TÄMÄN HETKEN SUOSIKIT

6/07/2020

RUOKA – MANSIKAT

Ostin viikko sitten kaupan edestä ”torimyyjältä” viiden kilon laatikon mansikoita (35eur) ja sen jälkeen syönyt niitä päivttäin jogurtin ja myslin kanssa, smoothiessa ja tottakai ihan vaan sellaisenaan. Olen monena vuonna pähkäillyt juuri sen oikean hetken kanssa ostaa pakkanen täyteen mansikkaa, niin kauan, että hinnat ovat ehtineet taas nousemaan. Nyt taisin osua juuri oikeaan hetkeen, sillä isossa laatikossa oli joukossa vain muutama huono marja. Laitoin pakkaseen mansikkaa niin paljon kun sinne mahtui ja herkkuani on tällä hetkellä jääkapissa puoliksi sulaneet mansikat ihan sellaisenaan.

TUOKSUT JA KOSMETIIKKA – CHAKRA-ÖLJY & SÄVYTTÄVÄ AURINKOSUOJA

Viimeisten vuosien aikana olen tullut heräksi voimakkaille tuoksuille ja lopetin kokonaan hajuvesien käytön viimeksi raskaana ollessani. Sen sijaan olen löytänyt eteeriset öljyt, joita en niitäkään kestä vahvoina, mutta öljyyn laimennettuna ne toimivat myös iholla antamassa vienoista tuoksua. Sain testiin aromaterapeuttista, chakraan tasapainoa tukevaa öljyä ja sarjan raikas sitruksinen Good Vibrations -öljy on ihanan piristävä kun sitä sipaisee aamulla vähän niskaan ja ranteisiin, lisäksi sitä voi käyttää vaikkapa diffuuserissa.

Toinen paljon käyttämäni tuote on niinikään saatu testiin, se on paljon kehutun Algamariksen sävyttävän, kasvoille tarkoitetun aurinkosuojan uusi vaaleampi sävy, teinte ivore. Aiempi sävy ei sopinut omille kasvoilleni, mutta tämä vaaleampi on just eikä melkeen. Se tasoittaa ihon sävyä, jättäen sen silti todella luonnolliseksi ja suojaa auringon säteiltä 30 SPF vahvuudella.

TEKEMINEN – PERHEPYÖRÄILYT

Olemme tänä kesänä pääseet ensimmäistä kertaa pöräilemään yhdessä koko porukka. Autottomana se tuo meille paljon uusia mahdollisuuksia mennä ja tehdä yhdessä. Nyt kun kaikki ovat valmiita kaupungin välillä aika vaarallisitakin tuntuville teille, olemme voineet pyöräillä yhdessä vaikkapa rannalle tai käydä muuten vaan yhdessä retkillä. Minäkin uskallauduin vihdoin ensimmäistä kertaa ajamaan taapero lastenistuimessa, jostain syystä olen jännittänyt sitä tosi paljon. Poikia kun kuljetin aina kätevästi laatikkopyörän kyydissä.

TRENDI – LANVENTELIN SÄVY

Tästä ei oikeasti ole ihan kovin kauaa, kun en vielä yhtään tykännyt laventelin sävystä. Sen kanssa kävi kuitenkin samoin kun aikoinaan culottes-housujen, eli kun väriä sitä tarpeeksi kauan kaikkialla huomasin yhtäkkiä olevani ihan huumaantunut siihen. Koska tiedostan kyseessä olevan kuitenkin ohi menevän trendi, olen haalinut tuota vaalean lilaa elämääni pieninä annoksia, kuten uuden kynsilakan ja bikineiden muodossa.

MUSA – LORENZ / KÄRLEKSLÅTAR

Löysin ruotsalaisen Lorenzin vuonna 2015 kun se esiintyi Flowssa (kuva sieltä). Keikka oli sen vuoden parhaimpia ja eritysen paljon tykästyin Kärlekslåtar-levyyn. Kuuntelin sen ihan puhki sinä kesänä. Ja varmaan seurvaavanakin. Nyt muutaman vuoden jälkeen muistin levyn ja se on aivan yhtä ihana kun silloinkin. Olen taas kuunnellut sitä paljon ja edelleen löydän siitä uusia juttuja, kertonee ehkä siitä että myös ruotsinkielentaitoni on vuosien aikana vähän kehittynyt.

KOTI – PARVEKE

Asensimme hiljattain parvekkeelle puiset lattialaudat ja kuten toivoimmekin, viihtyvyys nousi valtavasti. Suunnittelin partsin perälle sohvasysteemiä, mutta koska parveke on hyvin pieni, päädyimmekin ainakin toistaiseksi siihen, ettei sinne tule mitään suuria tai vaikeasti liikuteltavia kalusteita. Tämä kesä mennäänkin siis helposti siirrettävillä tyynyillä, patjoilla ja vilteillä, jolloin käyttötarkoitusta on helppo muunnella. Itse olen tykästynyt istumaan iltapäivä-auringossa siellä äänikirjaa kuunnellen.

KUKKA – RUUSU

Viime kesänä hullaannuin täysin päivänkakkaroihin, joita olin aiemmin pitänyt ehkä maailman tylsimpinä ja tavallisimpina kukkina. Tykästyminen niitä kohtaan ei ole laantunut, mutta kakkaroiden lisäksi olen tykästynyt myös toiseen, aiemmin ei niin lempikukkaan, ruusuun. Siinä on vain jotain nostalgista, kasarimaista – ja tuoksu!

EXTRA – PARAS LEIPÄ

Fazerin ja K-ryhmän kimpassa valmistama leipä, käsin leivottu ja kaupassa paistettu Kauppiaan Herkkuleipä, vei kieleni. Kauraleipä sisältää reilusti porkkaana ja punajuurta, se sisus on vielä monta päivää ihanan pehmeä ja mehevä, pinta täydellisen rapea.


SEINÄN MAALAUS KALKKIMAALILLA

29/05/2020

Yli vuoden kalkkamaalipurkki odotteli kaapissa, tarkoituksena maalata makkarin yksi seinä. Vaikka pähkäilin ehkä hieman erikoisen värin kanssa pitkään, suurin syy maalauksen lykkääntymiseen oli kuitenkin vain se, ettei sopivaa hetkeä sen toteuttamiseen tullut aiemmin. Ja kun sitten vihdoin sain maalausprojektin käyntiin ja heti yhden seinän maalattuani tajusin, että huoneen kaikki seinät oli maalattava samalla. Niin upea väri oli ja rehellisesti, yksi kontrastisienä tuossa huoneessa näytti ikäänkuin vain keskeneräiseksi jääneeltä projetkilta.

En ole aiemmin maalannut seinää kalkkimaalilla, mutta muutaman jakkaran kyllä aiemmin. Kalkkimaalillahan on mahdollista saada aikaan hyvinkin struktuurimaista ja eläväistä pintaa, mutta itse havittelin mahdollisimman sileää lopputulosta. Kalkkimaalissa minua kiinnosti sen mattamainen, lähes liitumainen lopputulos. Vaikka halusin pinnan olevan tasainen, odotin väriltä kuitenkin enemmän juuri sitä eläväsyyttä. Visioni oli sellainen liidusta sienellä pyyhitty tai betonimainen pinta, mutta sellaista varten itse maalaamisenkin olisi kai pitänyt tapahtua vähemmän tasaisuutta havitellen. Nyt pientä eläväsisyyttä näkyy siellä täällä, mutta ei ollenkaan sellaista mikä minulla mielessä oli.

Kalkkimaali onkin parhaimmillaan silloin, jos haluaa jättää vaikkapa pensselinjäljet näkyviin tai sutia maalia rätillä, lastalla tai sienellä – kalkkimaalia voi levittää oikeastaan miten vaan. Väriltään oikein eläväiseen liitutaulumaiseen pintaan voisi myös kokeilla kahdella ihan aavistuksen eri sävyllä tai tummuusasteella olevalla maalilla maalamista vuorotellen, esimerkiksi rätillä pyörivällä liikkeellä tehden.

Mitä tasaisemman lopputuloksen haluaa, sitä lyhyempi pitää maalitelan karvan olla. Omanihan parturoin partakoneella, kun maalikaupan myyjä suositteli minut ostamaan päinvastaisesti pitkäkarvaisen, hahaha. Minua myös neuvottiin, että tasaiseen lopputulokseen kannattaa käyttää mahdollisiman märkää telaa sekä käyttää ihan kunnolla maalia.  Noh, tämä neuvo oli kyllä aika katsatrofi ja sotku oli järkyttävä kun vettä ja maalia lenteli kaikkialle. En siis lopulta noudattanut märän telan ohjetta, mutta maalia kyllä kannattaa tosiaan laittaa heti ihan kunnon kerros.

Olin myös lukenut, että kalkkimaalia tarvitsee maalata vain yksi kerros, mutta ainakin itselläni meni parhaimmillaan kolme kerrosta. Kannattaa muuten antaa maalin kuivua kunnolla välissä (se kuivuu nopeasti), yllättäen märkä maali oli vaaleampaa kun kuivana. Ero voi olla valtava, ei siis kannata hätiköidä ennen kun maali on kaikkialta kokonaan kuiva.

Kalkkimalla voi maalata oikeastaan mitä vaan pintoja ja materiaaleja, jopa ilman mitään esivalmisteluja tai pohjamaalausta.  Olen nähnyt jonkun maalanneen kalkkimaalilla jopa koko sohvan!

Maalipurkissani lukee, että kalkkimaali kestää myös melko hyvin kulutusta, mutta tässä olen itse vähän eri mieltä. Jakkarasta kalkkimaali kului paikoitellen heti käytössä pois, sohvapöydän pinta meni heti pilalle märän kupin pohjasta ja jopa tuohon makkarin seinään sain tehtyä jäljen kostealla tyynyllä / hiuksilla siihen nojaamalla. Onneksi maalin päälle voi kuitenkin käyttää vahaa, joka suojaa pintaa lialta ja kosteudelta. Ohjeissa kuitenkin luki, ettei esimerkiksi seiniä tarvitse suojata, mutta oman kokemukseni mukaan kyllä kannattaa!

Kalkkimaalin kerrotaan olevan on päästötön ja myrkytön, eli turvallinen valinta maalaushommiin raskaudenkin aikana. Myrkyttömyys on myös syy, miksi kalkkimaalin valitsin. Sanotaan, että kalkkimaali on lisäksi hajutonta ja maalatussa tilassa voi heti nukkua, sillä siitä ei irtoa ilmaan mitään vaarallisia yhdisteitä. Noh, minä kyllä nukuin heti, mutta maalin haju katosi vasta noin kolmen päivän tuuletuksen jälkeen. Vaikka maali haisi, ei se silti käynyt nenään samalla tavalla kun tavallinen maali tai aiheuttanut päänsärkyä, mutta yllätyin sen voimakkuudesta. 

Vaikka moni asia kalkkimaalauksessa ei mennytkään ihan putkeen, tai ainakaan niin mitä olin kuvitellut, olen tyytyväinen lopputulokseen. Sain uutta kipinää sävyttää (vähän kevyemmillä sävyillä) muutakin kotia sillä nyt pojatkin tahtoisivat maalia huoneeseensa, mutta voi olla, että kalkkimaalipurkkiin en välttämättä enää tartu, jos löydän jonkin toisen myrkyttömän ja mattapintaisen vaihtoehdon. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että haluan maalipinnan olevan tasainen ja kalkkimaalin kanssa sellainen lopputulos vaatii aika paljon työtä. Muussa tapauksessa valitsisin kalkkimaalin kyllä uudestaan (ja suojaisin pinnan kun pinnan vahalla).

Toki kalkkimaalejakin on varmasti vähän erilaisia, riippuen valmistajasta. Oman maalini sain aikoinaan pr-näytteenä, se on Vintron Luxyry Supreme Matte -merkkinen. Moni on kysellyt maalin sävystä, se on nimeltään Paloma, mutta joukkoon sekoitin noin 1/4 – 1/3 valkoista kalkkimaalia sekä pienen lirauksen vettä (Pearl -sävy), sillä tuo Paloman sävy oli luonnossa todella tumma. Maali oli minusta hyvin riittoisaa, kolmeen seinään sitä meni yhteensä reilu pari litraa.

Tykkään kovasti siitä, miten eri valaistuksessa ja vuorokauden ajankohasta riippuen sävy elää seinillä. Välillä se näyttää todella lilalta, välillä taas enemmän harmaalta. Täysin mattamainen pinta on mielestäni tosi kaunis ja makuuhuoneessa on nyt ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma.

Oletteko te kokeilleet kalkkimaalia ja löytyisikö vielä jotain hyviä vinkkejä sen käyttöön?


TUNNISTA JA PÄIVÄSTÄ TOISEEN (ARKI 15 & 16)

20/04/2020

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 15 & 16.

Arki, eli elämämme, on tuntunut viime viikkoina ajoittain selviytymisestä tunnista toiseen, aamusta iltaan – ja sitten taas alusta. Eristäytymisviikkoina on tullut koettua koko tunteiden kirjo laidasta laitaan ja tällä hetkellä se on totaalinen tylsistyminen. Lapsille rutiinit ovat äärimmäisen tärkeitä, etenkin vielä näin poikkeusiakana, mutta itseäni seuraavasta toiseen samalaisina toistuvat päivät alkavat jo vähän hajottaa.

Sitten katson näitä kännykkäräpysä viimeiseltä kahdelta viikolta. Retkiä eri leikkipuistoihin, pyörälenkkejä, kävelylenkkejä, kukkaan puhkeava luonto, yllättäviä raekuuroja, maalaussessioita, yhdessäoloa, syömistä, syömistä ja syömistä. Tajuan, että nuo tuskalliselta tuntuvat, kuolettavan tylsät hetket ovat vain hetkiä. Ehkä me nodatamme päivästä toiseen samaa aikataulua, mutta kyllä päivissä on silti aina jotain vaihtelua.

Ei se silti aina helppoa ole, joskus se kaksi tuntia päivällisestä iltakylpyyn tuntuu ihan tuskastuttavan pitkältä ja vaikealta ajalta kuluttaa. Taapero tuo tavallaan oman haasteensa hommaan ja koko perhe toimii hänen ehdoillaan. Olisihan se välillä mukava aloittaa koko perheen kesken Monopoli-sessiot, kaivaa kaikki pikkulegot esiin, joogata tai vaihtaa kukkien mullat, mutta tässä elämäntilanteessa se jääköön haaveeksi vain.

Mutta onhan se mukavaa myös luuhata päivästä toiseen ympäri puistoja, pihoja ja metsiä – välillä sitä pitää vaan vähän muistutella itselleen. Plärätä niitä jo kuluneita kuvakirjoja läpi, rakennetaan duploilla, tehdään lounaaksi perunamuussia ja sitten taas vedetään ulkovermeitä niskaan. Ja sama alusta. Onneksi meillä on kuitenkin tämä. Vaikka se tuntuu välillä tuskaiselta tai tylsältä, miltä tuntuisikaan elo ILMAN tätä.

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14