AIKA HYVÄ KESÄ

10/08/2020

Nyt kun koululaisten kesäloma muutaman päivän päästä loppuu ja lämpimät kesäpäivät muuttuvat sitä myötä hieman arkisimmiksi, sitä alkaa väistämättä katsella taaksepäin elettyä kesää. Meillä on ollut jo päiväkotivuosista saakka mahdollista tarjota pojille 9 viikon mittainen kesäloma, mikä puolestaan on varmasti vaikuttanut siihen, ettei lomasta ole tullut otettua turhaa stressiä.

Tai voisin kuvitella, jos perheellä on yhteistä lomaa yhdeksän viikon sijasta muutama, tulee niille lomaviikoille ehkä asetettua paljon tavoitteita ja odotuksia. Ymmärrän sen hyvin, me vain olemme tässä taas ihan toinen ääripää (enkä sano, että se olisi yhtään sen parempi).

Pitkä loma vapauttaa ainakin minut niistä paineista keksiä kaikkea mahdollista kivaa lomatekemistä, turhan tarkoista suunnitelmista ja aikatauluista. Joskus se sitten kuitenkin kostautuu ja sitä löytää itsensä murehtimasta, että saakohan lapsen nyt sittenkään tarpeeksi aktiviteetteja ja uusia kokemuksia lomallaan.

Tänä vuonna, koronan myötä, tuo suunnitelmattomuus korostui entisestään. Se pääpiirteittäin mietitty roadtrip naapurimaahan, kavereiden ja sukulaisten luona mökkeilyt ja kaikki festarit peruuntuivat. Kesäloma alkoi sillä ajatuksella, että emme välttämättä tee juuri mitään. Paitsi noh, käymme uimassa, pyöräilemme eri rannoille, syömme jäätelöä, vietämme aikaa yhdessä ja katsomme mihin seikkailuihin päädymme. Ja mehän päädyimme vaikka ja minne.

Kesä vietettiin pääosin oman perheemme kesken, joko Helsingissä tai Hangossa. Kesään on kuulunut paljon spontaaneita pieniä juttuja, iltapulahduksia myrskyisässä meressä, metsäretki tuntemattomaan, hellepäiviä vedessä vilvoitellen, aamu-uinti tyhjässä poukamassa, uusien rantojen ja paikkojen löytämistä – nyt kun mietin, suurinosa jutuista on liittynyt mereen ja metsään. Mitkä olisivatkaan sitä paremmat puitteet viettää lomaa?

En usko, että kenellekään meistä jäi tästä lomasta fiilistä, että jotain oleellista jäi tekemättä. Toki olisimme voineet tehdä paljon paljon enemmän, mutta tämä oli oikein hyvä myös näin. Toivottavasti teillä muillakin on olleet hyvät lomat, osalla vielä jopa vasta edessä.

(Kuvat siltä yhdeltä myrskyiseltä ilta-uinnilta Eiran rannassa)


KESÄN VIIMEISIÄ

5/08/2020

Tuntuu jopa vähän väärältä sanoa ääneen, mutta vaikka kesä ei missään nimessä ole vielä ohi, pian saapuvan syksyn alkaa jo tuntemaan. Viimeksi kun olimme täällä Hangossa kesän alussa, juhannuksen aikaan, kesätuuli tuntui vain lämpimältä henkäykseltä, nyt siinä on jo selvästi kirpeä tuntu. Vaikka aurinko paistaa ja kukat kukkivat, jokin luonnon väreissäkin viestittää siitä, että syksy on tulossa. Iltaisin tekee mieli vetää villasukat jalkaan.

Me tulimme vielä piipahtamaan Hankoon sillä ajatuksella, että tämä olkoon kesäloman viimeinen reissumme. Ja tottatosiaan, lapsillahan alkaa sitten jo ensi viikolla koulu. Toivotaan kuitenkin vielä paljon aurinkoisia ja lempeitä kesäpäiviä, vaikkakin niitä viimeisiä. Mikä onni, että me saamme viettää osan niistä täällä, lämpimillä rantakallioilla paljain jalkoin kulkien ja varpaat silkinpehmeään hiekkaan tyhjällä rannalla työntäen.


HEINÄKUUSSA

1/08/2020

Nyt tuleekin vahingossa kaksi listaus-postausta peräkkäin, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa! Jospa kuitenkin tekisin ensi kertaa poikkeuksen ja kirjoittaisin listauksen lisäksi myös ihan kokonaisin lausein menneestä kuusta. Tämä on tosiaan aika jännää, sillä olen tehnyt joka kuukauden listaukset samaan tyyliin ainakin kuuden vuoden ajan!

Heinäkuu hujahti hullun nopeasti ohi, vietin sen itse kokonaan kaupungissa. Osku sen sijaan mäkkeili useampaan otteeseen erilaisilla kokoonpanoilla, joten itse taas olin kahteen eri otteeseen Myyn kanssa muutaman päivän kaksin kotona, yhden yön kokonaan yksin ja sitten vielä muutaman päivän kolmisteen vain poikien kanssa.

Heinäkuuksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia, mentiin fiiliksen ja sään mukaan. Kuten katukuvasta huomasi, korona tuntui jääneen monelta unholaan ja niin kävi välillä itselläkin. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että mennään ja tehdään nyt, ennen kun taas virus alkaa levitä ja kaikki paikat taas suljetaan. Toki varoen.

Tämä tarkoitti sitä, että käytiin ravintoloissa, kaupoilla, maa-uimalassa, Linnanmäellä ja minä jopa tapaamassa kavereita ja jopa tanssimassa (ulkona) aamuun asti. Tapasin myös vanhempiani ensi kertaa sitten ties kuinka moneen kuukauteen.

Heinäkuussa:

– käytiin kolme kertaa Stadikalla uimassa
– sain omaan pyörääni lastenistuimen ja pyöräiltiin paljon
– Myy oppi ajamaan potkupyörällä ja laskemaan kymmeneen
– kävin pari kertaa visiitillä Espoossa, muuten olin kaupungissa
– Myy kävi ensimmäistä kertaa Linnanmäen (ilmaisissa) laitteissa
– suunnittelin olkkarin uutta sisustusta
– soitettiin poikien kanssa ambulanssi ja autettiin henkilöä joka sai ruokakaupassa pahan kohtauksen
– kävin kaksi kertaa meressä uimassa, useamman kerran rannalla
– vietettiin poikien kanssa melkein 8 tuntia Linnanmäellä
– ostin uuden läppärin
– juhlittiin meidän kolmatta hääpäivää
– meillä oli auto lainassa ja tehtiin pieniä retkiä lähelle, kuten:
– käytiin hienolla autiolla rannalla, poimimassa mustikoita, kavereilla, kylässä grillaamassa ja kotieläintilalla
– saatiin vihdoin meidän parvekkeen lattian viimeiset laatat paikalleen
– kävin brunssilla, piknikillä, synttäribileissä ja tanssimassa keskellä ei mitään
– näin pitkästä aikaa kunnolla kavereita ja se oli i h a n a a
– vietettiin miehen kanssa pitkästä aikaa kaksin aikaa ja se oli i h a n a a
– leikkasin itse vähän hiuksiani
– kasvatin hienot pitkät kynnet, joista olin ylpeä, sitten muutama katkesi ja leikkasin kaikki taas ihan lyhyiksi
– fiilistelin jo salaa vähän syksyä
– ostin muutaman ”toimistovaatteen” haaveissani syksyllä tehdä paljon kivoja duuniprojekteja
– söin ihan liikaa jäätelöä ja sallin saman lapsilleni