ELVIS 8kk

19/06/2012
Viime viikolla pikku-Elvari täytti jo kahdeksan kuukautta. ’Virallisiin’ 8kk kuviin toi pientä lisää unisen hassunaaman lisäksi musta silmä. Täytettyyään seitsemän kuukautta Elvis otti muutamassa päivässä hurjan spurtin. Ihan yhtäkkiä se alkoi ryömimään käsittämätöntä vauhtia, seuraavaksi konttasi vieläkin kovempaa, nousi polvilleen ja seuraavaksi seisoskeli jo ihan kunnolla ja kokoajan.
Kun yhtenä iltana Elvari sai kammettua itsensä pinnasängyssä pystyyn on suunta ollut vain ylöspäin. Seistä on pitänyt siitä saakka ihan koko ajan. Onneksi kuitenkin pääosin vain hereillä ollessa, toisin kuin isoveljensä.. Muutaman viikon ajan olimme sydänsyrjällään kun tyyppi nousi kaikkea vasten ja kaatui. Ja kaatui ja kaatui ja kaatui ja kaatui. Sitten se oppi laskeutumaan, huh. Haavereita toki sattuu edelleen mutta vähenevässä määrin. 

Ryöminen vaihtui kokonaan pelkkään konttaamiseen. Tyyppi liikkuu nykyisin myös tukea pitkin kävelemällä. Uusin juttu on liikuvan tuen, kuten lelurekan avulla polvillaan kävely. Seuraavaksi se irroittaa otteen, vähän jo selvästi sitä harjoittelee. Sitten kohta se jo juoksee. Ja menee kouluun.
Uusi söpö juttu on myös tuulettaminen. Elvis nostaa kädet ensin ylös ilmaan ja sitten taputtaa. Se vilkuttaa myös tosi söpösti. Ja matkii ääniä. Nauraa paljon ja on kaikinpuolin vaan niin ihana. Hirveän utelias ja kiinostunut kaikesta.
Kiinteiden syöminen ei edelleenkään oikein suju. Muutama luskikallinen menee, mutta pääasiassa E syö edelleenkin maitoa. Onni on että kuitenkin pullo myös kelpaa. Joten saan paljon mennä ja tehdä myös yksin. Sormiruokailua harrastetaan osittain. Vain osittain siksi että itse syöden ruoat E.N ovat oikeastaan kaikki jokapaikassa muualla paitsi suussa. Yöllä hän herää kolmisen kertaa syömään ja nukkuukin osan yöstä (kuten Kaapokin) vieressämme.
Hampaita suussa on edelleen pyöreät nolla. Tukkaa sitäkin enemmän.
huppari H&M, body Mini Rodini, shortsit Polarn O. Pyret, kengät Converse.

Minttu


MAAILMAN VÄÄRYYS

10/06/2012

Elämä koettelee niin isoa kuin pientä. Se ettei saa katsoa Salama McQueenia voi tuntua yhtä epäreilulta kuin että oma isä on ollut kohta kaksi viikkoa teho-osastolla hengityskoneessa. Elämä on. Toisille toista, välillä hyvää ja välillä pahaa. Nimenomaan elämää. Välillä se vaan tuntuu niin hirveän epäreilulta. Tapahtuu ihan vääriä asoita väärille ihmisille.

Sitten tulee päivä kun huomaa että parempia asiota on enemmäin kuin huonoja. Pahimmasta ollaan päästy yli ja toivoa on taas paremmasta. Elämä elää ja huomenna kaikki saattaa olla taas päinvastoin.

Tänään on hyvä päivä. Hyviä uutisia, hyvä fiilis, teatterin ensi-ilta meni hienosti tänään toinen näytös. Teitä lukioita on tullut paljon lisää ja ihania kommentteja juttuihini. Kiitos kaikille ja kaikelle.

Minttu


7 KK

11/05/2012

Seitsemänkuukauttavanha. Huh huh. Koen haikeutta, sillä niin nopeasti nämä päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet menevät eteenpäin. Tästä Elviksen vauva-ajasta on ollut jotenkin helpompi nauttia. Ei ole mikään kiire. Se nukkuu edelleen vauvakopassa, syö pääosin tissimaitoa ja ihan vanhingossa hiljattain huomasin että sehän osaa ryömiä jo ihan kunnolla.

Ryömimisen lisäksi Elvis pääsee muuamia askeleita eteenpäin myös kontaten. Karhukävely alkaa myös sujua. Isoveljen kanssa leikit ovat kokoajan parempia ja pojat viihtyvät hyvin keskenään. Kiinteät eivät edelleenkään oikein maistu. Niin ja se oppi taputtamaan. Ompa se muutaman kerran sanonut ihan selvästi myös ”äiti”. On, ihan varmasti on!

SYDÄN.

Tämä äiti lähtee nyt tyttöjen kanssa merelle seilaamaan ja palailen tänne varmaankin vasta viikonlopun jälkeen.
Joten oikein kivaa viikonloppua, siivouspäivää sekä äitienpäivää!

Minttu


ARVATKAA

6/05/2012

Mihin menossa?

Mistä tulossa?

No tämähän on ihan helppo. Vastaus on molempiin sama. Viiden pisteen vihje: siihen liittyy korvatulehdus. Lastenklinikka tietty. Yllätys, yllätys, perheessämme podetaan taas korvatulehdusta. Toistaiseksi kuitenkin vain yhden tyypin toimesta. Pikku-Erkki sairastaa tällä kertaa. Ja tosi kipeä onkin, ressukka. Tästä ja monesta muustakin syystäkin blogin puolella on ollut hiljaista. Nyt tämän mamman on taas riennettävä teatterin tuontantopalaveriin jonka jälkeen treenit. Kaapo lähtee illalla pariksi päiväksi mökille. Tulee ihan hirveä ikävä. Ehkä ehdin kuitenkin myös päivitellä tänne hurjan määrän päässä pörrääviä juttuja. Moi!


Minttu


PYÖRÄ

2/05/2012

Puisen juoksupyörän lisäksi Kaapolla on 12″ Solifer. Se on ollut hänellä jo vuoden, mutta vasta tänä keväänä jalat ylettyvät kunnolla polkimille. Myöskään sopivaa kypärää pyöräilyyn hänellä ei ole ollut ennen tätä kevättä. Kaapo on aika innoissaan puupyörästään ja menee sillä jo tosi hyvin ja kovaa. Myös viime kesänä aloitettu skeittaus kiinnostaa edelleen ja siinäkin hän on ällisyttävän taitava 2,5 vuotiaaksi.

Oikealla, kunnon pyörällä Kaapo ei oikeastaan ole ennen pyöräillyt. Tänään oltiin ekaa kertaa pyrörän kanssa pidemmällä lenkillä. Aika rankkaa muuten työntää toisella kädellä vaunuja ja toisella pyörää.. Ohjaus nimittäin sujuu suht hyvin mutta polkeminen ei vielä onnistu ollenkaan. Olin ihan varma että pyörällä ajo sujuisi heti kuin vettä vaan. Kolmipyörällä polkeminen kyllä onnistuu aivan hyvin. Ehkä se juttu onkin juuri siinä. K on tottunut kolmipyörän erilaiseen asentoon. Kolmipyörää kun on helpompi polkea kuin tavallista, sillä siinä asento on enmmän istuva ja polkimet ovat edempänä. No pikkuhiljaa.

Kaapo on saanut pyörän lahjaksi. Se on mattamusta ja tykkään siitä siksi kovasti. Myös kypärä on lahjaksi saatu ja mattamusta sekin (Bell). Löysin viime kesänä paketillisen noita pinnoihin laitettavia pampuloita kirppikseltä. Myös äitini toi meille hiljattain pakettillisen niitä lisää. Ne ovat kiva lisä pyörään ja niistä kuuluu hauska ääni.

Joko on kesän menopelit hommattuna lapsille? Millä ja miten niillä kulku onnistuu?

Minttu