5 SÄÄNTÖÄ KEITTIÖÖN

18/11/2015

Indiedays ja IKEA yhteistyö OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAikea lapset 8ikea lapset 9OLYMPUS DIGITAL CAMERAikea lapset 11OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä keittiöstä on ehdottomasti tullut uuden kodin sydän. Ruoanlaiton ja syömisen lisäksi pelaillaan ja piirrellään ruokapöydän äärellä, siihen kokoonnutaan myös aina ystävien kyläillessä ja nykyään työpisteenikin sijaitsee keittiössä. Istun täällä juuri parhaillaan tätä kirjoittaessani. Keittiössä meillä myös aina aamusta iltaan radio päällä. Ja Paokin täällä mielellään nukkuu, kun on seuraa.

Joku aika sitten blogissa mietinkin, että mitä keittiön yhdelle seinälle tulisi. Oma työpiste vai lapsille leikkikeittiö? Ajattelin silloin, että olisi hauska ajatus, jos lapset voisivat leikkiä kokkoailuja samalla kun minä tekisin oikeasti ruokaa. Sain kuitenkin aika yksiselitteisesti teiltä silloin vinkin, että ei mitään leikkikokkailuja vaan lapset oikeasti mukaan ruoanlaittoon.

Ja näinhän se on, lapset tykkäävät kun saavat osallistua keittiössä hääräilyyn. Oikein näkee heistä, miten ylpeitä he aina ovat ja sitäpaitsi itsetehty ruoka maistuu paaaaljon paremmalta. Näin olen saanut pojat syömään myös inhokkivihanneksiaan! Jos saa itse pilkkoa parsakaalin ja sekoittaa sen ruoan joukkoon, maistuu se myös silloin paremmin. Itse leivon harvemmin, mutta silloin poikien lempipuuhaa on saada mitata ainekset ja sekoittaa taikinaa. Arkisessa ruoanlaitossa juurikin vihannesten kuoriminen ja leikkaaminen, salaatin tekeminen ja nykyään hellan äärellä hämmentäminen ovat niitä lemppareita. Pöydänkin kattaus on mukavaa puuhaa, kunhan saa myös osallistua ensin ruoan laittoon.

Ikea haastoi minut ottamaan lapset vielä enemmän mukaan keittiöön. Heidän tekemän tutkimuksen mukaan, moni vanhempi ei enää ota lapsia mukaan kokkaukseen, sillä lapset luultavasti sotkevat sekä viivästyttävät ja vaikeuttavat ruuan laittoa. Minä lähdin mielelläni haasteeseen mukaan, sillä olen ihan eri mieltä! Kokkaaminen on yhydessä lasten kanssa on laatuaikaa parhaimmillaan, josta meillä kaikki nauttivat. Mitäs sitten jos sotkua syntyy vähän enemmän? Sen saa siivottua! Ja voi ajatella niin, että jos lapset sotkevat keittiössä on se sotku sitten pois jostain muualta. Eipähän kukaan kaada miljoonaa legopalikkaa lattialle sillä aikaa. Minun neuvoni onkin, että ottakaa kaikenikäiset lapset rohkeasti päivittäin kokkaamiseen mukaan. Se voi olla mitä vaan, ihan pientäkin, pääasia että lapsi tykkää siitä mitä on tekemässä. Eikä sen tarvitse edes aina oikeasti liittyä juuri siihen tekemäänne ruokaan. Lapselle voi hyvin antaa tehtäväksi raastaa vaikka porkkana, vaikka sitä ei ruokaan oikeasti tulisikaan. Sen voi syödä vaikka alkupalaksi. Pääasia että lapsi saa osallistua.

Tässä olisikin 5 sääntöä lapsilta aikuisille, näillä säännöillä kokkaus ei ole tylsää, vaan keittiöstä voi tulla koko huushollin hauskin huone:

1. Älä opasta aina tekemään toisin.
2. Älä suutu jos mokaan.
3. Älä hoputa!
4. Miksi ihmeessä ei saisi sotata?
5. Jos väsyy ja kyllästyy, se on ok.

Katsokaapas yllä olevasta videosta vielä perustelut näille säännöille! Entäs mitä sääntöjä teidän lapset voisivat vielä antaa? Mikä on teidän lasten lempipuuhaa ruokaa laittaessa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ISONA HALUAN OLLA ONNELLINEN

30/07/2015

imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage

Muistatteko kun yhdessä vaiheessa blogeissa kiersi jatkuvasti erilaisia haasteita. Minullakin oli joskus jonossa varmaan kymmenen haastetta, mutten saanut lopulta vastattua niihin yhteenkään. Nyt sain pitkästä aikaa sellaisen, kun blogikaimani Minttu haastoi minut vastaamaan näihin kymmeneen kysymykseen. En edes lukenut kysymyksiä etukäteen, aloin vain vastailemaan. Aika hauska juttu!

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Tiedätte ehkä sen, että musiikki on minulle lähellä sydäntä – mutta ehkä tienneet että olen ollut ala -ja yläasteen musiikkiluokalla. Olen soittanut pianoa, bassoa ja rumpuja ja minulla on ollut punk-bändi. Olen myös koko ikäni harrastanut tanssia ja aloitan aamuni tanssimalla hassusti keittiössä. Rakastin koulussa esitystunteja, musikkaalien tekoa sekä konserteissa esiintymistä. Harrastan edelleen teatteria.

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

Toki on. Olen alusta saakka tehnyt blogia ilolla ja haluan myös että tämä on lukijoille iloinen paikka käydä. En mielelläni kirjoita liian negatiivisesti, ainakaan kovin usein. Myös (todella harvoin tulevia) täysin asiattomia kommenteja jätän julkaisematta vain sen takia, ettei lukijoille tulisi paha mieli niiden takia.

3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?

Tuskin paljoakaan. Olen kirjoittanut blogia yli 4,5 vuotta, joten todellinen minäni on varmasti tullut aika hyvin jo esiin. Kirjoittamalla pystyn kuitenkin paremmin tuomaan ajatuksiani esille, joten ehkä jollain tapaa olen puheliaampi, ainakin syvällisemmissä asiossa, täällä blogissa.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Mikä vaan hassu. Eniten naurattaa tilannekomiikka, hassut kommellukset joita tuntuu sattuvat paljon niin itselleni kun kavereillekkin. Huumori saa olla hurttia, kaksimieliset jutut naurattavat aina, samoin musta huumori uppoaa. Nauran varmaan päivittäin ainakin itselleni.

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Koko sukuni sekä äidin että isäni puolelta tulee luovista ammateista ja olenkin kasvanut aina luovassa ympäristössä. Luovuus merkitsee itselleni henkilökohtaisesti eniten ehkä vapautta toteuttaa itseään vapaasti. Luova voi olla niin monella eri tapaa, ja uskon että jokainen meistä on omalla tavallaan sitä. Toinen loihtii jääkaapin tähteistä maukkaan illallisen ja toinen taas maalaa tauluja.

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Ihan mahdoton valita yhtä, sillä rehellisesti ihailen ihan jokaista. Jokainen on oman elämänsä sankari ja jokainen on voittanut haasteita ja kulkee omia polkujaa, sitä arvostan ja ihailen muutenkin ihmisessä – että tekee itselleen rakkaita ja tärkeitä asioita. Juuri tällä hetkellä tunnen paljon ylpeyttä pikkuveljestäni joka on tehnyt aina asiat omalla tavallaan ja sai hiljattain oman radio-ohjelman, josta on unelmoinut. Kaverini Koko Hubara on myös viime päiviniä ollut paljon otsikoissa, siinä on ihminen jota ihailen suuresti.

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Saamattomuus ja täydellisyyden tavoitteleminen. Siinä on kaksi asiaa jotka eivät vaan mitenkään sovi yhteen. Päässäni on miljoona ideaa ja asiaa mitä haluaisin tehdä, mutta sitten toisaalta haluan vain katsoa Netflixiä.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Hmm, vaikea sanoa muiden puolesta! Useasti saan kuulla olevani herttainen, ehkä se.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?

Toivottavasti onnellinen ihminen. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.

Uskon siihen että kaikki asiat aina järjestyvät. Tottakai elämässä on rankkoja aikoja ja asioita, surua, menetyksiä ja tiedän ettei elämä tosiaankaan mene suunnitelmien mukaan. Onnellisuuden voi kuitenkin löytää pieniestäki asioista, vaikka pahimman kriisin keskellä. Uskon että jos elämänsä elää hyvin ja kohtelee muita samoin, hyvä kiertää takaisin myös omalle kohdalle. Joten kyllä, juuri siksi uskon myös onnellisiin loppuihin.

Ja hei muuten, käykää ihmeessä laittamassa vielä kysymyksiä tänne, jos jokin asia askarruttaa tai kiinnostaa ja tahtoisitte minun niihin vastaavan. Keräilen kysymyksiä vielä hetken. Ja jottei haaste tyssäisi tähän, haastan kolme bloggaajaa Pajun, Miian ja Lindan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TÄLLÄ VIIKOLLA OLIN KIITOLLINEN

30/11/2014

Kuten aiemmin tällä viikolla kirjoitin, ajattelin aloittaa uuden, miksihän tätä kutsuisi, haasteen tai postaussarjan. Aion miettiä joka päivä ainakin yhden asian josta olen ollut kiitollinen ja viikon lopuksi sitten koota ne blogiin. Ihan vaan siksi että maailmassa ei voi olla liikaa positiivisuutta ja kiireisen arjen keskellä sitä välillä on vaikea muistaa pysähtyä hetkeksi ja nähdä kaikkia hyviä juttuja ympärillä.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Maanantaina olin kiitollinen vapaapäivästä ja kirpparilta löytyneistä uusista kengistä

Processed with VSCOcam with f2 presetTiistaina olin kiitollinen Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä ja siitä että minulla on mahdollista ostaa apteekista tarvittaessa lähes mitä rokotteita itselleni ja lapsilleni.

kiitollisuus ystävätKeskiviikkona olin kiitollinen ystävistäni, joiden kanssa voin jakaa ihan kaiken.

Processed with VSCOcam with s3 presetTorstaina olin kiitollinen uusista hyvin istuvista farkuista, sushilounaasta ja tehokkaasti käytetystä päivästä.

kiitollisuus tahdonPerjantaina olin kiitollinen tasa-arvoisesta aviolittolaista ja uusista kavereista.

Processed with VSCOcam with f2 presetLauantaina olin kiitollinen Reino Nordinin uudesta levystä, glögistä ja odottamattomista kohtaamisista.

Processed with VSCOcam with hb1 presetSunnuntaina olin kiitollinen auringosta ja erityisen kiitollinen olen siitä että vaikka rakkausrintamalla on tullut pahasti takkiin, en ole katkeroitunut vaan uskon että joskus vielä kaikki asiat järjestyy parhaiten päin.

Mistä asioista te olette tällä viikolla kiitollisia?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.