1V SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT & MUUTAMA IDEA LASTENKUTSUILLE

24/08/2019

Viime viikonloppuna juhlittiin Myyn 1-vuotissyntymäpäivää perheen ja ystävien kesken. Saatiin jännittää melko loppuun asti, miltä sää juhlapäivänä näyttää. Halusimme nimittäin pitää juhlat ulkona, mutta pitkään ennusteet lupailivat sateita juuri tuolle päivälle.

Siksi myös kutsuttavien lista jäi haluttua pienemmäksi, oli pakko varautua siihen, että kaikkien olisi mahduttavan sateen sattuessa meille kotiin. Juhlapäivä valkeni harmaana, mutta hieman juhlia aurinko alkoi paistamaan täydeltä taivaalta, eikä sateesta ollut tietoakaan.

Onneksi melkein kaikki kutsutut pääsivät paikalle ja osa viihtyi myöhään iltaan asti. Koska vanhemmat lapseni ovat syntyneet syys -ja lokakuussa, en ole koskaan ennen päässyt järjestämään synttäreitä kokonaan ulkona. Vaikka järjestelyt vaativat vähän enemmän miettimistä ja tavaroiden roudaamista, oli pihalla paljon kivempi olla kun ahtaasti ja meluisasti sisällä.

Lasten juhlia järjestäessä kannattaakin miettiä (toki sään ja vuodenajan mukaan), josko ne voisikin pitää ulkona. Jos omaa tai kunnollista taloyhtiön pihaa ei löydy, voi juhlat pitää myös missä vain julkisessa puistossa tai leikkipuistossa.

Meillä oli juhlissa paljon eri ikäisiä lapsia, eikä mitään sen kummempia ohjelmanumeroita. Veimme pihalle vilttejä, tiipii-teltan, saippuakuplia, muutaman naamiaispäähineen, poikien rakentaman kioskin sekä erilaisia puuruokia ja leikkiastioita sekä bobles-leluja. Lisäksi pihaltamme löytyy valmiiksi hiekkaleluja ja muutama pihapeli. Lapset viihtyivät todella hyvin, kun saivat touhuta omiaan ja tekemistä riitti.

Juhlien koristelun olin miettinyt vanhan kultaisen tupsuviirin ympärille – juhlaa edeltävänä iltana kuitenkin huomasin, ettei kyseistä koristetta löydy mistään.

Onneksi olin ostanut ison läjän teemaväreissä (kulta / ruskea, vaaleanpunainen ja ripaus vihreää) olevia biohajoavia ilmapalloja. Tämän lisäksi meillä oli pahvinen, kultapilkullinen viiri sekä valokuvia päivänsankarista.

En ole muutamaa kertaa lukuunottamatta järjestänyt mitään teemasynttäreitä, mutta jonkinlainen väriteema useimmissa juhlissani on aina ollut. Ilmapallojen ja muiden koristeluiden tai astioiden rajaaminen muutamaan väriin, ja näiden värien toistaminen vaikkapa osassa tarjoiluja tai synttärisankarin asua, tuo mieelstäni sellaista tiettyä juhlallisuutta. Toisaalta etenkin lasten synttäreihin sopii hyvin myös teema, missä on kaikkia mahdollisia värejä sekaisin.

Vaikka olimme puhaltaneet kaikki ilmapallot täyteen jo edellispäivänä, ja muutenkin yrittäneet laittaa kaiken etukäteen valmiiksi, loppui aika kesken järjestelyiden. Seuraavissa juhlissa täytyykin tarkkailla enemmän kelloa ja varata tupla-aika etukäteisjärkkäilyihin. Jos luulee selviytyvänsä jostakin askareesta tunnissa, on siihen parempi varata kaksi.

Osa ajoissa tulleista juhlavireista pääsikin heti ensitöikseen askartelemaan ilmapalloista viiiriä kahden puun väliin. Se toi kivasti juhlatunnelmaa pihalle, eikä tarvinnut pelätä että ilmapallot karkaavat tai menevät rikki.

Koko vauvavuoden olen ottanut joka kuukausi Myystä valokuvan ja nämä kuvat toimivat printattuina myös eräänlaisena viirinä. Kiinnitin kuvat molemmin puolin naruun pienten puisten pyykkipoikien avulla.

Kuvista oli ihana katsoa vauvan kasvua. Tätä ideaa aion jatkossa toteuttaa muillakin synttäreillä. Oli tarkoitus, että jokainen vieras olisi voinut ottaa mukaan myös kuvan, mutta se unohtui kokonaan (kuten ristiäisissäkin).

Ja niin unohtui aika moni muukin juttu. Kuten kokonaan osa tarjoiluista ja nuo kirjanpallotkin käytiin hakemassa ulos vasta kun juhlat olivat lopuillaan ja osa vireraista jo lähtenyt. Ensi kerralla pitääkin tehdä tarkka lista kaikista musiettavista asioista, vaikka ne sillä hetkellä tuntuvatkin ihan itsestäänselvältä. Mutta onneksi juhlatunnelma ei ollut näistä kiinni.

Suurimman osan tarjoiluista olimme miettineet sen mukaan, että myös päivänsankari voi niitä syödä. Anoppi auttoi leipomalla munattoman kakkupohjan (Myyllä muna ja maitoallergia) jonka lisäksi tarjolla oli paljon erilaisia kasviksia ja vihanneksia joita hänkin pystyi syömään.

Toinen kakku oli siis kokonaan vegaaninen ja vaikka se sokeria sisälsikin, sai myös päivänsankari syödä sitä palan. Olisitte nähneet miten hän nautiskeli! Koska yksivuotias ei osaa vielä kynttilää puhaltaa, oli meillä sen sijasta kakussa kultainen 1:sen muotoinen tähtisädetikku ja kynttilä toisessa kakussa vain näon vuoksi.

Koska asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa ja muutenkin roudattavaa oli ihan hirveästi, päädyimme käyttämään kertakäyttöastioita. Nykyään onneksi jo ihan perus ruokakaupoista löytyy kokonaan biohajoavia astioita aina lautasista ruokailuvälineisiin ja muovilta näyttäviin mukeihin.

Oma oivallukseni oli se, ettei kaiken tarvitse olla niin täydellistä. Vaikka kaikki oli totaalisen keskeneräistä ja ensimmäiset vireraat saapuivat täysin tyhjälle pihalle, toinen kakku hajosi, yksi lapsistani joutui kusimuurahaishyökkäyksen kohteeksi (jeststas mikä show) ja osa tarjoiluista ja vartavasten hankituista tarjouluastioista unohtui kokonaan laittaa esille, olivat juhlat ainakin meidän mielestämme tosi ihanat. Pääasiahan on kuitenkin saada olla yhdessä ja pitää hauskaa.

Juhlat tosiaan jatkuivat epävirallisina lähemmäs puolta yötä. Sitä ennen käytiin kaivamassa vaahtomuovimiekat esille, pidettiin turnajaiset, lapset saivat hajottaa kaikki ilmapallot haluamallaan tavalla, tilattiin pizzaa, kummisetä laittoi lapset nukkumaan ja avattiin punkku.

Moni vieraista kyseli lahjatoiveita ja pyysimmekin täsmälahjoina sukulaisilta mm kumisaappaita, itse kudottua villapaitaa sekä lahjoitusta säästötilille. Eräs kaverini mietti hiljattain, että onko tökeröä toivoa jo synttärikutsussa aineetonta lahjaa – ei mielestäni! Etenkin isompien lasten kaverisynttäreillä korostuu sellaisen (anteeksi nyt vaan) turhan krääsän antaminen, joten pyyntö on minusta täysin asiallinen. Myy sai erikseen pyydettyjen lahjojen lisäksi ihania lahjoja, kuten muutaman kauniin puulelun sekä julisteen ja me vanhemmat lastenhoitoapua. Olen tosi iloinen, että mitään jättimäistä lahjavuorta ei kuitenkaan tullut (kuulostamatta toivottavasti kiittämättömältä), sillä yksivuotias ei kuitenkaan vielä ymmärrä lahjojen päälle, eikä häntä tarvitse sellaiseen myöskään opettaa. Kuten aiemmin sanottu, tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo.


KURPITSAFOCACCIA & SADONKORJUUSOPPA

22/08/2019

POSTAUS TOTEUTETTU KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MALDONIN JA INDIEPLACEN KANSSA

Olen ihaillen katsellut monien sukulaisten ja ystävien kasvimaasatoa, jättimäisiä kesäkurpistoja, porkkanoita ja muita herkullisia kasviksia ja juureksia ovat nuo onnekkaat saaneet nostella omista viljelyksistään koko kesän ja nyt alkaneen syksyn. Ihana tapa onkin juhlistaa kesän päätöstä sadonkorjuu-tyyliin, sillä nyt myös kauppojen hyllyt norkuvat lähituottajien herkullisesta sadosta.

Meillä syksy on muutenkin juhlan aikaa, sillä suurin osa perheestämme, itseni mukaan lukien, viettää syntymäpäiviään. Jotta juhlista pääsee itsekin nauttimaan ilman liikaa vaivaa, kannattaa juhlien tarjoilut miettiä myös sen mukaan. Kaupallisessa yhteistyössä lempisuolani, Maldonin kanssa, jaankin nyt muutaman reseptin herkuista jotka sopivat monen tyyliseen juhlaan (kuin myös arkeenkin).

Syksyn sadosta inspiraation saaneet reseptit toimivat niin pienenä naposteltavana illanistujaisissa, alkuruokana illalliskutsuilla tai isona määrinä tehtyinä vähän suurempienkin bileiden buffetpöydässä. Pääfokus näissä resepteissä on yksinkertaisuudessa, makkaudessa ja sitä kautta myös laadussa.

Ihan ensin kerron vähän kuitenkin Maldonin suolasta, jos se ei ole vielä tuttuja kaikille. Meillä Maldonin sormisuola on kuulunut keittiön vakiovarustukseen jo vuosia. Viime raskaudessa se oli myös ainut kunnon ruokahimoni. Sirottelin Maldonia muun muassa appelsiinin päälle (niin hyvää!) ja tein siitä suolareunuksen usein myös mehulasiin.

Nyt kun meillä on perhessä pääosin kanssamme samaa ruokaa syövä vauva, valmistamme ruoat usein ilman suolaa ja lisäämme sitä vasta lopuksi oman annoksen päälle. Tällöin korostuu entistä enemmän se, että suolan on oltava laadukasta ja hyvänmakuista. Ja sitä Maldon totisesti on. Maldonia ei myöskään tarvitse niin paljoa, kun mitä jotain tavallista perussuolaa.

Maldon-suolaa on valmisettua vuodesta 1882 saakka ja se valmistetaan edelleenkin samoin perintesin käsityömenetelmin kuin silloinkin. Valmistustapaa on siis vaalittu sukupolvien ajan. Maldon suola on peräisin Englannin Maldonin läpi virtaavasta Blackwater-joesta, josta suola suodatetaan, keitetään ja kuumennetaan niin, että suola kristallisoituu. Sen jälkeen suola vedetään käsin altaista. Tämän taitavan käsityön tuloksena syntyy puhtaan valkoisia ja rapeita suolakristalleja.

Perinteisen merisuolan lisäksi Maldon valmistaa myös kylmäsavustettua gourtmetsuolaa, joka antaa ruokaan lempeän savustetun vivahteen. Sormisuolan lisäksi Maldonia saa nykyään myös kätevissä myllyissä ja valikoima on laajentunut lisäksi aromaattisella mustapippurilla. Mutta nyt niihin resepteihin!

KURPITSAFOCACCIA (uunipellillinen)

Tarvitset
pieni myskikurpitsa (n 500g)
2 rkl + ½ dl oliiviöljyä
½ tl + 1 tl Maldon suolaa
3 dl vettä
½ rkl hunajaa
2 pss (à 11 g) kuivahiivaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
Pinnalle
4 rkl oliiviöljyä
1 pieni kesäkurpitsa
1 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl Maldon sormisuolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista kurpitsasta siemenet. Leikkaa kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Levitä kuutiot uunipellille ja sekoita joukkoon 2 rkl öljyä ja ½ tl Maldon suolaa. Paahda uunissa noin 20–25 minuuttia. Laita lohkot kulhoon ja soseuta.

Lisää joukkoon lämmin vesi, öljy, suola ja hunaja. Sekoita hiiva kahteen desilitraan jauhoja ja vispaa ne kurpitsasoseen joukkoon. Lisää loput jauhot muutamassa erässä. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa jäädä löysäksi.
Kohota taikinaa tunti huoneenlämmössä liinalla peitettynä.

Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja voitele se kevyesti öljyllä. Levitä kohonnut taikina öljytyin käsin pellille. Anna kohota liinan alla vielä 15 minuuttia.

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi ja aseta siivut leivän pinnalle. Sipaise kesäkurpitsapalojen vielä oliiviöljyä. Ripottele päälle kurpitsansiemenet ja Maldon sormisuolaa. Paista kurpitsafocacciaa 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

SADONKORJUUSOPPA (6 isoa annosta)

Tarvitset
1l vettä
1 iso bataatti
4 porkkanaa
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ tl Maldon suolaa
½ tl mustapippuria
1 kasvisliemikuutio
Pinnalle
Turkkilaista tai vastaavaa jogurttia
Paahdettuja kurpitsansiemeniä
Hyppysellinen Maldon savusuolaa

Kuori ja kuutioi bataatti, porkkanat, peruna ja sipuli. Halkaise valkosipulin kynsi. Lisää ne, vesi ja mausteet kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kypsäksi, 20 – 30 min, riippuen palojen koosta. Soseuta keitto.

Paahda kurpitsansiemenet ilman öljyä kuumalla pannulla. Annostele keitto lautasille, koristele jogurtilla, siemenillä ja savusuolalla.

Herkullista syksyä!


ARKIKUVA 32/52

12/08/2019

Tämän viikon arkikuva kuvaa kaikkea muuta kun arkea. Takana on nimittäin yksi loppukesän kokokohdsta, Flow festivaali. Tänä vuonna ei kuitenkaan vedetty tuttuun tapaan täyttä kolmea päivää, vain pelkkä lauantai. Silti festarifiilis oli mitä parhain koko viikonlopun – ja oikeastaan jo koko sitä edeltävän viikon.

Mikä teki viikonlopusta ihan erityisen, oli se, että saimme juhlia festarieta mieheni kanssa. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulkona sitten vauvan. Ja se oli ihanaa.

Voisin kertoa festarieden maagisesta tunnelmasta, keikoista, ihoteipillä paikatusta rintaliivien katkenneesta kaarituesta ja kaikesta siitä, mutta vaikka kuinka ihana Flow onkaan, tärkeintä ja mieleenpainuvilta oli yhdessäolo. Niin yhdessä kavereiden kun mieheni kanssa.

Paras hetki oli kuitenkin kotiinpaluu. Kun pyöräilimme kahdestaan hikisinä ja onnellisina halki yöllisen Helsingin. Ilmassa tuoksui samaan aikaan loppuppukesä ja pian koittava syksy.

Kaikki tuntui ihan siltä kun ennenvanhaan. Siltä kun usein pyöräilimme aamun sarastessa juhlista kotiin. Tosin tällä kertaa noin viisi tuntia aiemmin kun yleensä tuolloin.

Melkein hullua, miten joku niin pieni juttu voikin tuntua niin tärkeältä. Samalla se oli hyvä muistutus siitä, että vaikka aika perheen ja lasten kanssa on ihanaa, on tosi tärkeää ottaa aikaa myös kahdestaan. Ihan vain vaikka yöllisen pyöräilyn verran.