EI SE OLE NIIN PÄIVÄN PÄÄLLE

9/11/2019

Niinä vuoroviikkoina, kun muut lapset ovat toisilla vanhemmillaan ja me kotona miehen ja taaperon kanssa vain kolmisin, päivät menevät usein aivan sekaisin. Oli arki tai viikonloppu, huomaan meneväni nukkumaan yleensä mahdollisiman aikaisin. Joskus puoli yhdeksän peiton alle kaivautessani tajuan olevan launatai-ilta ja tietettekö, tunnen siitä pelkkää tyytyväisyyttä.

Viikoinloppuihin ei sisällty samanlaisia enää odotuksia ja suunnitelmia kun ennen vauvaa. On vain päiviä jotka soljuvat.

Eikä se ole yhtään huono asia. Maanantaina oltiin kahdestaan miehen kanssa yötä hotellissa- sillä miksi sellaista ei voisi tehdä myös viikolla? Otettiin drinkit kattoterassilla ja syötiin monen ruokalajin illallinen. Tuntui ihan lauantailta. Tiistai sitten tuntui sunnuntailta ja eilinen perjantai oli ehdottomasti torstai  – ja sitten toisaalta, se olisi voinut olla ihan mikä tanhasa muu päivä. paitsi ehkä sunnuntai.

Koska elämme intensiivistä pikkulapsiperhe-elämää, meillä on harvoin viikonloppuisinkaan mitään menoja. Ehkä alitajuisesti yrittämmekin sopia mahdollisiman vähän ohjelmaa – millekään päiville. Ne kuitenkin täyttyvät aina ihan itsestään. Kun ennen viikkoa rytmitti tarkkaan viikonpäivät ja ennenkaikkea lähestyvä viikonloppu, nyt on ihan erilaista.

En voi sanoa kaipaavaani vanhaa elämääni, tiedostan sen, että nyt on erilainen elämänvaihe ja joskus taas tulee toisenlainen. Jos jotain ”vanhasta elämästäni” kaipaan, on se ystävät joita tuli – yleensä viikonloppuisin, nähtyä enemmän. Välillä kaipaan tanssimaan, mutta yöunet vievät selvän voiton siitä hommasta.

Lapsiperhearki kuvataan usein rankaksi ja joskus sitä toivookin päivän menevän vain nopeasti ohi – yleensä siksi, että pääsisi nukkumaan. Pääosin se on kuitekin ihanaa ja itseäni hirvittää enemmän ajan nopea kulku. Miten päivä toisensa jälkeen lipuu ohi, vuodenajat seuraavat toisiaan ja lapset hujahtavat pituutta.

Teen kotona töitä ja mieheni on hoitovapaalla. Yritän pitää säännöllistä työaikaa arkipäivisin, mutta käytännössä se onnistuu harvoin. Siinä on varmasti syy sille, miksi sunnuntaisin ei ahdista tuleva maanantai ja miksi se maanantai harvoin tuntuu edes siltä.

Puhun usein arjesta. Arki merkitsee ja ennenkaikkea tuntuu eri ihmisille, erilaisissa elämäntilanteissa erilaisille. Meidän arki on päällisin puolin tavallisen arkista – tai siis tavallista juuri meille. On aikaiset herätykset, kaurapuurot, ulkoilut lähipuistossa, kaupassa käynti, ruan laittoa ja tiskokoneen tyhjennystä. Ja silti joka päivään kuuluu juhlahetkiä.

Meille arjesta tekee eritystä viihtyisällä, rauhallisella mutta meille tapeeksi eläväisellä asuinaalueella eläminen, palvelut kävelymatkan päässä, kiva lähikavila ja lempiravintolat kotiikuljetussäteen sisällä. Laadukasta kahvia aamuisin itse jauhettuista pavuista vaahdotetun kauramaidon kera, kaapissa jemmassa suklaata ja pähkinöitä. Ylellinen kasvööljy ja kylpytakki jonka lehmeyteen sukeltaa iltasuihkun jälkeen. Makaroonilaatikon kanssa nautittu hyvä lasi punaviiniä. Villamatto, jonka tuntua rakastan paljaan jalan alla. Rakkaita ihmisiä elämä täysi – hekin vähintään puhelimen päässä.

Kuormittavia asioita, elämän murheita, on myös, mutta pyrin keskittymään niihin hyviin. Nautiskelemaan. Nauttimaan arjesta – luki kalenterissa mitä vaan, arjesta voi tehdä juhlaa melkein joka päivä jos haluaa. Kuka sanoi, ettei torstaina voisi kattaa illallispöytää kynttilöineen ja kristillalaiseneen? Tai mennä maanantaina, ihan muuten vaan, koko perheen voimin kahvilaan kakulle?

Olen kertonut näkeväni kauneutta ihan arkisissa asioissa. Taaperon heittelemät kaurapuuropallerot ja kahvikupin pohjasta jäänyt rinkuja voivat jonain aamuna näyttää lumoavalta taideteokselta ruokapöydän pinnalla. Pyykkinarulla kuivumassa olevien vaatteiden värihamonia saa sydämeni pamppailemaan ja rakastan aamulla sitä hetkeä, kun sotkuiseen lastenhuoneeseen alkaa yllätten paistamaan kylmä talven aurinko – piirtäen erilaisia varjoja kaiken sen värien sekamelskan joukkoon.

Mikä tekee teidän arjesta eritystä tai saa sen tuntumaan juhlata?


ARJEN HELPOTTAJIA

20/10/2019

Aloin jo Myyn ollessa ihan pieni vauva, miettimään listaa arjen merkittävimmistä helpottajista. Siis toki vaikkapa lottovoitto helpottaisi aika paljon, mutta tähän listaan olen koonnut sellaisia realistisia ja aika pieneltäkin kuulostavia tavallisia asioita, joiden hyöty on kuitenkin meillä ollut suuri.

Listan ollessa kuukausia vain pässäni, on se myös elänyt paljon vauvan kasvaessa ja arjen muuttuessa. Moni asia helpottaa elämää ja arkea kuitenkin edelleen, kuten nämä (ei järjestyksessä):

Yksinkertaistaminen (eli monessa asiassa ns mutkat suoriksi)
Valmiin ruoan tilaaminen kotiin
Lähellä asuvat isovanhemmat
Asioiden suunnittelu ja sopiminen etukäteen (kuten syömiset, heräämisvuorot, isompien ruutuaika)
Tiskikone
Alhaalta ylöspäin lahkeesta avattava vauvan pyjama
Paljon tutteja (ja tuttiketjuja) joka paikassa
Siisti ja selkeä vaatekaappi
Parvekerattaat
Ikilevypintainen ruokapöytä
Syöttötuoli josta ei pääse kiipeämään pois
Monta paria samanlaisia sukkia
Vauvan yömaitojen valmistelu etukäteen
Rutiinit
Hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat kotoa joka paikkaan
Kuivaava 10 kg pyykinpesukone
Kaksi vessaaVauvan harsot
Vaipanvaihtopiste kylpyhuoneessa
Paikka kaikelle ja tavaran karsiminen / minimalistisuus
Sairausvakuutus

Nämä olisivat helpottanut vielä paljon lisää:

Hissi
Pimennysverhot
Jos se vaatekaappi myös pysyisi siistinä
Hyvä ruokakauppa lähellä (tai järjestelmällinen ruoka-ostosten kotiin tilaaminen)
(Luotettava) siivooja 1-2 kertaa kuussa

Mitä muita arjen helpottajia vauva/pikkulapsiarjessa teille tulee mieleen?


KUINKA USEIN…

10/10/2019

Löysin tämän blogihaasteen ehkä viikko(?) sitten ja innoissani heti kopsasin sen ja aloin täyttelemään. Blogista, josta haasteen nappasin, ei selvinnyt haasteen alkuperäistä tekijää ja muutaman kysymyksen jälkeen aloinkin jo ihmettelemään, että onpas vähän outo haaste ja hassuja kysymyksiä.

Myöhemmin sain kuulla, että tämä haaste onkin lähtenyt Karoliinan blogista ja kaikki kysymykset ovat tulleet ig-seuraajilta. Mikä selittää ja tämän kun tietää, onkin haaste aika hauska! Haasteeseen on siis koottu kaikki tulleet kysymykset ja siksi ne yhdessä tuntuivat aluksi muodostavan vähän erikoisen kokonaisuuden.

Blogihaasteet on hauskoja ja pitkän tauon jälkeen on kiva, että niin moni on ottanut tähänkin osaa. Minäkin! (Kännykällä tosin naputellen, mikä on erittäin haastavaa, mutta toivottavasti pahimmat autocorrect-mokat sain seulottua pois).

Kuinka usein..

Vaihdat lakanat? Parin viikon välein, mutta tarvittaessa useamminkin. Minulla on pellavaiset lempilakanat joita haluaisin vain käyttää, mutta olen alkanut heltymään siihen, että mieheni saattaa pedata sänkyyn mitkä vain lakanat. Kunhan on puhtaat lakanat.

Vaihdat pyyhkeet? Hmm, viimeistään kun pyyhe menee jonkun kanssa sekaisin. Minulla saattaa olla parhaillaan kolme pyyhettä käytössä ja silti onnistun unohtamaan ottaa yhtäkään niistä mukaan suihkuun. Yritän hakea harmoniaa kodin sisustukseen esim sillä, että kaikki pyyhkeet ovat suht samanlaisia. Silloin näitä sekaisin menoja sattuu aika helposti. Mutta sanotaan nyt vaikka että kerran viikossa.

Peset hiukset? Joka päivä. Aiemmin pesin 2-3 kertaa viikossa ja tahtoisin päästä takaisin siihen. Olen viime viikkoina yrittänyt pidentää pesuväliä, mutta heikoin tuloksin. Rasvaiset hiukset saavat koko oloni tuntumaan ällöltä enkä nykyisin käytä myöskään kuivashampoita kuten joskus. Tässä varmaankin syy lyhyelle välille. Olisi kiva löytää luonnonmukainen, hajuton ja tummille hiuksille sopiva kuivashampoo, joka ei olisi painepakkauksessa.

Soitat isälle/äidille? Aika harvoin. En ole muutenkaan mitään soittelijatyyppiä. Harvoin soitan kenellekkään. Äiti soittaa ehkä pari kertaa viikossa. Mutta viestejä laitan ehkä kerran viikossa ja äiti varsinkin soittelee useastikin viikon aikana.

Näen vanhempiasi? Vaihdellen. Mun isä asui monta vuotta ulkomailla, silloin ei tietenkään nähty kun kerran, pari vuodessa. Nyt ollaan nähty ehkä kerran kuussa, kun asuvat edelleen vähän kauempana. Äiti asuu lähellä, joten vähän useammin hänen kanssaan, parin viikoin välein vähintään.

Käyt leffassa? Pari kertaa vuodessa, eli aivan liian vähän. Kävisin leffassa mielelläni ainakin muutaman kerran kuukaudessa, mutta tässä elämäntilanteessa (kun vessaankaan ei ehdi silloin kun haluaisi) leffassa käynti on siellä prioriteettilistan aika häntäpäässä.

Föönaat hiukset? Joitain muutamia kertoja vuodessa. Olen tietoisesti vähentänyt hiusteni käsittelyjä, ja jättänyt föönaamisen että suoriatmisen lähes kokonaan pois. Viime kuussa tosin föönäsin huikeat kaksi kertaa, kun en halunnut lähteä märillä hiuksilla ulos.

Putsaat lattiakaivot? Tarpeen vaatiessa. Mulla lähti pitkään synnytyksen jälkeen todella paljon hiuksia, jolloin vähintään kerran kuukaudessa piti suihkun lattiakaivo tyhjentää. It’s a nasty job but somebody has to do it.

Käyt metsässä? Just tulin. Kerran viikossa ehkä. Asutaan lähellä isoa metsää ja siellä tulee käppäiltyä aika usein. Aiemmin kuljin kaksi kertaa päivässä sen läpi, sillä lapsen eskari sijaitsi toisella puolen metsää.

Käyt suihkussa? Kerran tai kaksi päivässä. Ja aivan liian pitkissä ja kuumissa. Paitsi jos käyn useamman kun kerran, niin se toinen on pika. Joskus minulla oli tapana juoda aamukahvi suihkussa, mutta olen päässyt siitä tavasta eroon.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Joka päivä sata kertaa.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Hahahhahah. Ehkä muuttojen yhteydessä tulee käytyä läpi.

Peset vessan? Jotain pintaa sieltä vähintään kerran viikossa puunaan, myös mies siivoaa tottakai.

Puhdistat liesituulettimen? Jaaa, jotain kerran pari vuodessa ehkä.

Syöt noutoruokaa? Usein joka viikko, vähintään. Kaksikaan kertaa ei ole vielä erikoisen paljon. Lähes vihaan kaupassa käyntiä, mutta viime aikoina olen yrittänyt enemmän tsempata että ennakoida ja ostaa kaappeihin ja pakkaseen hätävararuokaa.

Valehtelet? En mitenkään pahasti valehtele, mutta silloin tällöin lasten kanssa täytyy turvautua pieniin valkoisiin valheisiin tai liioitteluun. Kuten, että jos liukuportaissa pelleilee ja kaatuu, niin naama irtoaa.

Riitelet suhteessa? Meidän perheessä tunteet leiskuvat, eikä myöskään riidoilta vältytä. Minusta on aina jotenkin ihan käsittämätöntä, etteivät jotkut parit muka riitele koskaan. Mulla menis hermot jo siihen ja aloittaisin riidan, jos toinen ei ikinä riitelisi mun kanssa! Pari kertaa kuukaudessa varmaan riidellään niin että sitä voi riitelyksi sanoa. Yleensä nämä jutut menevät väsymyksen piikkiin, eikä aiheet ole mitään sen vakavampia.

Sheivaat? Kainalot sheivaan ehkä kerran viikossa, vähän tilanteen mukaan. Muuten epiloin ja käyn sokeroinnissa. Mutta etenkin näin syys/talviaikaan menee monta kuukautta, tai jopa koko talvi ilman.

Vaihdat hammasharjan? Parin kuukauden välein vaihdan oman ja lasten hajaspäät.

Käyt kirjastossa? Tosi vaihdellen. Talvisaikaan yleensä enemmän ja useimmiten lasten kanssa.  Joskus säännöllisemmin kerta viikkoon ja sitten saattaa taas tulla kuukauden paussi. Käyn kirjastossa myös vain printtaamassa, jos tarvitsen jokin paperin.

Peset peitot ja tyynyt? En kauhean usein. Ehkä kerran vuodessa, mutta pakkasella tulee tuuleteltua useammin ja tyynyihin minulla on erikseen sellaiset suojaliinat, jotka pesen vähän useammin.

Syöt herkkuja? En mä muuta syökään, koska kaikki hyvä ruoka on mun herkkua ja tykkään lähes kaikesta. Olen nautiskelija. Sokerijuttuja olen tietoisesti vähentänyt, mutta pari kertaa viikossa tulee sorruttua suklaaseen tai lapsilta jääneisiin karkkeihin.

Soitat anopille? En tosiaan soittele kovinkaan paljoa, yleensä vain pakon edessä. Anopin kanssa tulee viestiteltyä, keskimäärin kerran viikossa. Nyt hän just laittoikin viestin ja kertoi tekevänsä omenasosetta.

Peset rintsikat? Sitten kun ne haisee tai on mennyt hikisiksi, eli noin 1-3 käyttökerran jälkeen.

Leivot? Vain kun on ihan pakko, eli en koskaan. En kestä leipomisesta syntyvää sotkua / tiskiä, myöskään reseptien tarkka noudattaminen ei sovi suurpiirteiselle luonteelleni.

Siivoat jääkaapin? Ei tähänkään ole mitään rutiinia. En kovin usein, mutta silloin kun on tarpeellista. Mun jäljiltä sinne jää aika usein jotain jämiä vanhentumaan, mutta toisaalta saatan pyyhkäistä hyllyjä yms aika tiuhaankin tahtiin.

Käyt puntarilla? Raskaana ollessa ja joskus harvoin uimahallissa. Viimeksi kävin kesäkuussa, sitä ennen edellisvuoden syksyllä.

Komennat miestäsi? En kestäisi jos joku (taaperoa lukuunottamatta) komentaisi minua, enkä todellakaan myöskään komenna puolisoani (eikä sille mitään tarvetta). Toiveet esitetään pyytämällä, ehdottamalla ja joskus ehkä myös vähän narisevaan äänensävyyn.

Syöt irtokarkkeja? Aika harvoin, vaikka tosi paljon niistä tykkäänkin. Mä aina vähän menetän kontrollini irtishyllyllä, olikohan se heinäkuussa kun viimeksi ostin irtiksiä (koko perheelle) ja pussi painoi yli 900 grammaa.

Vierailet isovanhempiesi luona? Tässä just istun mummon kanssa sohvalla parhaillaan, se täyttää ristikkoa. Mutta aivan surullisen liian harvoin. Molemmat isoäitini ovat olleet ainoat elossa olevat isovanhempani lähes koko ikäni. Välillä nähdään enemmän, mutta viime vuosina yhä vähenevissä määrin. Se on surullista, etenkin kun syy harvoille näkemisille on itsestä kiinni.

Peset pyykkiä? Koneellisen kerran tai pari kertaa viikossa, sekään ei oikein lukeudu lempihommiini. Mieheni pesee yleensä vähintään koneen päivässä.

Käyt hammaslääkärissä? Olen yrittänyt käydä vuoden välein, nyt on pitänyt taas monta viikkoa varata aika. Olen ajatellut yrittää hoitaa lapsesta saakka olleen (ja silloin hoito keskeytyi) ja nyt aika paljon vaivaavan purentavian julkisen puolen kautta. Sormet ristissä!

Käyt kaupassa? Joskus tuli käytyä kauapassa pahimmillaan kolme kertaa päivässä. Nykyisinkin kaupassa joku käy melkein joka päivä. Pitäisi suunnitella enemmän ja tilata ostokset suoraan kotiin, sillä kaupassa käyminen ja päivittäinen ruokien miettiminen on tosi rasittavaa. Lisäksi meidän molemmat ihan lähipikkukaupat on totaalisen surkeita.

Peset ikkunat? Meillä kävi ikkunpesijä viime syksynä ja se oli sellainen farssi, etten edes jaksa alkaa kertoa. Kolmannen käynnin jälkeen osa ikkunoista oli edelleen ihan tuhruisia. Sen jälkeen parvekkeen oven lasia lukuunottamatta ei ikkunoita ole pesty. Olisivat kyllä sen tarpeessa. Itse en hommaan jaksa lähteä, eli palkkaan pesijän, jahka senkin joskus saan aikaiseksi.

Vaihdat sukat? Saatan kyllä käyttää samoja sukkia muutamaankin päivänä, mutta en ihan putkeen. Kesällä en käytä juurikaan sukkia (tai sitten vain sellaisia avokassukkia, kun olen kengät jalassa) ja kotona olen yleensä myös ilman tai käytän ”kotisukkia”, joten ne eivät likaannu kovin nopeasti.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Mitään kovin suuria näkemyseroja meillä ei ole, toki joistain ehkä vähän enemmän, mutta pääpiirteittäin olemme kyllä aika samaa mieltä usein – ainakin tärkeimmistä asioista. Parhaimmillaan ”erimielisyydestä” syntyy hyviä keskusteluja ja saa avarrettua omaa näkökulmaa tai oppii jotain uutta.

Siivoat? Joka päivä siivoan jotain ja pitkin päivää. Meillä on miehen kanssa tosi erilaiset siivoustottumukset ja ennenkaikkea tavat (minä olen meistä se sottapytty) ja siivoaminen onkin yksi niistä aiheista, joka saa tunteet välillä vähän leiskumaan – mutta yleensä osataan vaan nauraa tälle.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? En koskaan, kyllä se ilmoittaa. Tai itseasiassa, joskus saatan jäädä katsomaan, että vikahtaako siinä se valo.

Peset autosi? Meillä ei ole autoa. Käytiin kyllä pesemässä yhdessä meidän naimiisiin menon jälkeisenä päivänä lainassa ollut hääauto. Eli ehkä vastaus voisi olla, että aina kun menen naimisiin.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Vaatekaappioperaatio on odottanut jo pitkän aikaa, toivottavasti ihan lähipäivinä saan sen tehtyä. Pari kertaa vuodessa tulee käytyä läpi omat ja lasten vaatteet. Kylppärin kaapit tarpeen vaatiessa, ehkä kerran vuodessa yms.

Siivoat lääkekaapin? Tämäkin menee siihen pakolla muuton yhteydessä kategoriaan. Meidän lääkekaappi on tällä hetkellä ihan kamalassa kaaoksessa ja sen läpikäynti on ollut to do listallani jo pitkään.

Puhdistat hiukset harjasta? Heti harjaamisen jälkeen. En mitenkään kammoksu irtohiuksia, mutta tuntuisi vähän ällöltä jättää ne vain siihen. Mulla on käytössä varrellinen Tangle Teaser, ehkä harjan mallillakin on vähän väliä, kun siitä ne saa pois niin helposti.

Siinä se! Mitä muuta tahtoisit tietää minusta?