UUSI VUOSI JA UUDET KUVIOT

2/05/2022

Piti kirjoittaa postaus ylläolevalla otsikolla jo vuoden alussa, kun päätimme pistää kuopuksen päiväkotikuviot uusiksi. Sitten tulikin yllättäen lisää uusia kuvioita ja hups – melkein viisi kuukautta vierähti niin, etten päivittänyt blogia ollenkaan. Kahdentoista vuoden blogihistoriani aikana, en ole tainnut koskaan pitää kahta viikkoa pidempää taukoa täältä. Eli moi vaan pitkästä aikaa!

En melkein muistanut mistä painikkeesta uutta postausta aloitetaan kirjoittamaan, saatikka keksinyt mistä nyt piiiitkän kirjoitustauon jälkeen edes aloittaisin. Aloitetaan siis vaikka ihan alusta, siitä mistä alunperinkin piti, eli päiväkodin vaihtamisesta.

Olen puhunut ja kirjoittanut päiväkotien huonosta tilanteesta useasti jo ennen kun oma lapsemme edes aloitti päivähoidon. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, mekin saimme omin nahoin kokea, millaista hoito on kun henkilökuntaa ei vaan ole tarpeeksi ja ne jotka siellä vielä sinnittelevät, työskentelevät äärirajoilla. Niin moni tärkeä ja itsestäänselväkin asia meni päivästä toiseen pieleen, eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kun etsiä uusi päiväkoti.

Meillä kävi tuuri ja lähellämme olevasta yksityisestä päiväkodista järjestyi nopeasti paikka. Ehdimme käydä siellä tutustumassa juuri ennen joulua ja vuodenvaihteessa iskeneen koronan jälkeen sitten heti aloittamaan. Olimme itseasiassa miettineet alusta saakka tätä päiväkotia, mutta sen korkeiden kuukausimaksujen (julkisen puolen hintoihin verraten) ja suppeiden aukioloaikojen vuoksi päädyimme hakemaan vuosi sitten hoitopaikkaa muualta.

Päiväkodin vaihtaminen tuntui meistä aika suurelta jutulta ja sopeutuminen täysin erilaiseen paikkaan hyvin erilaisine käytäntöineen jännitti. Olin mukana pehmeässä laskussa lähes koko ensimmäisen viikon, mikä oli ihanaa, sillä pääsin kunnolla näkemään millainen uusi paikka oli, sekä tutustumaan niin henkilökuntaan että ryhmän lapsiinkin. Hoitopaikan vaihdon myötä perheeseemme tuli kaivattua turvaa, rauhaa ja seesteisyyttä. Olemme päivä päivältä tyytyväisempiä päätökseen, vaikkakin vain 8,5 tuntia päivässä auki oleva ja koko kesän suljettu päiväkoti tuo taas uudenlaiset haasteensa arkeen.

Paikkaa hakiessa emme kuitenkaan nähneet tätä niin kovaksi ongelmaksi. Teinhän minä kotona töitä ja työni yksityisyrittäjänä on hyvin joustavaa – minä voisin siis olla hyvin päävastuussa hoitoon viemisistä ja ennenkaikkea hakemisista. Pitkiin kesälomiin olin jo tottunut isompien lasten kanssa. No problem siis, paitsi että….

Viikko ennen päiväkodin aloitusta sain puhelun – minulle tarjottiin kokopäiväistä työtä! Puhelu ei tullut ihan puskista, olimme käyneet asiasta aiemmin syksyllä jo keskustelua, mutta oli se silti aika yllätys. Tunsin yrityksen entuudestaan melko hyvin, ihannoin sen arvoja ja meinkejä ja alakin oli sellainen, mikä on aina kiinnostanut ja josta tahtoisin oppia lisää. Viiden päivän ankaran pähkäilyn ja keskustelujen jälkeen allekirjoitimme työsopimuksen. Tästä sitten vasta alkoikin ihan uudet kuviot ja syy, miksi blogikin jäi itsellenikin vähän yllätykseksi tauolle.

Niin ihanaa, innostavaa ja inspiroivaa kun uusi työ ja sen aloittaminen olikaan, oli se samalla ihan hurjan uuvuttavaa. Olin ”käynyt töissä” viimeksi vuonna 2009, jonka lisäksi halu näyttää heti kykyni ja osaamiseni oli suuri. Pelkästään uudenlaiseen rytmiin opettelu, uusien ihmisten tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen veivät ihan mehut. Vaikka homma oli tuttua, oli lähes kaikki kuitenkin ihan uutta. Puhumattakaan siitä, että elimme pimeää ja raakaa vuodenaikaa. Olin työpäivien jälkeen aina ihan rättipoikkipuhki.

Nyt reilun neljän kuukauden jälkeen voisi sanoa, että elo alkaa tasoittua. Alan päästä kiinni uudenlaiseen rytmiin ja tapaan työskennellä sekä löytää juuri sen oman tapani tehdä uutta hommaani. Saan kokoajan lisää itseluottamusta kun näen niin omaani, että koko tiimin ja työyhteisömme yhdessä tekemää tulosta.

Heti kun viikonloppuna nappaamani flunssa hellittää, tavoitteena olisi saatua ympättyä myös sali & uintihommat pitkän tauon jälkeen takaisin päiviin. Tuntuu, että nyt töiden ja kodin ulkopuoliselle elämälle alkaa taas olla energiaa. Nelisen kuukautta siinä totutellessa siis meni.  Muutama viikko sitten aloin taas myös miettimään myös bloggaamisen jatkamista. Tuntuu, että nyt on hyvä hetki taas jatkaa.

Meni varmaan pari kuukautta, kun en edes muistanut koko blogia. Oli myös ihana huomata, että poissaollessani täällä oli kuitenkin ollut elämää ja osa jo ihmettelikin, minne olin kadonnut. Tuntuu tosi kivalta olla takaisin, vaikka postaustahti varmasti pysyy melko malttillisena jatkossakin.

Ja jottei elo kävisi tasoittumiskaudenakaan aikana tylsäksi, niin uusia kuviota on tulossa vielä lisää. Me muutamme! Emme tosin vielä milloin, sillä uutta kotia ei ole vielä löytynyt. Asunnon etsintä käy kuitenkin tällä hetkellä kuumana, mikä on kieltämättä nyt enemmän stressaavaa kun innostavaa. Sormet ja varpaat ristissä että pian tärppäisi ja että syksyllä oltaisiin jo uudessa ihanassa kodissa viettämässä tavallisen tasaista arkea, ilman suuria uusia mullistuksia.


HETKIÄ JOULUSTA

28/12/2021

Meidän joulu meni tosi rauhassa kotona. Aattoaamuna katsottiin lasten kanssa Joulupukin kuumaa linjaa, keiteltiin riisipuurot ja käytiin ihanassa aurinkoisessa & kirpeässä pakkassäässä pulkkamäessä. Sitten jo ensimmäiset sukulaiset saapuivat, pojat lähtivät isälleen, mini meni päikkäreille ja aloimme pikkuhiljaa valmistelemaan ruokia.

Pikkuhiljaa saapuivat myös loput vieraat. Joutiin glögiä, laitettiin ruokia esiin, mihinkään ei ollut kiire tai mistään ei ollut stressiä, oli ihanan rentoa ja tunnelmallista. Lahjoja oli tänä vuotta hurjan paljon. Paketti per lapsi ei tänä vuonna onnistunut. Uskon syyn olleen isoksi osaksi siinä, ettei koronan vuoksi olla voitu paljoa nähty ja nyt kaikki halusivat paikkailla sitä muistamalla toisiaan lahjoin. Minille olisi tosin riittänyt se yksi paketti, hän oli ihan ihmeissään kun lahjoja tuli sen ensimmäisen jälkeen lisää. Lopulta hän vain hurrasi, tanssi ja hihkui ”olen niin innoissani” kun sai toimia pukin apurina. Pukki kun oli käynyt meillä jo edellisenä yönä, kun vielä nukuimme.

Joulupäivänä vähän ikävä vaivasi, vuoroviikkovanhemmuudessa raskainta on erossa olo lapsisa ja joulun alla se veti aika herkäksi. Ollaan kuitenkin saatu viettää poikien kanssa niin monet joulut yhdessä, että välillä näinkin päin. Olimme siis ihan vain komisteen kotona miehen ja minin kanssa. Käytiin taas pulkkamäessä, syötiin ja katsottiin ihan liikaa lastenohjelmia.

Tapanintanssit jäivät tänä vuonna välistä ja juhlistettiin mieheni syntymäpäivää pienesti kotona vain ihan keskenämme. Tilattiin myös pizzat, ja vaikka kuinka jouluruoista tykkäänkin, niin olihan se aika ihanaa vaihtelua tähän väliin. Sitten alettiinkin pakkailemaan, sillä Tapanin jälkeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa minin kanssa risteily Tukholmaan! Tätä oltiin odotettu pitkään, vähintäänkin yhtä paljon kun joulua. Aamusta suunnattiin varmuudeksi koronatestiin ja sitten kodin kautta hakemaan kimpsut ja kampsut ja laivalle. Kerrron reissusta myöhemmin lisää!

Toivottavasti teillä muillakin oli ihana ja omannäköisenne joulu!


KOLME YÖTÄ JOULUUN ON

21/12/2021

Vaikka joulu on ehdottomasti lempijuhlapyhäni, en ole ikinä oikein osannut viettää sitä kovinkaan paljon etukäteen. Etenkään kotia en ole ikinä laittanut hyvissä ajoin joulukuntoon, vaan vasta ihan pienesti juuri ennen h-hetkeä. En omista jouluverhoja, ovikoristetta eikä meillä raikaa joululaulut. Itseasiassa nuo olohuoneen katossa olevat valotkin ovat jääneet viime joulusta, en edes miellä niitä pelkästään jouluun sopiviksi.

Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikea kuusi, pieni, soma ja vastavarten meille kaadettu ja muutama päivä sitten toimitettu. Eilen illalla kaiveltiin lasten kanssa siihen muutama vanha koriste. Minulla on säästössä muutama omasta lapsuudestani vanha koriste ja kyllä niiden näkeminen herättää joulutunnelman.

Ja vaikka en joulusta niin kovin etukäteen hössöttäjä olekaan, jopa itse vähän järkytyin tänään tajutessani, etten ole vielä juonut yhtään glögiä tai syönyt konvehtia, en muistaakseni edes piparia! Riisipuuron keittämistäkin olen pantannut aattoaamuun.

Siltu on ihana hyyyyvin pikkuhiljaa laskeutua joulumodeen. Ilman stressiä ja paineita tai liikoja odotuksia. Tiedän, että se joulutunnelma kyllä tulee pienellä – tai itseasiassa olen jo joulutunnelmissa nytkin, ilman mitään vaivaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että jotkut taas tykkääväät tehdä joulua paljonkin etukäteen, eivätkä koe sitä vaivaksi vaan kivaksi jutuksi. Sekin on varmasti ihanaa.

Huomenna illalla, kun meidän kauppatilaus ja sen sisältämät suklaat ja glögit ovat saapuneet, aion paketoida muutaman lahjan, pistää diffuusseriin kanelin & kardemumman tuoksuista öljyä ja ehkä jopa pistää Pähkinänsärkijän soimaan. Ja sitten mä vietän muutaman päivän joulua ihan täysillä. Parasta joulussa on mielestäni muuten sohvalla lököily ja yölliset mätileivät.