KESÄPÄIVIÄ KAUPUNGISSA
(ELI ARKI 24)

20/06/2020

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen.
Viikko 24

Palataanpas ajassa vielä reilu viikko taaksepäin, kun saimme vielä nauttia kesähelteistä kaupungissa (nyt nautimme niistä Hangossa). Päivä toisensa jälkeen sitä jännitti, että milloin hienot säät vaihtuvat siihen perinteisempään juhannussäähän, mutta oikeasti ne vain lämpenivät päivä päivältä.

Viime viiko oli poikien toinen kesälomaviikko ja se viikko, jona he asuvat meidän kodissa. Viikko tosin jäi puolikkaaksi, sillä kodin vaihtaminen venähti koronajännityksen vuoksi. He olivat olleet kontaktissa henkilöön, joka sai tietää olleensa aiemmin samassa tilassa positiivisen testiin saaneen henkilön kanssa. Muutama päivä meni testien tuloksia odotellessa, onneksi niistä selvittiin vain säikähdyksellä ja saimme vihdoin aloittaa kesäloman vieton yhdessä huojentunein mielin.

Vaikka itse en virallisella lomalla ole, pystyin onneksi joustamaan töistäni ja saimme loikoilla monena päivänä rannalla. Rannalle pyöräiltiin, mitä emme ole aiemmin voineet kaikki yhdessä tehdä, se oli ihanaa ja tuo taas niin paljon vapautta liikkumiseen.

Huomasin myös, etten ole ottanut koko tuona viikkolla juuri yhtään kuvia, vaikka tilanteita olisi ollut kiva tallentaa enemmän, olen silti iloinen, sillä se kertoo puhelimen olleen suurimman osan ajasta jossain laukun pohjalla.

Kävimme myös kesän ensimmäisellä puistoruokailuilla ja muutenkin puistoiltiin paljon, etenkin iltaisin. Pojat saivat joka ilta katsoa leffaa tai sarjaa, eikä nukkumaan ollut kiire. Ihanaa oli saada myös vihdoin parvekeen puulatoitus paikoilleen ja nauttia siellä omassa rauhassa jääkahvit iltapäivän auringossa, äänikirjaa kuunellen.

Rakastan kesäistä Helsinkiä. Se on niin kaunis, täynnä elämää, väriä, vehreyttä ja kukkasia. Vielä ihenempaa on nähdä miten lapset nauttivat. Miten he eivät edes tarvitse sen kummempia aktivitteetteja, riittää että tehdään jotain yhdessä – siitä yhdessäolosta ja tekemisestä he nauttivat suunnattomasti. Ja siitä, kun saavat minut vihdoin maaniteltua hyiseen mereen uimaan kanssaan.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16, ARKI 17 & 19, ARKI 20 & 21


MITÄ VOI TEHDÄ KESÄLLÄ KAUPUNGISSA

4/06/2020

Kuten varmasti monella muullakin, myös meidän kesäsuunnittelmat heittivät kuperkeikkaa koronatilanteen myötä. Heippa ulkomaanreissut, kuten roadtrip Ruotsin halki Tanskaan, synttärimatka junalla Pietariin ja bailuloma Berliinissä. Vaikka rajoituksia nyt hellennetään, me olemme vielä vähän varuillamme. Näillä näkymin edellisvuosien tapaan toteutetut mökkeilyt sukulaisen mökeillä ovat myös edelleen pannassa, mutta ehkä tietyin rajoituksin saamme jotain pientä järjestymään.

Meillä ei ole myöskään omaa autoa (emmekä koko uusperhe mahdu edes tavalliseen autoon, vaikka sellaisen välillä lainaan voimme saada), joten se rajoittaa myös paljon tekemisiämme, eli mitään kovin laajoja kotimaan reissujakaan koko konkkaronkan kanssa emme pysty tekemään – enkä ole ihan kartalla suositelaanko niitä edes tehtäväksi.

Edellisvuosina meidän kaupunkikesiin on kuulunut vahvasti maauimalat, useimmin Stadikka, jotka taidamme myöskin tänä kesänä jättää välistä vaikka vaikeaa tekeekin. Sen sijaan, että vaipuisimme kuitenkaan epätoivoon, teimme listan kaikesta kivasta kesätekemisestä, mitä kuitenkin voimme turvallisesti tehdä – ja sitä tekemistä on paljon!

Kesälomalla kaupungissa voi:

Tehdä itse jäätelöä / mehujäätä
Pitää kesäherkku-picnicejä (tai tilata pizzaa suoraan puistoon)
Metsäretki / tutkimusretki metsään
Telttailla (lerintäalue, saaret, isovanhempien takapiha)
Uida luonnossa ja testata uusia uimapaikkoja

Marjastaa ja mennä poimimaan mansikoita
Nukkua parvekkeella
Kunnella äänikirjaa riippumatossa
Hyppiä trampoliinila
Mennä saaristoajelulle ja vierailla lähisaarissa
Tehdä kukkaseppeleitä

Pitää skumppatreffit salaisessa / autiossa paikassa
Lennättää leijaa
Opiskella villiyrttejä ja kerätä niitä
Kylpeä parvekkeella
Pelata lautapelejä ulkona viltillä (tai sadepäivänä sisällä)
Leikkiä perinteisiä ulkoleikkejä, kuten kymmenen tikkua laudalla ja kirkonrottaa

Rakentaa hyönteishotelli
Tehdä manikyyri ja pedikyyri itselle
Käydä puistoruokailussa
Tehdä paljon pöräretkiä, hikisiä ja rauhallisia
Leikkiä hiekkaleikkejä rannalla
Vuokrata SUP-lauta, kanootti, vene

Käydä yöllisellä naku-uinnilla
Mennä aamu-uinnille aikaisin, ennen muun perheen heräämistä
Grillata
Käydä kotieläintilalla
Juoda aamukahvit auringossa
Myydä puistokirppiksellä

Katsoa leffaa lakanan alla ”teltassa”
Käydä ulkokuntosalilla
Kerätä niityltä kukkia
Lukea paljon
Olla vesisotaa

Tehdä koko perheen yhteisen kesäsoittolista ja tanssia
Piirtää kaatuliiduilla koko pihan pituinen temppu/hyppyrata
Ottaa kaverin koira hoitoon
Rakentaa jättiläissaippuakuplavälineet (ja tehdä jättikuplia)
Vuorata kaupungilta rantasauna omaan käyttöön

Listasta tuli pitkä ja silti varmasti vielä paljon juttuja unohtui tai ei tullut mieleen, saa siis ihmeessä täydentää sitä kommentteihin. Mitä kivaa tekemistä te keksitte kesälomalla kaupungissa?


SAISPA OLLA ITSEKSEEN

21/03/2020

Loppuvuodesta blogin luonnoksiin on jäänyt keskeneräinen postaus siitä, miten kaipaan muita alueemme lapsiperheitä enemmän puistoon. Poikien ollessa pieniä, meille syntyi todella tiivis ja hyvä porukka naapuruston vanhemmista. Se teki kotiäitinä vietyistä vuosista paljon mielekkäämpää. Oli kiva mennä puistoon säällä kun säällä, kun tiesi varmasti siellä jonkun muunkin olevan – tai jos ei ollut niin koputettiin ikkunaan tai soitettiin, että tulkaa!

Tai no, pahimmilla säillä kyllä kokoonnuttiin usein sitten myös jonkun kotiin tai mentiin yhdessä asukaspuiston kerhoon ryystämään kahvia. Niin lapset kun minä itsekin saimme kavereita jotka kulkevat edelleen matkassa mukana.

Täällä meidän uudella asuinauseella en ole kokenut samaa. Toki pikkuhiljaa alkaa tulla jotain kasvoja tutuksi, mutta enimmäkseen koko talven ihmettelin, että missä kaikki ovat! Joinain päivinä olimme puistossa jopa muutaman tunnin, eikä koko aikana sinne tullut ketään muuta lasta leikkimään. Monesti kaipasin sitä samanlaista äitiyhteisöä, joiden kanssa päivällä syötiin muskarin jälkeen pullaa ja kerran kuussa lipitettiin viiniä ilman lapsia. Sitäkin usemman toivoin, että saisi edes jotain seuraa välillä sinne hiekkalaatikon reunalle, lasta ennenkaikkea ajatellen.

Noh, viimeisen viikon aikana on moneen kertaan käynyt mielessä, että palaisin nyt enemmän kun miellelläni niihin työtyhjiin pustoihin ja omaan tilaan. Kevät ja koronavirus on saanut alueemme kaikki päiväkoti -ja alakouluikäiset lapset vanhempineen kaivautumaan koloistaan ja suuntaamaan puistoon. Normaaleissa olosuhteissa olisin tästä tottakai hyvin iloinen, nyt vain tuskastuttaa. Tuntuu, ettei ole mitään minne mennä, jos haluaa olla vain meidän porukalla, niinkuin nyt kuuluisi.

Olemme olleet perheen kesken jo yli viikon (vapaaehtoisessa) karanteenissa. Tällä viikolla, kahtena päivänä, ovat pojat saivat luvan leikkiä ulkona ”välitunnilla” samassa rapussa asuvien (ja myös kotikaranteenissa olevien) kahden kaverin kanssa, mutta eilen päädyimme siihen, ettei sekään enää sovi. Vaikka kuinka peräänkuulutimme lapsille turvavälejä ja usein siinä oli joku aikuinenkin vahtimassa, unohtuu se lapsilta leikin tiimellyksestä. Eikä sitä tuon ikäisiltä voi mielestäni vaatiakaan. (Lisää tästä aiheesta muuten Valeäidin blogissa!)

Turvavälit tuntuvat kuitenkin olevan hukassa myös monelta muulta, sillä meidän kaikissa lähileikkipuistoissamme käy parhaillaan niin kova kuhina, ettei sellaista ole välillä edes mahdollista itse ottaa. Tuntuu tosi ikävältä olla päästämättä omaa taaperoaan toisten lähelle, välillä se pitää tehdä itkun kautta tai poistua ihan kokonaan paikalta hämmentynyt ja huutava lapsi kainalossa. Kuitenkin niin meillä, kun kaikilla muillakin on tottakai oikeus vielä ulkoilla, myös siinä omassa lähipuistossa.

Eilen sitten yritettiin mennä pois puistosta ja metsään kävelemään – mutta sekin oli tukossa ja useamman kerran jostain ihan meidän kainaloon tupsahti joku toinen lapsiperhe. Käytiin myös iltakävelyllä, mutta liikenne oli todella vilkasta ja ihmisiä tuli edestä ja takaa, niin paljon että lenkin sijaan paineltiinkin takaisin tietä takaisin kotiin.

Minulla ei siis ole tilanteeseen ratkaisua eikä tarkoitukseni ole ketään syytellä tai edes valittaa, ihan yhtälailla me olemme tuolla ruuhkauttamassa puistoja ja metsäpolkuja. Kaikki me tarvitsemme raitista ilmaa, liikuntaa ja lapset aktivointia jottei seinät kotona kaatuisi liikaa päälle ja kaverin naama alkaisi ärsyttämään. On vain niin jännä kontrasti muutaman kuukauden takaiseen tilanteeseen (niin monessa mielessä) ja miten ironista, että itseltäni löytyi vasta hiljattain aloitettu postaus aivan päinvastaisesta toiveesta.

Ja tähän loppuun positiivisia ajatuksia ja lohdullisia sanoja. Tilanteesta huolimatta hyvää mieltä, kärsivällisyyttä ja jaxuhaleja kaikille! Koitetaan pitää tsemppimieli yllä ja tukea toinen toisiamme, myös silloin vaikka omat tilanteet poikkeisivatkin toisen tilanteesta (ja pysyä kotona jos mahdollista)!