ONNELLISET KARVAKAMUT

10/04/2019

Mekin kävimme vihdoin eilen Kiasmassa olevassa ihanassa Shoplifterin Nervescape VIII- näyttelyyn. Värikkäät karvamadot ovat olleet isosti esillä somessa, joidenkin mielestä jopa kyllästymiseen saakka. Itse taas olen sitä mieltä, ettei täälaista värienergiaa voi levittää liikaa.

Kiasman sivuilla kerrotaankin näin: Teos heijastelee taiteilijan kiinnostusta aivotutkimukseen ja neurotieteeseen. Teoksen takkurihmastot muistuttavat rakenteeltaan hermosoluja, mutta Shoplifter toivoo taiteen myös vaikuttavan aivoihin. Hän uskoo, että kun aistimme voimakkaita värejä, aivoissa vapautuu serotoniinia, joka kohottaa mielialaa.

Shoplifter haluaa herättää ilon ja onnen tunteita, sillä ”onnelliset ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin”.


ARKIKUVA 13/52

30/03/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKIKUVA 13/52

Jostain syystä lasten kuskaaminen harrastuksiin on tuntunut itsestäni aina jotekin rasittavalta. Johtunee ehkä siitä, että homman hoitaminen yksin onkin ollut raskasta, etenkin kun on aina pitänyt liikkua julkisilla, toiselle lapselle on pitänyt aina keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa tai ottaa hänet mukaan, eikä harrastukseen kuluvaa aikaa ole oikein itse ehtinyt hyödyntämään mitenkään.

Nykyisin kuskaamista ei onneksi ole enää yhtään samalla mitalla kun muutama vuosi sitten, jonka lisäksi apunani on nykyään tietysti myös toinen aikuinen. Monet harrastukset ovat nykyisin ihan kotimme lähellä, jolloin lapset kulkevat niihin yhdessä tai sovitusti muiden kavereiden vanhempien kanssa.

Joka torstai-ilta Elviksellä on kuitenkin vähän kauempana harrastus, jossa hän tapaa vanhoja eskarikavereitaan. Onneksi Osku on auttanut sinne kuljetukseen monesti, sillä matka vaatii joko kolmen vartin kävelyn tai kahdella ratikalla menon. Tällä kertaa nakki osui kuitenkin kohdalleni ja lupasin vielä ottaa vauvakin mukaan.

Viimeksi kun olen tehnyt saman reissun samaisella kokoonpanolla, naamaan satoi jäistä räntää, ratikka ei tullut ja vauva huusi koko reissun ajan. Odotukseni eivät siis olleet kovin korkealla. Ehkä se oli kuitenkin tämä kevät ja pahimmasta allergiaitkusta ohi kasvanut vauva, sillä reissu menikin oikein leppoisasti.

Lähellä, kavereiden kanssa futista pelaamassa ollut Kaapokin tuli kotimatkalla samaan ratikkaan, mikä oli hauskaa. Tostai-illan melko tyhjän ratikan keskipaikalla istuessamme katsoin heijastustamme vastapäisistä ovista. Siinä minä kuljen köörini kanssa, minä ja kolme lastani. Miten ihana, niin tavallinen hetki, mutta silti tosi tärkeä ja ainutlaatuinen.


ARKIKUVA 5/52

3/02/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKIKUVA 5/52

Tämän viikon sana on ollut lumi ja sitä onkin tullut ihan kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista. Lapset ovat olleet lumesta tietenkin aivan innoissaan ja he ovatkin rakennelleet lumesTA mitä mielikuvitksellisimpia asioita, kuten omat kodit huonekaluineen ja kodinkoneineen.

Kylpyhuoneen lattialämmitys on paahtanut täysillä lumessa likomäräksi kastuneita ulkovaatteita ja kenkiä kuivaten. Aamuisin ollaan jankutettu kouluun lähteville lapsille, että muistakaa vetää ne lumilukot kenkien päälle, ja iltapäivisin sitten otettu vastaan likomärissä sukissa kotiin tulevia punaposkiskia veijareita.

Vanujen kanssa auraamattomia kävelyteitä pitkin lykkiessä on tullut kunnolla hiki. Ollaankin jo muutaman kerran tällä viikolla itse auranneet kulkuväylän pois pihasta myös rattaille. Vauva on vielä liian pieni vedettäväksi pulkassa, joten jos tämä lumentulo vielä jatkuu, on pakko varmaan viritellä sukset vaunujen alle.