IHANA OMITUINEN YSTÄVYYS

9/08/2019

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Ystävyys, tuo yksi elämän kalleimmista aarteista. Joku on joskus sanonut, että ystävystyminen on aika outo juttu. Sitä vain tapaa toisen ihmisen ja sitten aletaan olla ystäviä. Etenkin lasten ystävystyminen näyttää aina niin ihanan vaivattomalta ja luonnolliselta, mutta olen minä itsekin aikuisiällä löytänyt useammankin tärkeän sydänystävän ihan hassujen sattumusten kautta ja tosta noin vaan.

Parasta ystävyydessä on ehkä se, että voi olla ihan oma itsensä, vaikkapa vähän outo, ja silti se toinen haluaa olla ystäväsi. Tai ehkäpä juuri siksi.

Aarrekid on lanseeranut tänään uuden A Little Stranger nimisen mallistonsa. Inspairaatio tähän syksyn mallistoon syntyi avaruudesta, Stranger Things-sarjasta ja sarjassakin hyvin tärkeästä teemasta: ystävystymisestä ja ystävyydestä. Itse innostuin kovasti kyseisestä teemasta, sillä sarja kuuluu omiin suosikkeihini. Sarjassa on hienosti toteutettu kasariviba, joka välittyy mielestäni sopivasti myös näissä Aarrekidin vaatteissa.

Omat lapseni ovat saaneet ystäviä pääosin päiväkodista ja koulusta. Kuten aiemmin kerroinkin, Elviksen aloittaessa koulu viime vuonna, ei hän tuntenut tulevasta koulustaan yhtään ketään. Kuitenkin jo ensimmäisen koulupäivän jälkeen hän kertoi saaneensa muutaman uuden kaverin. Tiedustellessani tarkemmin, miten he olivat ystävystyneet ja mitä he olivat jutelleet, kävi ilmi etteivät he olleet edes puhuneet mitään keskenään! He olivat vain leikkineet yhdessä, sanomatta sanakaan ja ystävystyneet.

Muutaman päivän päästä koulun aloittamisesta alkoivat kaverukset juttelemaan enemmän keskenään ja pian he olivat kun olisivat aina olleetkin näin. Koulupäivän jälkeen tämä kaveriporukka leikkii iltapäiväkerhon metsissä tuntikaupalla, ja jo tuolloin mieheni vertaisi heitä juurikin Stanger Things sarjan kaveriporukkaan. Näkee jo kaukaa, että siinä porukassa kaikki saavat olla omia itsejään. Jokainen heistä niin erilainen, luonteentaan ja ulkoisestikin, mutta niin se ystävyys vain yhdistää.

Uudesta A Little Stranger -mallistosta löytyy lapsille lapsille kolme uutta kuosia. Näissä kuvissa Elviksellä ja Myyllä päällä oleva Exploring in Space kahdessa eri värityksessä, eli beigellä sekä mustalla pohjalla, sekä mustavalkoinen Ink flowers-kuosi. Kuosien lisäksi mallistoa täydentää yksiväriset collegetuotteet sinisenä että ruosteen punaisena. Colleget ovat aivan superpehmeäksi hiilikäsittelyjä, joten ne tuntuvat aivan kun sametilta!

Ihanan pehmeyden lisäksi, niin minä kun lapsetkin, ihastuimme collegevaatteiden sporttiseen tyyliin. Samat raidat toistuvat myös tuossa Elviksellä olevassa pitkässä bombertakissa ja malliston vaatteita onkin helppo yhdistellä keskenään. Muutenkin syksy on juuri oikeaa aikaa pehmeälle ja sopivan lämpimälle collegelle.

On ollut ihana seurata miten omat lapset ovat saanet ystäviä ja miten tärkeitä he toisilleen ovat. Samalla myös omien lasten välinen ystävyys on asia joka saa sydämen sykähtämään. Omissa lapsissa näkee myös välillä sen, minkälainen minä itse olin lapsena ja ystävänä.

Myös itselläni on luvassa ystävien täyteinen viikonloppu. Mukana menossa on niin paras ystäväni ihan päiväkodista saakka, kun muutama vuosi sitten instagramin kautta elämääni tullut ystävä. Ja paljon muita. Sitten taas nämä ovat keskenään ystävystyneet ristiin rastiin. Välillä se on ihan ouoa, millä tavoin näitä ihmisiä elämään tupsahtelee, mutta sitäkin ihanempaa.


IHANAT PAMPULAT

25/05/2019

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Olen rakastunut kesäiltoihin, nurmikon kasteeseen, kauniisiin pikkukukkiin, itse kerätystä kuusenkerkästä valmistettuun teehen ja uuteen neuleeseeni. Vaatekaapistani on pitkään puuttunut laadukas luottoneule jota voi käyttää monessa tilanteessa, mutta ei puutu enää! Rakastan tietysti pukeutua myös mustaan (jos joku ei ole sitä vielä huomannut) mutta en tylsästi. Vaatteessa pitää olla aina joku juju, pieni yksityiskohta, joka tekee siitä kiinnostavan.

Kotimaisen Aarrekidin hauska Bubble-mallisto kasvoi ihanalla puuvillaneuleella, jota löytyy niin naisten kun lastenkin koossa. 100% luomupuuvillasta valmistetun neuleen hauskoina yksityiskohtana ovat kohokuvioiset pampulat. Kohopallojen lisäksi rakastan sitä, miltä neule tuntuu. Se on pehmeä, ryhdikäs ja laadukas. Juuri sellainen vaate, jota haluaa pitkää joka päivä. Pitkän mallista neuletta voikin yhdistää ainakin housuihin, hameisiin, mekkoihin, shortseihin ja legginsseihin. Olen ollut se päällä niin leikkipuistossa, iltakävelyllä kun synttäreilläkin.

Erityisen suloinen neule on lasten päällä. Laadukkaita ja luonnonmateriaaleista valmistettuja kutittamattomia paksuja neuleita löytyy tosi vähän lapsille, mikä on harmi. Siksi meidän poikien vaatekaapista ei sellaisia juuri koskaan ole löytynytkään, sitten vauvavuosien ja mummon kutomien vaatteiden jälkeen. Lasten vaatteissa laadun ja turvallisuuden lisäksi tärkeää on tietysti myös käyttömukavuus. Vaatteiden kanssa täytyy pystyä leikkimään, juoksemaan, painimaan tai vaikka kiipeämään puuhun.

Ihanaa että juuri meidän näköinen vaate löytyi tutulta ja kotimaiselta merkiltä. Aarrekidin toiminta on hyvin läpinäkyvää, mikä on itselleni nykyään hyvin tärkeä kriteeri vaatteita ostaessa. Vaateiden täytyy olla vastuullisesti tuotettuja. Nykyisin olen myös entistä enemmän hysteerisempi kemikaaleja kohtaan, joten siltäkin osin haluan tietää mistä vaate tulee ja että sille on myönnetty Öko-Tex tai vastaava myrkyttömyydestä kertova sertifikaatti.

Uutta vaatetta hankkiessa on syytä miettiä sen käyttöikää. Lasten vaatteissa tykkään rentoudesta, joten heille tulee normaalistikin ostettua vaatteet aina vähän reilummassa koossa. Näin ne ovat käytössä myös pidempään. Myöskään jos vaate ei rajoitu vain tiettyihin tilaisuuksiin tai vuodenaikoihin, tulee sille luonnollisesti myös useampia käyttökertoja – mikä on hyvä! Tämä pampulaneule on ihana myös nyt näin kesällä, lämmittää viileällä säällä ja toisaalta taas tuulenvire käy kivasti sen läpi, jos alle ei pue muuta.

Ja entäs sitten nuo kaksi vähän isompaa pampulaa! He ovat kanssani aivan yhtä innoissaan lähipuistomme kukkaloistoista ja kirpeistä kuusenkerkistä. Elvis on alkanut kiipeilemään korkealle puihin ja minä yritän olla olematta se äiti, joka kauhuissaan huutaa kokoajan että varo! – mutta se on taas jo ihan toinen juttunsa.


ARKIKUVA 17/52

28/04/2019

Tällä viikolla Facebook on tuntunut muistuttelevan erityisen paljon menneistä vuosista. Kuten kuuden vuoden takaisesta ressuistamme ensi kertaa Espanjaan. Kuusi vuotta sitten Elvis oli reilun vuoden ikäinen ja Kaapo kolme. Eli jo ihan isoja pikkupoikia – tai ainakin se silloin tuntui silloin siltä. Nyt kun vanhoja videoita tai kuvia katselee, ihan parinkin vuoden takaa, he ovat molemmat vielä ihan vauvoja niissä.

Tässä arjen tiimellyksessä sitä kasvua ja isommaksi muuttumista ei huomaa enää samalla tavalla, tässä iässä lapset kasvavat salaa, hitaasti ja tasaisesti. Vasta kun katselee aika taaksepäin, sitä oikeasti havahtuu muutokseen.

Toki aina välillä tulee niitä herättäviä hetkiä, kuten kun lapsen voi lähettää kauppaan ostamaan unohtunutta voita tai kun ekaluokkalinen soittaa että, ”osaan mä tulla itekkin kotiin, kävelen tästä vaan tota Manskua pitkin”. Okei, joskus jään hetkeksi tuijottamaan, että ovatko nuo jättikourat todella lapseni, mutta sitten taas joku toinen huutaa, että ”äitiiiiii, missä mun karate-reppu on?”  tai vauva konttaa takkaan ja jättikoura-asia unohtuu.

Maanantaina oltiin iltakävelyllä ja porttikonkiin paistoi kauniisti valo. Ekaluokkalainen proteistoi aluksi tuttuun tyyliinsä kuvan ottoa (KAIKKI on tällä hetkellä ei), kolmasluokkainen taas maanitteli hänelle, että tuu nyt! Nään tässä kuvassa niin paljon samaa kun niihin kuusi vuotta sitten kanssani Espanjan värikkäillä kaduilla kulkeneisiin pikkupoikiin –  ja samalla nään kaksi kunnon jäbyliä, toisella kengännumero 34 ja toisella 37 (!!!!!).