikessa on aina puolensa ja kaikki ikäerot sisarusten kesken ovat tosi hyviä ja oikeita. Juuri nyt tämä ikäero tuntuu hyvältä ja toimivalta – ja ihan turha sitä olisi edes muusta haaveilla.


MAAILMASSA MONTA ON IHMEELLISTÄ ASIAA

11/04/2021

On niin suloista seurata, miten moni asia maailmassa on 2.5 vuotiaalle niin uutta ja ihmeellistä ja samaan aikaan moni asia myös hyvin yksikertainen ja selkeä. Kuten jos vaikka metsäretkellä tapaa kaatuneineiden puiden yli keppihevosilllaan leikkiviä lapsia, voi heidän luokseen tarmokkaasti mennä kyselemään, että mitäs nämä tällaiset hepat ovat, saako lainata ja aika kiva kun on tullut kevät ja voi ottaa takin hetkeksi pois.

Samoin sitä voi tallustella ihmettelemään isompien poikien majanrakennusta, istua rauhassa heidän viereen riviin kaatunen puun päälle, kysellä puukonkäytöstä ja kertoa omasta uudesta pyörästä ja sitä, mitä näki matkalla metsään. Toki nämä uudet tuttavuudet voivat olla aluksi vähän hämillään, huvittuneitakin suulaasta pikkutytöstä, joka höpöttää ujostelematta, käyttäen joistakin sanoista ruotsinkielistä vastinetta, mutta eipä se mitään haittaa.