ARKIKUVA 32/52

12/08/2019

Tämän viikon arkikuva kuvaa kaikkea muuta kun arkea. Takana on nimittäin yksi loppukesän kokokohdsta, Flow festivaali. Tänä vuonna ei kuitenkaan vedetty tuttuun tapaan täyttä kolmea päivää, vain pelkkä lauantai. Silti festarifiilis oli mitä parhain koko viikonlopun – ja oikeastaan jo koko sitä edeltävän viikon.

Mikä teki viikonlopusta ihan erityisen, oli se, että saimme juhlia festarieta mieheni kanssa. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulkona sitten vauvan. Ja se oli ihanaa.

Voisin kertoa festarieden maagisesta tunnelmasta, keikoista, ihoteipillä paikatusta rintaliivien katkenneesta kaarituesta ja kaikesta siitä, mutta vaikka kuinka ihana Flow onkaan, tärkeintä ja mieleenpainuvilta oli yhdessäolo. Niin yhdessä kavereiden kun mieheni kanssa.

Paras hetki oli kuitenkin kotiinpaluu. Kun pyöräilimme kahdestaan hikisinä ja onnellisina halki yöllisen Helsingin. Ilmassa tuoksui samaan aikaan loppuppukesä ja pian koittava syksy.

Kaikki tuntui ihan siltä kun ennenvanhaan. Siltä kun usein pyöräilimme aamun sarastessa juhlista kotiin. Tosin tällä kertaa noin viisi tuntia aiemmin kun yleensä tuolloin.

Melkein hullua, miten joku niin pieni juttu voikin tuntua niin tärkeältä. Samalla se oli hyvä muistutus siitä, että vaikka aika perheen ja lasten kanssa on ihanaa, on tosi tärkeää ottaa aikaa myös kahdestaan. Ihan vain vaikka yöllisen pyöräilyn verran.


DISKO LASTENHUONEESSA

26/05/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Philips Hue kanssa

Juhlia, musiikkia, tanssimista ja hassuttelua ei voi olla ikinä liikaa. Viimeiset viikot ennen kesälomaa tuntuvat vähän tiukoilta kaikkien työhön, kouluun- ja harrastuksiin liittyvien asioiden kanssa. Siksi me päätettiin yhdeksi illaksi unohtaa kaikki velvollisuudet ja pitää disko. Ihan vain lastenhuoneessa.

Muistan omasta lapsuudesta hyvin sen, kun pidettiin diskoa omassa huoneessa. Erona kuitenkin, että silloin jalkalampun päällä tunnelmaa toi äidin punainen huivi ja joku oli aina rämpytysvuorossa. Eli rämpytti katkaisijasta valoja pois ja päälle. Musiikki tuli luonnollisesti c-kasetilta (yleensä radiosta nauhotettua) ja oikeaa kohtaa kelattiin kynän avulla. Vähän ovat ajat muuttuneet siitä.

Meille tuli alkuvuodesta Philips Hue älyvalaistusjärjestelmä, jossa on niin paljon erilaisia toimintoja ja mahdollisuuksia, että saamme edelleen hämmästyä niistä. Nyt muutenkin kesän juhlasesongin startatessa pääsimme testaamaan, miten jokapäiväisen valaistuksen lisäksi Hue toimii juhlakäytössä.

Olemme ottaneet Huen käyttöön asteittain, muutama lamppu ja valaisin kerrallaan ja homma on joka kerta tällaiselle söheltäjällekin hyvin yksinkertaista. Diskoa varten päätinkin ottaa käyttöön yhden todella hienon Hue-ominaisuuden, eli valojen ja musiikin sykronoinnin.

Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että huoneen valot voi laittaa vilkkumaan musiikin tahdissa. Musiikin lisäksi valot voi synkronoida sopimaan yhteen elokuvan tai pleikkaperin värimaailman ja tunnelman kanssa. Olimme lasten kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä toiminto on SIISTI. Vau, haluan heti pitää myös kunnon kotibileet omille kavereille.

Mutta oli meidän lastenhuonediskokin tosi kiva! Olin aluksi ajatellut, että tekisimme vähän poppareita, mehua ja kävisimme kutsumassa naapurin lapsetkin mukaan juhlimaan. Meillä oli kuitenkin niin hauskaa ihan keskenämme, että tällä kertaa nämä olivat tällaiset privabileet vain meidän oman jengin kesken. Edes se, ettei meillä ole kotona verhoja haitannut diskotunnelman saavuttamisessa. Valot näkyivät hyvin ja toivat tunnelmaa myös valoisassa kesäillassa.

Olen toki aina tiennyt, että valolla on iso merkitys tunnelman ja viihtyvyyden luomisessa, mutta vasta nyt käytännössä omassa kodissa erilaisia valaistuksia kokeillessa olen vasta tajunnut miten suuri ero sillä voi ollakaan. Valot ja valaistus on niin arkinen ja tavallinen juttu, että se helposti jää taka-alalle, eikä siihen tule samalla tavalla panostettua kun vaikka muuhun kodin sisustukseen.

Jännä miten hetkessä meidänkin värikäs ja vilkkuva disko muuttui rauhalliseksi ja hämäräksi lastenhuoneeksi, jossa on aika valmistautua nukkumaanmenoon. Aamulla taas sarastusvalo käy päälle hetki ennen herätyskelloa ja iltapäivällä läksyjä ja legorakennelmia tehdään taas luonnonvaloa mukailevan lampun alla. Normaaleilla valoilla ei voi saada aikaan näin isoa muutosta arkipäiväisestä valaistuksesta juhlatunnelman luomiseen.

Diskolla oli hauska avata kesän juhlasesonki. Laitettiin vuorotellen biisejä, tanssittiin, hengailtiin popparikulholla ja olihan meillä pienimuotoinen levyraatikin! Elvis nimittäin arvosteli musiikkia omalla asteikoillaan. Torakkamainen biisi tarkoitti huonoa ja paras kappale taas sai arvonimen hiirimäinen biisi. Loogista!

Värivaloilla saa tosi kivasti luotua juhlatunnelmaa. Riippuen sitten juhlien luonteesta, että onko kyseessä valmistujaiset, konfirmaatio vai hääjuhlien jälkeiset bileet, kaikkiin saa luotua tunnelman ja korostettua juhlatilaa eri tavoin. Musiikin tahdissa vilkkuvat värivalot sopivat tosiaan vähän villimpiin juhliin, kun taas rauhallisemmissa juhlissa voi riittää vain valaistuksen pehmennys. Jos juhlitaan ulkona, kannattaa muistaa miettiä myös ulkotilojen valaistusta, ne tekevät todella paljon tunnelmaa! Värivalot ovat myös itsessään aika hauska ohjelmanumero juhliin.

Mitä kesän juhlia teillä on tiedossa?


MIKSI PALKATA KUVAAJA OMIIN JUHLIIN

14/05/2019

On jo pitkään pitänyt kirjoittaa aiheesta ulkopuolisen valokuvaajan palkkaaminen juhliin. Nyt aihe onkin mitä ajankohtaisin, sillä moni juhlii näin kesän kynnyksellä erilaisia valmistujaisia, konfirmaatioita, kihlajaisia ja polttareita. Ja tottakai niitä häitä, joka onkin varmasti se yleisin juhla johon kuvaaja otetaan.

Meillä perheessä on juhlittu niin monet synttärit ja vanhempien lasten nimiäiset niin, ettei siinä tohinassa ole itse ehtinyt räpsäistä kun korkeintaan muutaman tärähtäneen kuvan. Jäkikäteen on usein tullut harmiteltua sitä, kun vaikkapa koko perheestä ei muistettu tai ehditty juhlissa yhtään kuvaa ottaa.

Viime talvena, Myyn ristiäisiä suunnitellessamme, en halunnut luottaa vain siihen, että saisin vierailta muistoksi kuvia tai varsinkaan nakittaa ketään kuvaamaan juhlissa, joten päädyin palkkaamaan kuvaajan.

Minulle kuvat ovat tärkeitä, niitä on ihana katsella jälkikäteen ja säilyttää muistona jälkipolville. Oli ihanaa, että meillä oli ristiäisistä jaettavaksi kuvia myös niille sukulaisille jotka eivät päässeet paikalle.

Itselläni oli juhlissa yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvinnut miettiä, että pitää ehtiä ottaa kuvaa kakusta ennen kun se on syöty tai yhteiskuva vauvasta ja kummeista. Oli ihana että me ja kaikki vieraat saimme vain keskittyä olennaiseen ja silti juhlista jäi muistoksi läjäpäin myös aivan ihania ja tunnelmallisia kuvia.

Olimme sopineet kuvaajan kanssa etukäteen mitä ja millaisia kuvia toivoisin hänen, toki omaan tyyliinsä, ottavan. Samoin sen, että juhlien herkän luoneen vuoksi hän yrittäisi pysytellä ns taka-alalla etenkin kastamisseremoian ajan. Koska vauva nukahti heti kastamisen jälkeen, sovimme että kävisimme ottamassa perhepotretit vielä myöhemmin hänen studiollaan.

Itselleni kuvat ovat toki tärkeitä myös ammattini puolesta, mutta kyllä se rakkaus hetkien taltioimiseen ja niiden taltioiden katselu tulee jostain syvempää. Meillä on kymmeniä ja kymmeniä valokuva-albumeita lapsuudestamme, kuvia (ja videoitakin) on otettu kaikilta synttäreiltä, juhlista, matkoilta, ekoista koulupäivistä ja todella paljon ihan muuten vaan. Muistan äitini joskus sanoneen, että jos tulisi tulipalo, hän pelastaisi lapset ja valokuvat – ehkä se ajatus on jollain tapaa myös iskostunut minuun.

Kuvaajaa valitessa ratkaisee ennenkaikkea hänen tyylinsä. Sen täytyy olla sellainen josta itse tykkää. Itse aloin etsimään kuvaajaa instagramin kautta erilaisilla hakusanoilla, kuten perhekuvaus, vauvakuvaus, hääkuvaus, juhlakuvaus, potretti. Sitten rajasin kiinnostavimmat kuvaajat vielä paikkakunnan mukaan ja selasin instan lisäksi myös portfoliot heidän nettisivuiltaan.

Omista etsinnöistäni nousi tyyliltään yksi kuvaaja yli muiden, Minna Sipinen. Hänen ottamansa kuvat olivat pääosin hääpareista, mutta niissä oli juuri sellainen kaunis ja ihana, bohomainen herkkä tunnelma, jota olin itsekin hakenut. Hänen tyylinsä sopi yksi yhteen minulla mielessäni olleeseen fiilikseen ja värimaailmaan ristäispaikasta, pitsimekoista ja kukkasista.

Minna on aiemmin kuvannut myös häitä ja muita tapahtumia, mutta tätä nykyään keskittyy täysillä potretteihin. Pari, perhe ja lapsikuvausta hän tekee niin miljöössä kun uudenkarhealla studiollaan Helsingissä. Olin iloinen, että siitä huolimatta sain hänet kuitenkin kuvamaan vielä meidän ristiäiset – aina kannattaa siis kysyä jos kuvaaja tuntuu muuten oikealta.

Jos mahdollista, kuvaajaa etsisessä kannattaa olla myös mahdollisimman ajoissa, sillä etenkin monilla kesän viikonloput on bookattu jo aikoja sitten täyteen. Sopivan tai sopivien kuvaajien löytyessä kannattaakin heti laittaa kyselyä sähköpostilla.

Vieraan ihmisen pyytäminen intiimeihin perhejuhliin voi tuntua jännittävältä ajatukselta, mutta ammattitaitoinen kuvaaja kyllä osaa olla luontevasti paikalla niin, ettei kuvaaminen häiritse. Taka-alalla puuhasteleva kuvaaja saa yleensä taltioitua myös ne kaikista aidoimmat hetket, ilmeet ja reaktiot. Ja jos juhlien yhteydessä on mahdollista ottaa myös potrettikuvat vaikkapa perheen kesken, tulee siinä lyötyä kaksi kärpästä yhdellä kertaa, kun kaikki ovat kuitenkin jo valmiiksi laittautuneita.

Olen itse myös kerran antanut ystävälleni lahjaksi sen, että kuvasin hänen lapsensa ristiäisissä ja lupasin teettää kuvista heille kirjan muistoksi. Kiva idea, mutta tässä tapauksessa kävi vähän huonosti, sillä kadotin kameran muistikortin juhlien jälkeen ja kaikki kuvat siis katosivat samalla.

Mutta valokuvaajan palkkaaminen vaikka valmistujaisiin on minusta ihan tosi ihana (”aineeton”) lahjaidea. Moni kuitenkin tahtoo itsestään myös ne potretit valkolakki päässä.

Onko teillä ollut ulkopuolista kuvaajaa perhejuhlissa tai vaikka polttareissa?

Postauksen kuvat Minna Sipinen Photography