WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

9/01/2020

Niinhän sitä sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä ja omalla asenteella onkin suuri merkitys niin omaan kun siinä sivussa myös niiden kanssaeläjienkin eloon. Ei se aina helppoa ole saada etenkään vaikeaa elämänvaihetta muutettua postitiivisempaan suuntaan pelkän ajattelun voimalla, mutta on se mahdollista. Enkä myöskään sano, että kaikkea voisi päättämällä paremmaksi muuttaa, mutta helpotusta voi olla mahdollista saada. Etenkin kun positiiviseen ajatteluun lisää vielä hyvää tekevää tekemistä.

Itselläni vähän raskaampi elämäntilanne on tuntunut kestäneen jo yli vuoden. Suurin syy sille on ollut hunot unet, jolloin kaikki on vähän (tai aika paljonkin) tahmeampaa. Toki uniasiat pitää saada kuntoon ja sitä tässä parhaillaan edelleen yritetään, mutta yritän samalla päästä pois siitä negatiivisesta ajattelumallista, joka omaan mieleen on syntyt tässä huonoissa unissa vellomisesta. Omassa päässä on synynyt vakiokaava: huonot unet = huono päivä tai että väsyneensä olen kamala ihminen. Tällaisessa negatiivisessa ajattelumallissa sitä vain kääntyy itse itseään vastaan.

Väsymys myös vahvistaa sellaisia normaaleita mielialanvihteluita, joita meillä kaikilla on – enemmän tai vähemmän. Näin naisena pahimmat näistä heilahduksista ajoittuvat usein tiettyyn kierron aikaan ja pelkästään oman kehon ymmärtäminen ja asian hyväksyminen auttaa jonkin verran. (esim puhelimeen ladattavan appin tai iphone terveys-aplikaation kautta omaa kiertoa on helppo seurata) Kun ymmärtää kyseessä olevan hormoneihin liittyvää heittelyä, eikä koko todellisuus, on niiden helpompi antaa tulla ja mikä tärkeintä: mennä.

Toinen iso asia on tunnistaa ne asiat jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita ja tietysti toisinpäin. Usein ymmärrän jälkikäteen oman hermostumiseni olleen monen asian ketju. Enhän minä nyt oikeasti suuttunut lapselle niin paljon siitä, ettei hän kolmannellakaan sanomisella ollut pedannut sänkyään, vaan räjähdin lopulta siksi, että olin viettänyt koko aamupäivän nenä kiinni tietokoneessa kasaantuneiden spostien äärellä, skippasin lounaan ja kastuin märäksi kiukuttelevan taaperon kanssa kaupassa käydessäni. Sitten selasin somea aivottomana jotta saisin edes vähän omaa aikaa ja aivot narikkaan, vaikka kävelylenkki olisi toiminut paremmin. Piti myös ehtiä siivota ennen kun lapset tulevat koulusta, enkä enää tässä vaiheessa jaksanut nähdä kaaosta ymärilläni. Olen oikeasti vain vihainen ja turhautunut itselleni.

Kun tunnistaa ja osaa ennakoida ne tilanteet, lähteä sinne lenkille tai piipahtaa kahvilla ystävän kanssa ennen kun tuntee, että tarvitsee viikon yksin parantolassa selvitäkseen arjesta on se palvelus itselle. Ja kun itse voi hyvin, heijastuu se tottakai myös ympärillä oleviin. Pikkulapsiajessa tämä on tottakai helpommin sanottu kun tehty. Mutta silloinkin voi soveltaa, lenkki voi olla roskien vienti ja talon ympäri kävely, kahvikupin kanssa voi lukittautua hetkeksi salaa vessan rauhaan.

Ja silloinkin kun niitä ylilyöntejä sattuu, hermostuu, suuttuu, kaikki tuntuu menevän pieleen, yrittää olla itselleen armollisempi. Ymmärtää, että koko päivän ei tarvitse olla paska, itse ei ole paska – vaan se oli vain se hetki, jonka ei tarvitse määrittää muuta kun sen yhden hetken. Joinain päivinä on helpompi olla positiivisempi kun toisina ja sekin on täysin ok.

Hyvää mieltä saa tottakai parhaiten tekemällä asioita joista pitää. Itse ainakin huomaan, että huonosti nukuttujen öiden takia tämä on kuitenkin jäänyt pahasti huomiotta. Helposti sitä jää sohavlle makaamaan kun oikeasti energiaa saisi liikkumisesta, hemmottelee itseään kahvilan isoimmalla korvapuustilla kun oikeasti keho kaipaisi proteiineja ja vitamiineja, selaa illalla muiden jo nukkuessa somea kun senkin ajan voisi käyttää siihen tärkeään uneen – tai vaikka kasvonaamion tekoon! Eikä siinä, kyllähän minä pidän myös sohvalla makouluista, korvapuusteista ja somessakin roikkumisesta – mutta kohtuudella.

En ole sitä tyyppiä, joka tekee uudenvuoden lupauksia, mutta tällä kertaa vuosikymmenen vaihtuminen antoi ihan uutta puhtia aloittaa samalla ikääkuin jotain uutta. Minun tavoitteni on voida jatkossa paremmin. Keho ja mieli ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja voidakseen hyvin pitää molemmista pitää huolta. Molempia voi huoltaa kuitenkin samalla reseptillä, eli liikunnalla, joka minulla on jäänyt tässä vauva/taapero/unettomat yöt-elämäntilanteessa ihan liian vähälle.

En ole aieminkaan ollut mikään himo- tai tavoitteellinen liikkuja, mutta juuri ne positiivisesti omaan mielialaani vaikuttavat kiireettömät uimahallireissut ja tuntemattomia metsäpolkuja pitkin tarpomiset äänikirjaa kuunnellen ovat jääneet. Aiemmin vein ja hain isompia lapsia nelisen kilometriä päivässä kävellen eskariin, nykyään he kulkevat itse kouluun ja minä istun läppärillä tai taaperon kanssa heikkalaatikon reunalla kakkuja tehden. Pieniä juttuja, mutta loppujenlopuksi aika suuria.

Siitäkään asiasta en halua ottaa silti turhia paineita tai asettaa liian tiukkoja tavoitteita. Tavoitteeni on tällä hetkellä, että joka päivä teen jotain ja mieluiten ulkona. Tarkoitukseni ei ole alkaa treenaamaan ulkonäön vuoksi, vaan saada zen oman pään sisään pitkällä kävelyllä ja viikottaisella vesijuoksulla. Sillä sellaista tunnen ainakin nyt tällä hetkellä eniten kaipaavan yhtäkkisen rääkin sijasta. Kävelystä syntyvät mielihyvähormonit taas saavat mielenkin iloisemmaksi ja tasaisemmaksi, joka omalta osaltaan toivottavasti vaikuuttaa myös parempiin yöuniin.

Lisäksi, jo sillä ajatuksella, että haluan tehdä itselleni hyvää ja tuntea oloni entistä paremmaksi on positiiviset vaikutukset. En rajaa itseltäni mitään kivaa pois (no okei, ehkä vähän vähemmän sokeria ja somea), vaan lisään sitä. Pakkohan siitä on seurata vain hyvää.

Mistä te saatte hyvää oloa?


NO SHAVE NO SHAME

22/11/2019

Tänä vuonna kuulin ensimmäistä kertaa no-shave nowemberista (tästä ylen artikkelista), joka rohkaisee naisia luopumaan ihokarvojensa poistamisesta. Tähän haasteeseen oli helppo ottaa osaa, sillä en ole jaksanut epiloida sääriäni sitten elokuun.

Muistelen olleeni neljännellä tai viidennellä luokalla, kun ensi kertaa sheivasin – käsivarsia myöten. Sheivaamisesta syntyi heti kierre, karvat muuttuvat koviksi eikä karhea sänki tuntunut saatika näyttänyt kivalta. Tulikin siis höyläiltyä aika monta vuotta ahkerasti. Kammoksuin kaikkia ihokahvoja ja teinityttönä minulle oli päivänselvää, ettei sellaisia kuulunut tytöllä nähdä. Nyt tuntuu jopa ahdistavan surullislta miettiä, miten pahasti ja monta vuotta olen nuoruudestani käyttänyt olemalla tyytymätön omaan vartalooni ja tahtonut muuttaa sitä, kirjaimellisesti pienintäkin karvaa myöten.

Vaalea ihoni yhdistettynä tummaan karvaan merkitsee myös sitä, että vaikka karva on sheivattu, näkyy sen tumma juuri ihostani läpi. Eli sänki ikäänkuin paistaa kaikesta sheivaamisesta huolimatta läpi. Muistan olleeni teiniä hiusmallina lehtikuvauksissa, jossa valokuvaaja suureen ja kauhistuneen ääneen huusi, että miten vulgaaria, kun hän huomasi kaunaloistani näkyvän tälla tavalla sängen läpi. Sitä sitten yritettiin kampaajan avustuksella ajaa partakoneella pois. Olin tulloin 12 tai 13 vuotias.

Koen, että etenkin medialla on ollut iso osa luonnottoman kauneusihanteen luomisessa ja myymisessä itselleni. En minä silloin nuorena tyttönä tiennyt, että on joku photoshoppi,jolla naiset ja tytöt muikataan enstistä laihemmaksi, ja kaikki ihohuoksia ja selluliitteja myöten blurrataan pois. Tunsin vaan suurta epävarmuutta siitä, että minun on pystyttävä näyttämään samalta. Muuten olin epäkelpo, ällö, vulgaari, vääränlainen.

Sheivaamisesta syntyi usein pieniä haavoja, herkkä ihoni ei tykännyt siitä, kirveli, kutisi, tuli näppylöitä ja ihonalaisia karvoja – mutta mitäs sitä ei kauneuden eteen tekisi… Sitten jossain vaiheessa hoksasin äitini vahapurkin. Muistan viettäneeni tuntikausia kylpyhuoneessa tahmean ja liian kuumaksi vesihauteessa lämmitetyn vahan ja kangaslappujen kanssa. Hirveän sotkun lisäksi tuloskaan ei koskaan ollut täysin onnistunut.

Reilu kymmenen vuotta sitten aloin käymään sokeroinnissa. Sen lisäksi, että joku muu tekee vaivallosen homman puolestani, tuntui sokerointi lempeämmältä tavalta. Säännöllisesti sokeroinnissa käydessä ihokarvat pehmenevät, eikä niitä tarvitse poistaa kun noin kuukauden välein. Asia ei siis pyöri mielessä joka päivä suihkussa käydessä. Karvojen täytyy myös antaa välissä kasvaa, jotta ne voi taas poistaa. Aina sitä ei pääsytkään sokerointiin heti kun olisi ollut tarvis ja aloin huomaamaan, että eihän se niin kamalaa ole, jos säärissä vähän karvaa onkin.

Jatkoin kyllä sokeroinnissa käyntiä, sännöllisen epäsännöllisesti. Kokeilin myös kainalokarvojen poistamista laserilla sarjahoitona ja käytössäni oli myös kaksi eri epilaattoria. Ja myöskin kiireellisiin tilanteisiin se itse höylä. Hirvittää ajatella, että kuinka paljon rahaa tähän kaikkeen on mennyt. Mutta vuosi vuodelta välitin vähemmän.

Nykyään en välitä juuri ollenkaan – kuten kuvasta saattaa nähdä. Välillä, etenkin kesäisin ja lomalla, haluan itse olla karvaton. Välillä kaipaan vaan sitä fiilistä, välillä taas – kuten näin talvisin, en jaksa nähdä sitä vaivaa. En näe itse enää karvattomuuta mitenkään huomattavasti kauniinpana, enemmän vaan eri näköisenä.

Vuosien aikana olen oppinut hyväksymään itseni paremmin, ymmärtämään sen, että näytämme kaikki erilaisilta ja että median ja yhteiskunnan luoma kauneusihanne on hyvin kapea. Ikä ja äidiksi tuleminen on auttanut suhtautumaan lempeämmin itseeni ja ulkonäkööni. Pikkuhiljaa myös mediassa on alkanut näkymään eri kokoisia naisia, selulliittia ja ihokarvoja. Silläkin on varmasti ollut merkitystä. Myös minä olen halunnut näyttää tätä puolta omassa somessani jo pidemmän aikaa, sillä tiedän, että se voi olla iso ja silmiä avaaja -tai täkeä juttu jollekkin. Aina välillä joku sanoo minua somessa rohkeaksi – mutta olen vain oma itseni ja tahdon että muutkin voisivat olla.

Kaikki eivät kuitenkaan suhtudu naisten luonnollisiin ihokarvoihin yhtä suopeasti tänäkään päivänä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Adidaksen tennarimallina toiminut naismalli sai hirvittävän negativisten kommenttien ryöpyn ja jopa raiskausuhkauksia, koska esintyyi kampanjakuvissa sääret ajelematta.

Omaan pieneen päähäni ei mahdu se, miksi naisten ihokarvoja pidetään niin iljettävinä, ettei niitä haluta nähdä tai itse pitää. Jopa sheivereitä mainostavissa mainoksissa sheivataan jo valmiiksi ajeltuja sääriä. Ja miksi sitten hyväkuntoisia hiuksia, tuuheita kulmakarvoja ja pitkiä ripsiä havitellaan ja ihannoidaan?

Jokaisen pitäisi saada tehdä omille ihokarvoileen juuri niinkun itsestä tuntuu parhaimmalta. Miettikää miten vapauttaavaa olisi, kun voisi käydä uimahallissa tai rannalla ilman sitä edeltävää karvojenpoistoa tai häpeää siitä, mitä muut ajelemattomista karvoista ajattelevat. Elää vähän rennommin, muiden mielipitestä välittämättä. Tai vielä mielummin niin, ettei kenelläkään olisi tarve olla mitään mieltä jonkun toisen ulkonäöstä ja valinnoista.

Kun julkaisin eilen kuvan karvaisista talvisääristäni instaan, sain yksityisviestillä useamman kyselyn siitä, että mitä mieheni on mieltä tästä. Kysymys tuntuu absurdilta. Vähän sama kun kysyttäisiin, mitä mieltäni mieheni on siitä, että minulla kasvaa keskellä naamaa nenä.

Enkä sano tätä pahalla näitä kysyjiä vastaan, olen aina vaan elänyt suhteissa jossa saa olla luonnollisesti oma itsensä, joten tällainen ajatusmalli on minulle hyvin vieras. Jos mieheni vaatisi minua poistamaan karvani tai vaikka meikkaamaan, niin emme todennäköisesti edes olisi tässä.

Omaan karvaisuuteen tai karvattomuuteen ei pitäisi liittyä häpeää. Naisten ihokarvohoihin liitetään usein likaisuus tai jokin hippiaate ja siksi halusin näyttää ja kertoa, että oikeasti ihan tavalliset naiset voivat olla myös karvaisia. Meillä on kaikilla oikeus määrätä kehostamme ja tehdä niin mikä on hyväksi sille ja meille.

Itse en ole tällä hetkellä ajeltu ihan vain, koska en jaksa nähdä sitä vaivaa. Itse epiloiminen käy jo rutiinista ja sen aikana voi kylppärissä katsella läppäriltä vaikka sarjaa, mutta minulla on herkkä iho, jota joudun kuorimaan ja rasvaamaan tuntitolkulla aina karvanposton jälkeen.

Olen siis luonnontilassa mukavuussyistä, vaikka tottakai kuulostaisi paremmalta kertoa taistelevani kapeita kaunusihanteita vastaan. Mutta ehkä siihen juuri ajauduin nyt vähän vahingossa tämän kirjoituksen myötä. Toivottavasti se herätti ajattelemaan tai antoi jollekulle lisää itsevarmuutta.

Itse ajattelin korkata uimahallikauden ekaa kertaa näillä säärillä. Ehkä. Mutta ainakaan muiden vuoksi en halua enää ikinä poistaa täysin luonnollisia ihokarvojani.

Lue myös: Karvainen nainen on kauhistus / No Sex and City, Jättäkää säärikarvat rauhaan! / Bluestocking, Miksi naisten karvoitus aiheuttaa jopa vihaa? / Yle


PARHAAT AURINKOVOITEET – SUURI TESTI

4/07/2019

Toivotaan että lämpimiä ja ennenkaikkea aurinkoisia päiviä on edessä vielä monen monta, vaikka tämän hetkinen sääennuste ei keltaista palleroa hiveästi lupailekaan. Olen nimittäin koko viime kuun testaillut ahkerasti erilaisia aurinkosuojavoiteita ja nyt on vihdoin aika kertoa omat kokemukseni niistä! Toivon, että tästä testistä olisi ennenkaikkea apua teille uutta aurinkovoidetta hankkiessanne.

Tähän omaan testiini valikoin itse aurinkovoiteita sillä perustein, että ne ovat turvallisia, ympäristöystävällisiä sekä soveltuvat ihan koko perheelle. Ja toki sellaisia, jotka ovat helposti saatavilla netistä ja kivijalkamyymälöistä ympäri Suomen. Käytän itse pääosin luonnonkosmetiikkaa ja erityisesti aurinkovoiteissa se on itselleni tiukka kriteeri, joten siksi myös kaikki suosittelemani tuotteet ovat seftifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Aurinkosuojavoidetta valitessa kannattaa ehdottomasti valita fysiikaalinen suoja kemiallisten sijaan. Kemikaalisissa aurinkosuojissa suodatin imee UV-säteilyä itseensä, ja muuntaa vaarallisen säteilyn lämmöksi kun fysikaalinen suodatin taas muodostaa iholle haitallisia säteitä heijastavan pinnan. Kemiallisten suojien sisältämät pienet nanopartikkelit kykenevät tutkimusten läpäisemään ihon ja voivat näin päätyä verenkiertoon. Myös joidenkin aurinkovoiteissa olevien kemikaalien on huomattu tuhoavan koralleja.

Myös fysikaalisia suojia löytyy niin synteettisesti valmistettuina että luonnollisista lähteistä, kuten maamineraaleista. Valittaessa sertifioidun luonnonkosmetiikan aurinkosuojan, voi olla varma ettei siinä koskaan käytetä nanoteknologiaa, meren ekosysteemiä ja koralleja tuhoavia synteettisiä filttereitä tai hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja kuten parabeeneja, EDTA:ta tai muovia sisältävää PEG:ia. Lisäksi mineraalifiltterit ovat tutkitusti turvallisia myös aivan pienille lapsille. Fysikaalisten suojien teho alkaa myös heti iholle levitettäessä, eli niiden kanssa ei tarvitse sen kummemmin odotella imeytymistä.

Eritysesti pienet lapset tulisi suojata ensisijaisesti vaattein ja varjoin, mutta tarvittessa näitä kaikkia aurinkosuojia voi siis käyttää myös lapsille. Tässä testissä on mukana myös kaksi lapsille suunnattua aurinkosuojaa, mutta periaatteesa nämä kaikki valitsemani voiteet soveltuvat siis ihan koko perheelle.

Ihan kaikkia aurinkovoiteta en pystynyt ottamaan mukaan testiin, mutta kirjo on siti mielestäni laaja ja joukossa on eri tyylisiä suojia vaikkakin osa on samoilta merkeiltä. Aurinkosuoja on tärkeä ja siksi halusinkin ottaa testiin mukaan pääosin korkealla suojakertoimella olevia tuotteita. Itse suosin enemmän niitä, sillä en missään nimssä tahdo palaa. Joukosta löytyy kuitenkin myös muutama kevyempi tuote.

Tämän aurinkovoidetestin lisäksi minulta on tulossa pian myös sävyttävien, eli kasvojen ihon väriä tasottavien bb-suojien testaus! Mutta ensin siis nämä (ei missään tietyssä järjestyksessä), olkaa hyvä:

BIOSOLIS SUN SPRAY  SPF 50

Suihkutettavat aurinkovoiteet ovat itselleni mukavimpia ja helpoimpia käyttää, joten tämä voide on kulkenut koko kesän matkassa mukana. Olen käyttänyt sitä paljon lapsille, että itselleni pääosin kasvoille, olkapäille sekä decolteelle.

Tykkään tämän suojan tuoksuttomuudesta, vaikkakin siinä on pieni vivahde öljyistä mietoa tuoksua, joka tulee siis aivan luonnostaan tuotteessa kätetystä Karanjaöljystä. Toisin, kun useiden muiden fysikaalisten suojien väri, niin tämä on väritykseltään hieman kellertävää ja imetytyy sekä sulautuu nopeasti ihoon, eikä jätä sitä valkoiseksi oikeastaan yhtään. Tuotteen voit ostaa esim täältä*.

+ suihke on helppo käyttää
+ hyvä pakkauskoko, riittoisa tuote
+ kasvoille ja vartalolle
+ levittyy ja imeytyy hyvin
+ korkea suoja, sopii myös lapsille

MÁDARA SUN PLANT STEM CELL ANTIOXIDANT SUNSCREEN SPF30

Mádaran SUN-sarjassa on raikas sitruunainen tuoksu sekä kevyt anti-age vaikutus. Voide on paksua ja silkkimäistä, mutta levittyy ja imeytyy nopeasti. Jättää aluksi kuitenkin todella haalean vaalen vivahteen iholle. Vaikka tuote sopii myös lapsille, tulee tästä enemmän sellainen ”aikuiseen makuun” -fiilis. Tykkään! Tuotteen voit ostaa täältä*.

+ ylellinen tuoksu ja koostumus
+ jättää ihon silkkiseksi
+ ei tahmaa
+ vartalolle, kasvoille, käsille

MOSSA NATURAL SUN MINERAL SUNSCREEN LOTION SPF 20

Matalan suojakoertoimensa vuoksi tätä tuotetta tuli käytettyä enemmän ilta-aringossa sekä loman loppupuolella, kun iho oli jo saanut hieman suojaavaa päivetystä. Samasta syystä en ole käyttänyt tuotetta laisinkaan lapsilla. Voide on silkkimäistä, paksua ja jättää ihon pitkäksi aikaa kosteutetun tuntuiseksi. Useiden fysikaalisten tuotteiden tapaan, iho jää hetkeksi vaaleammaksi, mutta ei mitenkään häritsevästi.

Tuotteessa on hyvin kevyt ja raikas tuoksu, ehkä kaikista testaamistani voiteista suosikkini! Voide sisältääkin pohjoisen supermarjaa tyrniä, jolla on suojaava ja korjaava vaikutus myös auringosta jo vaurioituneelle iholle. Voi käyttää kasvoille ja vartalolle. Tuotteen voit ostaa täältä*.

+ hyvä mieto tuoksu
+ korjaa ihoa

ALGAMARIS SPRAY SOLAIRE SPF 30

Jos on pakko valita suosikkituote näistä testaamistani, niin se on tässä. Kookoksen tuoksuinen spray on ihanan kevyttä (jopa vetistä), levittyy, imeytyy, kosteuttaa sekä on vedenkestävä. Iho ei jää tästä tuotteesta hetkeksikään valkoiseksi, vaan enemmän sellaiseksi kuvaöljytyn tuntuiseksi, ei yhtään tahmeaksi vain todella pehmeäksi ja ihanaksi. Pakkaus on myös tosi kätevä!

+ vettä hylkivä
+ koostumus kuin ”tavallisessa” aurinkovoiteessa
+ ei jätä ihoa valkoiseksi
+ kesäinen kookostuoksu
+ ilmatiivis, kätevä spraypullo
+ jättää ihon pehmeäksi

WHAMISA ORGANIC FLOWERS SUN CREAM SPF 50

Tämä suuren suosion saavuttaman Korealais-kosmetiikkamerkki WHAMISAn aurinkovoide sopii omasta mielestäni enemmän kasvoille kun koko vartalolle. Sen koostumus on paksua ja se jättää valkoisen pinnan iholle pitkäksi aikaa, vaikka se muuten kivasti imeytyykin. Fermentoidut ainesosat, kuten aloe, riisiuutee, rypäleiden siemenet, oliivi ja avokadoöljy estävät ihon ärsytystä ja suojaavat haitallisilta ympäristövaikutuksilta. 

Pieni pakkaus kulkee kätevästi mukana, mutta myös juuri senkin vuoksi toimii mielestäni paremmin kasvoilla ja muilla pienillä iho-alueilla. Itse käytin tätä muutaman isohkon luomen päälle, joille halusin paremmin suojaa. Toimi siinä tosi hyvin koostumuksensa sekä korkean suojakertoimensa ansiosta. Hyvin mieto ja neutraali tuoksu. Voit ostaa tuotteen täältä*.

+ fermentoidut ainesosat sisältävät normaalimpia korkeampia antioksidanttipitoisuuksia ja ravintoaineita
+ hyvä suoja kasvoille

BIOSOLIS MELT-IN CREAM SPF30

Tämä aurinkosuoja pääsee ehdottomasti TOP 3:seeni. Nimensä mukaisesti aluksi voidemainen aurinkovoide sulaa iholle ja muuttuu levitettäessä öljymäiseksi. Iho tuntuu pitkään öljytytä, eikä jää ollenkaan valkoiseksi. Pumppupullo on suosikkini heti spaypullojen jälkeen. Tätäkin on tullut käyetettyä paljon niin itselle kun isommille lapsille, sillä se on myös vedenkestävä ja ennenkaikkea levittyy niin kivasti. Sisältää rapsiöljyä sekä karainöljyä, lähes tuoksuton. Voit ostaa tuotteen täältä*.

+ kätevä pumppupullo
+ ei jätä ihoa valkoiseksi
+ vedenkestävä
+ kiva myös lapsille
+ kasvoille ja vartalolle

ATOPIK SPARY HERKÄLLE IHOLLE SPF 30

Kotimaisen Atopikin kaurapohjaiset tuotteet ovat ovat olleet päivittäisessä käytössäni itselläni koko vuoden, mutta tämä uutuus aurinkovoide jäi matkan aikana vähemmälle käytölle. Tuotteen koostumus on kivan kevyt ja tulee suhkepullossa, mutta vaatii pitkän levityksen ennen kun valkoisuus (tai jopa sinisyys) iholta häviää. Decolteelle, olkapäille ja muille pienemmille ihoalueille sopii kuitenkin kivasti. Kauraöljyn antioksidantit ja keramidit estävät ihon kuivumista ja rauhoittavat sitä.

+ vettä hylkivä
+ valmistettu Suomessa
+ tuoksuton

WELEDA KIDS EDELWEISS SUNSCREEN LOTION SPF 30 & ALGAMARIS KIDS SPF 50

Vaikka kaikki ylläolevat voiteet sopivat myös lapsille, halusin ottaa testiin mukaan muutaman lapsille suunnatun aurinkovoiteen. Lapset kannaakin aina suojata vaattein, varjoin sekä välttää keskipäivän aurinkoa. Alle 2-vuotiaita lapsia ei suositella yleensä rasvattavan ollenkaan, mutta luonnollisia ja fysikaalisia voiteita voi pienemmillä käyttää etenkin pienille iho-alueielle, kuten kämmenselkiin, kasvoihin ja jalkapöytiin. On tärkeää muistaa lisätä voidetta aina uinnin jälkeen sekä pestä voide illalla pois iholta.

Mutta nämä kaksi voidetta olivat sellaista tököttiä, ettemme todellakaan lisänneet voidetta päivän mittaan kovinkaan usein. Kun voidetta levitti reilulla kädellä, olivat lapset valkoisia vielä illallakin. Se on näiden fysikaalisten voiteiden huono puoli, eli jos on laiska levittäjä tai muuten vaan haluaa hoitaa rasvauksen nopeasti, jää lapsi (ja kaikkialle minne hän nojaa) aluksi valkoiseksi. Hyvä puoli on taas se (tärkein), ettei lapsi pääse palamaan.

Nämä lasten voiteet eroavat siis siinä mielessä, että ne ovat paksumpia, vaikeammin levittyviä, mutta myös hyvin vedenpitäviä sekä täysin hajusteettomia sekä hypoallergisia, joten ne sopivat hyvin herkällekin iholle. Lisäksi ne kosteuttavat, Weleda sisältää auringonkukkaöljyä ja Algamaris kookosvoita. Kosteutuksesta huolimatta kannattaa lapset rasvata myös normaalilla kosteusvoiteella auringossa oleilun jälkeen.

Itse tykkäsin vähän enemmän tuosta Algamariksesta, siinä voitti sekä korkeampi suojakerroin, että kätevämpi pumppupullo-pakkaus. Ja ihan kuin se olisi levittynyt ja imeytynyt näistä kahdesta vähän paremmin. Käytin sitä itse myös useasti kasvoilleni. Mutta jos lapselle on aurinkovoide hakusessa ja kumpi vain tulee vastaan (Weledasta pitäisi löytyä myös spf 50), niin molemmat oikein hyviä!

Muistakaahan siis suojatua jatkossakin auringolta, vaikka tuntuu että iho olisi jo paahteeseen tottunut. Palanut iho myös muistaa palamisen ja palaa helpommin myös seuraavana kesänä. Muista riskeistä nyt puhumattakaan!

Myös fysikaalinen aurinkovoide on hyvä muistaa pestä iholta joka ilta, käyttäen apuna vaikkapa sientä. Ihon säännöllinen kuoriminen ja kosteutus parantavat rusketuksen kestoa ja tekevät tietysti hyvää iholle!

Onko joku näistä tuotteista jo tuttu vai löytyykö teiltä jokin muu luottotuote jota ei testissä ollut mukana?

*- merkittyjen linkkien kautta tehdyistä ostoista maksetaan bloggaajalle pieni provikka