JOULUNA 1990

21/12/2020

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten, eli ollessani nelivuotias, vietin vähän erilaista joulua. Muutamaa viikkoa aiemmin olimme olleet äitini ja 14 kuukauden ikäisen pikkuveljeni kanssa kylässä mummilla, kuten niin monta kertaa ennenkin. Isä oli jäänyt kotiin tai oli töissä.

Illalla kotiin ajaessamme automme syöksyi liukuun jäisellä tiellä ja törmäsimme suoraan vastaan tulevaan autoon. Minä istuin takapenkillä, äidin takana, ja veljeni oli etupenkillä turvaistuimessa, selkä menosuuntaan päin. Silloin ei ollut airbägejä. Muistelen, että veljen turvaistuin oli puna-musta. Muistan myös miten hän näytti törmäyksen jälkeen vain nukkuvan rauhallisesti siinä.

Muistan ainakin kahden ambulanssin valot vähän etäämmällä, muistan auton ikkunan taakse ilmestyneen ambulanssimiehen. Minua sattui solisluun kohdalle, johon oli jäänyt turvavyöstä samanlaiset jäljet kun polviin, jos kaatuu pahasti asfaltilla. Muistan että matkustimme äidin kanssa ambulanssissa, minut laitettiin siellä makaamaan pareille ja olin kovin pikkuinen siinä vöissä maatessani.

Sairaalasta muistan sen, että olin siellä äidin kanssa. Minä omassa sängyssä ja äiti omassa. Omassa sängyssäni oli metallinen laita, kuten vauvojen pinnasängyssä ja se oli minusta outoa, koska enhän ollut enää vauva, vaan nukuin kotonakin ihan tavallisessa sängyssä. Muistan saaneeni tarroja, yhden keltaisen, ehkä perhosen, jonka liimasin sängyn kalteriin.

Muistan äidin ruskeassa sairaalan yöpaidassa ja sen, miten hänen rintansa oli aivan keltavihreillä mustelmilla. Muistan että joku kävi meitä katsomassa ja että toisessa autossa oleva kuljettaja kävi myös. Hänellä oli viikset, käsissään ruskea trenssi ja hän raivosi äidille, koska hänen takkinsa oli mennyt pilalle törmäyksen vuoksi nenästään valuvan veren vuoksi.

Muistan että vatsaani tehtiin ultraääni-tutkimus, varmuudeksi, koska turvavyö oli kiskaissut minua niin kovaa ja vatsani oli kai kipeä. Minä olin kunnossa, olkapään nirhaumaa lukuunottamatta ja pääsimme äidin kanssa kotiin seuraavana päivänä. Pikkuveli ei.

Pikkuveli oltiin viety kolarin jälkeen kokonaan eri sairaalaan. Teho-osastolle, koska häneltä murtui törmäyksessä niskanikama. Tällöin lääkäri oli sanonut vanhemmilleni, ettei pikkuveli tulisi enää koskaan liikkumaan tai edes hengittämään itse.

En tiedä kuinka pian onnettomuuden jälkeen kävin ensi kertaa veljen luona. Aika pian kuitenkin. Hän makasi sängyllä pelkissä vaipoissa, ilman peittoa, täynnä erilaisia pihoja, jotka menivät erilaisiin piippaaviin laitteisiin. Hänen kurkkunsa lävisti hengitysputki, vähän samalainen kun pesukoneessa, ja myös nenästä meni letkut.

Sänky oli kallellaan, pääpuoli alaspäin ja veljen kalloon oli ihon läpi ruuvattu pään ympäri menevä metallinen häkkyrä. Sängyn päädyssä oli valkoinen lelupeili, jossa oli pyöriteltäviä keltaisia ja vaalenpunaisia muovihelmiä. Sen kautta veli näki pää alaspäin olleessaan jalkopäähän, eli meidät. Muistan että näytin hänelle leluja ja kuvia kirjasta ja muistan että hän hymyili. Tai ainakin halusin ajatella niin.

Vietimme paljon aikaa sairaalassa äidin ja isän kanssa, mutta myös mummit olivat hoitamassa minua usein tai olin heidän luonaan. Toinen mummeistani vei minut ostamaan jouluksi mekon. Valitsin punamustan college-mekon, jonka rinnassa oli kuvia korttipakasta.

Jouluna mummin luona oli paljon väkeä, sukulaisia ja ystäviä, äiti oli veljen luona sairaalassa. Sain laittaa ihan oikeat kynttilät kuuseen, puraista piparkakkutalosta piipun ja soittaa tädin kanssa pianoa. Sain värityskirjan ja uudet liidut, isoserkkuni sai koiranpennun, luulen että se oli oikeasti paketoitu laatikkoon.

Pukki tuli helikopterilla ja hänellä oli ihan samanlainen turkis päällä, millainen mumminkin kaapissa oli. Muistan odottaneeni pukkia eteisen nojatuolilla, jonka päällä oli kihara, tummanruskea lampaantalja. Upotin sormeni kiharaan villaan ja pyörittelin niitä jännityksessäni.

Pukki oli käynyt myös pikkuveljen luona sairaalassa ja antanut hänelle lahjaksi Mauri Kunnaksen kirjan. Muistan että olin jälkeenpäin tosi iloinen pikkuveljen puolesta ja oikein ylpeäkin, minulle oli tärkeää, että pukki oli käynyt myös siellä.

Sairaalasta muistan lasiset ovet, joiden pinta oli pientä kohoruudukkoa. Lasin toisella puolen, sairaalan käytävällä olevan joulukuusen valot loistivat jännästi sen läpi. Joissain ovissa oli lasimaalauksia, sarjakuvahahmoja, kuten Mikki Hiiri.

Sairaalan alimmissa kerroksissa oli myös kiva suuri leikkihuone, jossa oli paljon erilaisia leluja ja siellä tein myös jonkinlaisesta uunissa kovetettavasta muovailuvahasta pieniä astioita nukketalooni. Muistan sieltä niin paljon erilaisia yksityiskohtia. Tutustuin leikkipaikalla sairaalassa olevaan tyttöön, joka ei pystynyt liikkumaan, vaan makasi liikuteltavassa sairaalasängyssä. Mutta se ei haitannut leikkejämme yhtään.

Jossain vaiheessa myöhemmin pikkuveli sai hengitysputken pois, sitten pääkehikon ja sen tilalle päätä paikallaan pitävän vaalenruskeanahkaisen kaulurin. Alkuvuodesta hän pääsi pois teho-osastolta, tavalliselle sairaalaosastolle. Siellä hän oppi uudestaan istumaan, syömään, leikkimään ja lopulta kävelemäänkin. Muistan miten katsoin pikkuveljeni perään, kun hän käveli sairaalan käytävää hassuissa isoissa kengissä pienen rollaattorin avulla.

Keväällä veli pääsi takaisin kotiin. Seuraavana jouluna vietimme taas ihan tavallista joulua, koko perhe yhdessä.


VÄHÄN PAREMMAT JOULULAHJAT
ISOMMILLE LAPSILLE

18/12/2020

Listasin muutama viikko vähän parempia joululahjavinkkejä perheen pienimmille. Taaperoille löytyykin paljon kaikkea ihanaa kotimaista ja ekologista, mutta entäpä sitten isommille lapsille, jotka eivät esimerkiksi enää juurikaan leiki leluilla? Tässä muutamia pikkaisen parempia tärppejä viime hetken hankinnoille:

KÄYTÄNNÖN TAVAROITA

Tarpeeseen ostaminen on ekologisempaa, kun että antaisi jonkin lahjan vain antamisen vuoksi. Lapsen puheista voi yrittää ympäri vuotta yrittää poimia vinkkejä tarpeeseen tuleviin tavaroihin. Onkohan hän ehkä haaveillut langattomista kuulokkeista, uusista hiuspompuloista tai juomapullosta?

Kaikki harrastamiseen liittyvät lahjat tulevat usein myös tarpeeseen lasten kasvaessa niin kovaa vauhtia. Isommat luistimet, pyörä, uima tai laskettelulasit, retkeilytarvikkeet, pallo / jääkiekkomaila / skeittilauta, skuutti, kypärä… Monia näitä kannattaa etsiä ensin nettikirppiksiltä tai sporttidivarista.

AKTIVOIVIA LAHJOJA

Meidän poikien suosikkilahjoja ovat aina olleet esineet, jotka aktivoivat tekemiseen ja herättävät mielikuvituksen.

Muutama joulu sitten molemmat saivat omalla nimellään kaiverretut puukot, joilla he ovat ulkona saaneet aikuisten kanssa opetella kepin vuolemista. Tämän vuoden toinen hitti on ollut kivihakku (ja suojalasit), jolla voi siis rikkoa kiviä ja tutkia miltä ne käyttävät sisältä. Tällaisten lahjojen mukaan voi olla hyvä idea kirjoittaa myös säännöt, kuten että sitä saa käyttää vain aikuisen luvalla / seurassa.

Muita aktivoivia lahjoja voisi olla oma huonekasvi josta pitää huolta, otsalamppu ja mukaan ohjeet ulkoleikkeihin, geokätköilyn ”aloituspakkaus”, ukulele (tai jokin muu helposti lähestyttävä soitin), shakki-peli ohjeineen sekä vaikkapa neulomis-tarvikkeet.

TAITELIJATARVIKKEET

Kivijalkapapaerikauppoja voi tukemalla ostamalla sieltä lapsille piirustusvihkoja, tällaisia paikkoja Helsingissä ovat esimekiksi Putinki, Papershop ja Paperimuru. Paras vihko pienelle taitelijalle on sellainen, jossa on aivan blancot sivut. Laadukkaissa vihkoissa on myös paksut sivut, jotka sopivat hyvin piirtämiseen. (Vihko on näin paljon piirtävän lapsen vanhemman näkökulmasta myös kivempi, kun kaikkialla lojuvat yksittäiset paperit ja piirrokset)

Kynissä kannattaa satsata myös laatuun, jolloin ne ovat ovat myös pitkäikäisiä ja sitä myöten ekologisempi vaihtoehto. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi Stylefile Markers, Faber Castell, Staedtler, Promarker ja Copic Sketch – joista osa on myös uudelleen täytettäviä.

KIRJAT JA PELIT

Lapsille ja nuorille löytyy paljon ihan mielettömän hienoja kirjoja ja kirjasarjoja. Alakoululaisille hyviä sarjoja ovat esimerkiksi Harry Potter, Kepler62, Neropatin päiväkirja, Garganits, Maailman viimeiset tyypit, Narnian Tarinat, Lasse-Maijan etsivätoimisto, Eeppisten epäonnistumisten sarja sekä Maailman paras puumaja. Lisäksi klassikot kuten Ronja Ryövörintytär, Veljeni Leijonamieli, Pater Pan, Liisa Ihmemaassa, Kapteeni Nemo ja Nautilus ovat oiva lahja, joka saattaa löytyä lapsen kirjahyllystä vielä aikuisenakin.

Erilaiset lautapelit ovat myös kivaa yhdessä tekemistä, löyyköhän kotoa ehkä jo valmiiksi joku peli, johon on saatavilla lisäosia? Meidän perheen suosikkeja on puinen huojuva torni, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan nerokas ja sellainen, jota jaksaa pelata aina vaan uudestaan ja uudestaan (myös ihan aikuistenkin kesken).

PEHMEÄT PAKETIT

Aarrekidin kylpytakit ja pyjamat ovat omia suosikkejani. Villasukat ovat ovat klassikko, jollaisia voi ostaa myös jonkun muun mummin kutomana, jos itse ei ehdi tai osaa, myös Helsingin villasukkatehtaan sukat saavat täältä äänen. Pipo ja hanskat voivat tuntua ehkä vähän tylsältä, mutta hyvät sellaiset tulevat taatusti tarpeeseen. Vastuullisempia vaihtoehtoja näistä ovat kierrätysmateriaaleista valmistetut, jollaisia löytyy onneksi jo monelta merkiltä.

KÄYTETTY PUHELIN

Meillä lapset ovat saaneet muutaman kerran käytettynä ostetun puhelimen. Kerran yksityishenkilöltä ostamana, mutta sen jälkeen Swappien kautta ostettuna, jota olen muutenkin käyttänyt omien uusien laitteiden hankitaan. Swappien myymät puhelimet ovat käytettyjä, mutta täysin uudenveroisia ja tehdaskorjattuja, niissä on takuu, palautusoikeus ja ne tulevat siistissä pakkauksessa – eli sopivat tosi hyvin myös lahjaksi!

AINEETTOMAT LAHJAT

Näin korona-aikaan monet paikat ovat kiinni, eikä yhdessä voi hirveästi mitään tehdä, mutta juuri siksi näiden paikkojen tukeminen lahjakortteja ostamalla on tärkeää toiminnan tukemista.

Kivoja aineettomia lahjoja ovat erilaiset tekemiset yhdessä, joko ostettuna tai itse tehtynä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi leffaliput, hotelliyö vanhemman kanssa, uimahalli / kylpylälahjakortti, lippu erilaisiin ulko -ja sisäseikkailupuistoihin. Itse tehtyjä lahjakortteja voisi voisi olla vaikkapa tekojäällä lustelu + kaakao, leffan vuokraus + herkut, päivä huvipuistossa..

Samoin harrastuslahjakortti vaikkapa uimakouluun / uimahyppykouluun, tanssitunnille, ratsastamaan tai soittotunnille on kiva lahja vaikkapa kummilapselle.

SECONDHAND VINKIT

Legot ovat meillä nykyään ainut lelu josta lapset ovat enää kiinnostuneet. Legot ovat myös todella kehittäviä ja koska ne kestävät aikaa, niitä löytyy myös todella paljon myynnissä käytettyinä. Jos ei halua ottaa riskiä, että käytettynä ostetusta paketista puuttuisi paloja, niin vinkkinä, että myös ihan avaamattomia paketteja on etenkin aina näin joulun alla nettikirppiksillä myynnissä tosi paljon.

Myös lähes kaikkia ylläolevia vinkkejä löytyy käytettynä, jopa noita laadukkaita tusseja olen nähnyt fb-kirppiksellä myytävän.

Jos etsii jotain tiettyä, suosittelen myös myynti-ilmoituksen tekemistä kirppareille ja omille sometileille!

Tuleeko mieleen vielä jotain muuta? Ensi vuodeksi yritän ehtiä koota enstistä ekologisemman listan täsmätärppeineen ja vähän aiemmin joulua. Mutta onneksi tämä vinkkilista toimii hyvin myös synttäreinä.


TÄMÄN HETKEN SUOSIKIT

9/12/2020

GUA SHAAMINEN

Ostin tämän jadekivisien Gua Sha -lastan viime keväänä ja olen käyttänyt sitä siitä saakka välillä säännöllisemmin aamuin illoin ja toisinaan taas vähän harvemmin. Gua sha välineistä tämä lasta on itseasiassa ainut mitä olen kokeillut, mutta en ole tämän rinnalle oikeastaan edes mitään muuta kaivannutkaan. Lasta istuu todella hyvin kasvojeni luustoon aaltoilevan muotonsa ansiosta, sitä voi käyttää leukalinjaan, purulihaksistoon, poskiluille ja silmien ympärille. Olen lastan ostamisesta saakka haaveillut osallistumisesta Katja Kokon Gua sha -verkkokurssille, mutta toistaiseksi olen pärjännyt hyvin myös lastan mukana tulleilla ohjeilla ja netistä näkemieni pätkien pohjalta.

En oikeasti tiedä, näenkö selkeää eroa kasvoissani gua sha käsittelyn jälkeen, mutta ainakin tunnen. Sanotaan että gua shaamalla saa selkeämmät piirteet leukaan ja poskipäihin ja että se ennaltaehkäisee sekä silottaa ryppyjä, kirkastaa ihoa sekä poistaa turvotusta. Itse koen gua shaamisen rentouttavana hetkenä, joka tekee siis myös mielelle hyvää. Jade-kiven sanotaankin olevan erityisen hyvä stressaantuneelle mielelle ja keholle, joten miksi ei.

JOULUN TUOKSUT JA MAUT

Rakastan joulua, mutta en ole yhtään sitä ihmistyyppiä joka aloittaa sen viettämisen kuukautta etukäteen. Meillä kotona joulua harvemmin laitetaan kotiin sen ihmeemmin, varsinkaan kovin montaa päivää ennen aattoa. Nyt meillä on jo nyt poikkeuksellisesti olohuoneessa pikkuiset valot sekä juuri kotiin kannettu pieni metsäkuusi ruukussa (käymme istuttamassa sen ulos joulun jälkeen).

Itselleni joulutunnelma syntyy tuoksuista sekä mauista. En tarvitse ainottakaan punaista servettiä, lunta tai edes kynttilöitä päästäkseni joulutunnelmaan. Minulle riittää tutut tuoksut ja maut.

Tänä vuonna olen ottanut pienen varaslähdön jouluun jo näin joulukuun alussa. Diiffuuserissa tuoksuu kardemumman ja kanelin eteeriset öljyt ja glögiäkin olen juonut jo kolme lasillista. Kun kuusi tuli eilen olohuoneen nurkkaan tuoksumaan, oli aika avata myös kauden eka joulusuklaa. Tonys Chocolonelyn suklaat saavat hyvälle mielelle, koska ne ovat maailman ainoat oikeasti reilut ja orjavaapaasti tuotetut suklaat. Tässä joulusuklaassa on ihanan mausteinen maku, joka myös auttaa siihen, ettei koko levyä pysty ahmimaan kerralla.

BIO SCULPTURE KYNNET

Vuoden pari haaveilin näistä ja nyt syksyllä kävin vihdoin ottamassa ensi kertaa kynsiini Bio Sculpture -lakkauksen. Bio Sculpture on siis geelilakkaus oman kynnen päälle, mutta erona perinteiseen geelilakkaukseen, se on kynnelle paljon hellävaraisempi – itseasiassa se vahvistaa ja hoitaa omaa kynttä, koska myös sen laittaminen eroaa perinteisestä geelilakkauksesta luonnolisuuden lisäksi. Bio Sculpturessa kynnnen pintaa ei viilata ja vahingoiteta, lisäksi itse lakka on myös hellävarainen, hajuton, kliinisesti testattu, eläinkokeeton ja vegaaninen.

Omat kynteni ovat paperimaiset ohuet, helposti lohkeilevat ja katkeilevat. Jo ensimmäisen lakkauksen jälkeen oma kynsi vahvistui lakan alla selvästi ja kynnet pysyivät myös ilman lakkausta katkeamatta. Siis ero oli huikea. Kynnet kasvavat normaalisti geelauksen alla ja minäkin sain sen ansiosta kasvatettua itselleni pitkät ja vahvat kynnet.

Nyt vimmeisimmästä käynnistäni ehti kulua sen verran aikaa, että edellinen lakkaus alkoi irtoilemaan ja otin sen itse ”kuorimalla” pois. Satuin poikkeamaan tavalliseen geelilakkaukseen, kun sellainen sattui muiden menojeni varrelle – suuri virhe! Kynteni menivät jälleen tosi huonoon kuntoon, lisäksi lakkaus tehtiin huonosti ja lähti nopeasti pois. Sen seurauksena kynteni liuskoittuvat ja katkesivat. Nyt on onneksi taas hyvää tekevä bio-lakkaus kynnen päällä ja ihanan siistit kynnet päivästä toiseen. (ps. ompas näistä vauvakäsistä vaikea ottaa kivan näköistä kuvaa!)

TUPLAPEITTO

En koe olevani mikään vilukissa, paitsi nukkumaan mennessä. Väsyneenä olen kylmissäni, mikä usein hankaloittaa nukahtamista. Etenkin talvisin käyn nukkumaan kahden peiton alle pitkissä housuissa, villasukissa, yöpaidassa sekä villapaidassa – ja saatan silti hytistä ennen nukahtamista. Jossain vaiheessa yötä sitten herään kuumisani riisumaan.

Oma peittoni on todella lämmin, eli vika ei ole siinä, mutta hytinään auttoi silti se, kun vaihdoin tulplaleveään peittoon. Tuplapeitto oli meillä jokus yhteiskäytössä, mutta emme osanneet nukkua yhdellä yhteisellä peitolla, tuli liian kuuma, ja siirryimme epäromattisesti omiin peittoihin.

Tuplapeiton kanssa nukkuessa ei enää hytisytä niin kovasti, sillä siihen pystyy kieriytymään ihan kunnolla, eikä kylmää ilmaa pääse mistään sisään. Yksin tuplaleveän peiton alla nukkuminen tuntuu muutenkin pieneltä luksukselta, etenkin jos nukun sängyssä yksin ja pystyn kieriskellä sängyn puolelta toiselle ja pysyä silti kokoajan lämpimässä peiton alla.

KIRKASVALOLAMPPU

Esteettisesti tuo yli metrin mittainen möhkäle ikkunalaudallamme ei saa minua huokailemaan ihastuksesta, mutta ai että mikä vaikutus sillä aamuisin onkaan. Olivat silmät kuinka uniheikasta tahmaiset tahansa, tämä möhkäle saa minut hereille pilkkopimeinä aamuina ja jopa tuntemaan itseni energiseksi ja valmiiksi uuteen päivään. Ison kahvikupillisen kanssa lyömätön yhdistelmä.

Joinain päivinä saatan vahingossa istua sen loisteessa puoleen päivään saakka, kun teen töitä ruokapöydän ääressä. Tässä mallissa hyvä puoli on myös se, että valon kirkkautta pystyy säätämään. Se on toiminut joskus myös lisävalona, kuvatessani pimeässä.

KOSTEUTTAVA KASVOVESISUIHKE

Sain jokin aika sitten testiin kotimaisen luonnonkosmetiikka-apteekkisarja Atopikin uutuustuotteita. Atopikia olen hehkuttanut aiemminkin, kotimaista kauraa sisältävät tuotteet sopivat etenkin herkälle iholle sitä hoitaen ja rauhoittaen. Uuden kosteuttavan sarjan tuotteet ovat silti ihanan kevyitä ja niistä suosikikseni nousi tämä kosteuttava kasvosuihke. Suhkin sitä aamuin illoin ja joskus siinä välissäkin. Kasvosuihkeen ansiosta kosteusvoide imetytyy ihoon paremmin, mikä on näin tavisaikaan erityisen tärkeää.

AURINKO JA PAKKANEN (AKA VIHREÄ JOULU)

Tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta minusta on ihanaa kun ei ole lunta (ilmaston lämpeneminen sen sijaan on aivan kamala juttu, tietysti, sanotaan se nyt tähän alkuun disclamerina heti). Olen nauttinut niin paljon viime päivien kuivista kaduista, auringosta ja pakkasrajatuntumasta. Siitä että voi kulkea lenkkareissa, ilman märkiä varpaita. Lunta toivon talvisin lähinnä vain lasten vuoksi, enkä sano etteikö lumi tekisi kaikesta kaunista, mutta aika nopeasti se usein muuttuu loskaksi ja liaksi – ainakin täällä kaupungissa kun katuja myös suolataan. Nautin nyt, niin kauan kun tätä kestää.