KORONA KUVAPÄIVÄKIRJA

10/01/2022

Kun puoli Helsinkiä sairastaa nyt samaan aikaan, ei liene mikään shokkiuutinen, että korona iski lähes kahden vuoden väistelyn jälkeen myös minuun. Vaikka sairastaminen oli odotettavissa ja oireiden alkaessa arvasin heti mistä on kyse, oli olo vähän absurdi, kun kotitestiin piirtyi heti selvästi kaksi viivaa.

Vetäydyin eristyksiin lastenhuoneeseen, jonka alakerrossängyssä on ollut hauskan leirikoulumaista nukkua. Muuten tauti ei ole ollut kovin hauska, vaikka sairastinkin sen melko lievänä ja ensimmäisen päivän lämpöä lukuunottamatta kuumeettomana. Olo on sahannut lähes normaalista tosi kurjaan ja uusia oireita ja tuntemuksia tuli viikon verran joka päivä lisää.

Pahimpia koronan oireita olivat itselläni alkupäivien vilunväristykset ja lihassärky, sitten nenän kuivuus ja kurkun kutina, sen jälkeen alkoi poltto keuhkoissa, yskä jostain hyvin syvältä, hengästyminen, kauhea paine päässä, korvakipu, pahoinvointi ja huimaus… ja paljon paljon muuta. Nyt eristysajan jo loppuessa jäljellä on vieläkin kummallinen heikko olo ja huimaus. Toivotaan että voimat alkavat pian palautua, mihinkään perus flunssaan tätä ei voi kyllä millään verrata.

Sairastamisesta huolimatta, olen onneksi päässyt kokemaan upeista talvipäivistä myös muutenkin kun pelkän  ikkunaruudun takaa. Muutamat happihyppelyt (turvallisuusohjeita noudattaen & pitkän välimatkan päästä muista ihmisistä) ovat olleet pään jaksamisen kannalta tosi tärkeää, vaikka samalla on huomannut miten pienestä sitä voikaan hengästyä ja väsyä. Silti kropalle on varmasti tehnyt hyvää yrittää pysyä edes vähän liikkeessä ja mielelle edes välillä päästä karkuun kodin kaaosta.

Nyt pikkuhiljaa takaisin normaalielämään – niin normaaliin kun tässä lock downissa taas voi eloansa viettää. Onneksi lasten koulun & päiväkodin alkaminen tuo taas vähän kaivattuja rutiineja ja tuntua normielämästä. Pysykää terveinä ja voikaa hyvin!


HETKIÄ JOULUSTA

28/12/2021

Meidän joulu meni tosi rauhassa kotona. Aattoaamuna katsottiin lasten kanssa Joulupukin kuumaa linjaa, keiteltiin riisipuurot ja käytiin ihanassa aurinkoisessa & kirpeässä pakkassäässä pulkkamäessä. Sitten jo ensimmäiset sukulaiset saapuivat, pojat lähtivät isälleen, mini meni päikkäreille ja aloimme pikkuhiljaa valmistelemaan ruokia.

Pikkuhiljaa saapuivat myös loput vieraat. Joutiin glögiä, laitettiin ruokia esiin, mihinkään ei ollut kiire tai mistään ei ollut stressiä, oli ihanan rentoa ja tunnelmallista. Lahjoja oli tänä vuotta hurjan paljon. Paketti per lapsi ei tänä vuonna onnistunut. Uskon syyn olleen isoksi osaksi siinä, ettei koronan vuoksi olla voitu paljoa nähty ja nyt kaikki halusivat paikkailla sitä muistamalla toisiaan lahjoin. Minille olisi tosin riittänyt se yksi paketti, hän oli ihan ihmeissään kun lahjoja tuli sen ensimmäisen jälkeen lisää. Lopulta hän vain hurrasi, tanssi ja hihkui ”olen niin innoissani” kun sai toimia pukin apurina. Pukki kun oli käynyt meillä jo edellisenä yönä, kun vielä nukuimme.

Joulupäivänä vähän ikävä vaivasi, vuoroviikkovanhemmuudessa raskainta on erossa olo lapsisa ja joulun alla se veti aika herkäksi. Ollaan kuitenkin saatu viettää poikien kanssa niin monet joulut yhdessä, että välillä näinkin päin. Olimme siis ihan vain komisteen kotona miehen ja minin kanssa. Käytiin taas pulkkamäessä, syötiin ja katsottiin ihan liikaa lastenohjelmia.

Tapanintanssit jäivät tänä vuonna välistä ja juhlistettiin mieheni syntymäpäivää pienesti kotona vain ihan keskenämme. Tilattiin myös pizzat, ja vaikka kuinka jouluruoista tykkäänkin, niin olihan se aika ihanaa vaihtelua tähän väliin. Sitten alettiinkin pakkailemaan, sillä Tapanin jälkeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa minin kanssa risteily Tukholmaan! Tätä oltiin odotettu pitkään, vähintäänkin yhtä paljon kun joulua. Aamusta suunnattiin varmuudeksi koronatestiin ja sitten kodin kautta hakemaan kimpsut ja kampsut ja laivalle. Kerrron reissusta myöhemmin lisää!

Toivottavasti teillä muillakin oli ihana ja omannäköisenne joulu!


KOLME YÖTÄ JOULUUN ON

21/12/2021

Vaikka joulu on ehdottomasti lempijuhlapyhäni, en ole ikinä oikein osannut viettää sitä kovinkaan paljon etukäteen. Etenkään kotia en ole ikinä laittanut hyvissä ajoin joulukuntoon, vaan vasta ihan pienesti juuri ennen h-hetkeä. En omista jouluverhoja, ovikoristetta eikä meillä raikaa joululaulut. Itseasiassa nuo olohuoneen katossa olevat valotkin ovat jääneet viime joulusta, en edes miellä niitä pelkästään jouluun sopiviksi.

Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikea kuusi, pieni, soma ja vastavarten meille kaadettu ja muutama päivä sitten toimitettu. Eilen illalla kaiveltiin lasten kanssa siihen muutama vanha koriste. Minulla on säästössä muutama omasta lapsuudestani vanha koriste ja kyllä niiden näkeminen herättää joulutunnelman.

Ja vaikka en joulusta niin kovin etukäteen hössöttäjä olekaan, jopa itse vähän järkytyin tänään tajutessani, etten ole vielä juonut yhtään glögiä tai syönyt konvehtia, en muistaakseni edes piparia! Riisipuuron keittämistäkin olen pantannut aattoaamuun.

Siltu on ihana hyyyyvin pikkuhiljaa laskeutua joulumodeen. Ilman stressiä ja paineita tai liikoja odotuksia. Tiedän, että se joulutunnelma kyllä tulee pienellä – tai itseasiassa olen jo joulutunnelmissa nytkin, ilman mitään vaivaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että jotkut taas tykkääväät tehdä joulua paljonkin etukäteen, eivätkä koe sitä vaivaksi vaan kivaksi jutuksi. Sekin on varmasti ihanaa.

Huomenna illalla, kun meidän kauppatilaus ja sen sisältämät suklaat ja glögit ovat saapuneet, aion paketoida muutaman lahjan, pistää diffuusseriin kanelin & kardemumman tuoksuista öljyä ja ehkä jopa pistää Pähkinänsärkijän soimaan. Ja sitten mä vietän muutaman päivän joulua ihan täysillä. Parasta joulussa on mielestäni muuten sohvalla lököily ja yölliset mätileivät.