POLKKATUKAN PALUU

21/09/2021

Hiuspalvelu saatu / yhteistyössä Studio1a

Kuten osa onkin varmaan kesän aikana huomannut, leikkasin melkoisen pitkiksi kasvaneet hiukseni pitkästä aikaa taas polkkamittaan! Samalla hiuksiin laitettiin omaa lähes omaa väriäni vastaava kevytväri, ekaa kertaa sitten neljään vuoteen, jolloin aloitin oman hiusvärin takaisin kasvastusprojektin.

Nyt syksyn alussa kävin taas vähän freesaamassa tukkaa, niin että juurikasvuun laitettiin pieniä raitoja, jotta väriero olisi huomaamattomampi. Yritän nimittäin edelleen pidättäytyä hiusten ja juurikasvun jatkuvasta värjäämisestä. Näin saan kuitenkin osan itseäni häiritsevistä harmaista piiloon, mutta luonnollisemman näköisesti, en ihan kokonaan niitä peittäen.

Kampaajalla kävin luottopaikkassani, eli Studio1a:ssa Punavuoressa. Luottopaikka se ei ole pelkästään siksi, että äitini on toinen paikan omistajista, mutta ei siitä toki haittaakan ole, että olen saanut koko ikänsä käydä samalla kamapaajalla, joka tuntee hiuslaatuni ja miten se milloinkin käyttäytyy. Olen vuosien mittaan välillä hairahtanut muuallekin, mutta palannut aina tänne turvalliseen ja ammatitaitoiseen penkkiin. Olen saanut ikäni seurata vierestä juuri sitä huikeaa ammattitaitoa, jatkuvaa kouluttautumista ja tyytyväisiä asiakaskohtaamisia, joten siksi voin sydämestäni suositella paikkaa muillekin!

Studio1a:ssa minulle on pääsiasiassa käytetty aina Kérastasen huippuhyviä hiustuotteita ja viimeiset kaksi kertaa uutta luonnonkiharille tarkoitettua Curl Manifesto -sarjaa, josta sain myös tuotteet kotikäyttöön, eli shampoon, hoitoaineen sekä Kiharoita erottelevan ja korostavan geelivoiteen. Curl Manifesto -sarja on tarkoitettu ihan kaikenlaisille kiharoille aina kevyestä laineesta kunnon kikkuraan ja kaikkeen siltä väliltä.

Omalle laineikkaalle ja hyvin pörröiselle hiuslaadulleni sarja on sopinut kivasti. Näillä tuotteilla saa kiharat kauniisti esiin samalla kuitenkin hiusta kosteuttaen, pehmentäen ja siloittaen – ilman latistamista. Itselläni isoimpana ongelmana onkin ollut aina hiuksen pörröisyys, jonka vuoksi olen joutunut käyttämään paljon suoristusrautaa niitä siloittaakseni. Tykkään siis, että näiden tuotteiden avulla ei tarvitse valita joko sileää hiusta tai luonnollista kiharaa, vaan voi saada molemmat.

Jos siis Curly Girl -metodi on sinulle liikaa, mutta tahtoisit omista luonnonkiharistasi eloisammat, kosteutetut ja erotellummat, niin tässä voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu! Studio1a:n omalla Instagram-tilillä on vielä muutaman päivän käynnissä Kérastasen Curl Manifesto –tuotepaketin arvonta, joten käykää ehdottomasti osallistumassa siellä. Muutenkin tililtä pääsee hyvin näkemään Studio1a taidonnäytteitä hyvinkin erityylisistä hiuksista, leikkauksista ja värjäyksistä! Jos etsit kampaajaa, niin suuri suositus!

Itse tosiaan värjäsin nyt hiuksiani pitkän pitkän tauon jälkeen ja olin siitä etenkin alkuun vähän ristiriitaisin fiiliksin. Oli ihanaa ja helppoa olla ihan vain omalla hiusvärillä, ilman murhetta jatkuvasta juurikasvusta ja tykkäsin myös paljon omasta melko tummanruskeasta luonnollisesta hiusväristäni. Kuitenkin alkukestästä, kun aurinkokin oli ehtinyt jo hiusta vähän vaalentaa ja uusia harmaita hiuksia puski kokoajan lisää, alkoi tuntumaan että haluan lisää ”skarppiutta” värjäämällä hiukset.

Minulle suositeltiin tarpeeseeni kampaajalla joko hyvin kevyttä kevytväriä, joka ei jaksaisi kuitenkaan kaikkia harmaita peittää tai sitten perinteisempää kevytväriä, joka sekin haalenisi kauniisti pikkuhiljaa. Päädyin jälkimmäiseen ja tulos oli nätti, todella lähellä omaa väriäni ja luonnollinen. Silti juurikasvun selkeys yllätti, mutta onneksi saimme tosiaan sitä tosi hyvin hävitettyä nyt viime käynnillä muutamilla mini-raidoilla. Vai mitä sanotte, huomaako parin sentin juurikasvua kuvista?

Jatkossakin aion siis pitää taukoa jatkuvasta värjäämisestä, mutta käyttää kyllä kampaamopalveluita säännöllisesti latvojen siistimiseen sekä kampaamossa tehtäviin ihaniin hiushoitoihin, jonka jälkeen hiukset tuntuvat ja näyttävät pitkään aina erityisen sileiltä ja ihanilta.

Polkasta tykkään itse aina vaan, lyhyenä ja vähän pidempänäkin, vaikka taas tänä aamuna mietin, että pitäisikö taas kasvattaa, hahah. Toisaalta tämä pituus just nyt on kiva, kun hiukset saa ihan kunnolla kiinni, mutta auki ollessaan ovat ne silti tarpeeksi lyhyet, että niistä tulee sellainen kevyt ja pirtsakka fiilis!


PÄIVÄKODIN ALOITUKSEN PLUSSAT JA MIINUKSET

17/09/2021

+ koti pysyy helpommin siistinä
+ saa tehdä päivisin töitä rauhassa
+ lapsen vastustuskyky ehkä paranee
+ lapsi saa uusia ystäviä
+ ruotsin puhuminen on vahvistunut
+ lapsi on oppinut uusia lauluja
+ pääsee maistamaan uusia ruokia

– aamuisin aikainen herätys ja kiire
– enemmän kipeänä
– alan stressaamaan päiväkodista hakua jo pari tuntia etukäteen (saanko työt valmiiksi / ehdinkö ajoissa)
– aamulla pitää osata ennakoida koko päivän sää pukeutumisen vuoksi
– lapsi ei saa niin paljon huomiota, mihin on tottunut
– päiväunille nukahtaminen päiväkodissa hankalaa = kotona väsynyt
– kaikilla, etenkin alussa, kauheasti t u n t e i t a
– hoitajat ja sijaiset vaihtuvat paljon, eikä sijaisia aina edes saa
– vaatteet / huivit / hanskat jatkuvasti kateissa (löytyneet lopulta aina)

Meidän kuopus oli isän kanssa kotihoidossa viikkoa vaille kolmevuotiaaksi asti. Tein itse samaan aikaan kotona töitä, eli saimme perheenä viettää paljon aikaa yhdessä. Viimeisen vuoden ajan lapsi kävi muutaman kerran viikossa kerhossa, jossa hän oppi toimimaan ryhmässä saman ikäisten lasten kanssa. Vaikka lapsemme on hyvin aktiivinen, ei meistä tuntunut missään vaiheessa ettemmekö saisi tarjottua hänelle tarpeeksi virikkeitä kotihoidossa. Ulkoiltiin paljon, leikittiin, taiteiltiin, kuunneltiin musiikkia, tanssittiin, luettiin ja oltiin läsnä.

Ajatus päiväkotiin siirtymisestä on ollut aina mielessämme ristiriitaisena. Jos kotihoitoa tuettaisiin rahallisesti myös yli kolmevuotiaaksi, olisimme varmaankin jatkaneet edelleen samaan malliin. Vaikka töihin ja aikuisten pariin oli mukava palata, lasten parissa työskentelevävästä isästä tuntui aluksi nurinkuriselta viedä oma lapsi hoitoon, jotta voisi hoitaa toisten lapsia. Ja sitten taas toisaalta, omien töideni kannalta oli helpottavaa saada vihdoin parempi työrauha, vaikka itsestäni lapsen hoitoon laittaminen ei tunnu siitäkään huolimatta vielä täysin oikealta.

Arvostamme hurjasti varhaiskasvattajien ja hoitajien tekemää työtä haastavissa työoloissa, mutta itsestäni tuntui, ettei reipas ja omatoiminen lapsemme olisi jäänyt kotihoidossa (ja kerhossa) mistään paitsi vielä vähään aikaan. Päinvastoin.

Päiväkoti kuitenkin alkoi 1,5 kuukautta sitten. Minusta tuntuu edelleen jatkuvasti, ettei tämä ole ideaalein tilanne, mutta sopeudumme. Päiväkoti on varmasti hyvä paikka ja lapsi tuntuu viihtyvän siellä, vaikka hänkin olisi omien sanojensa mukaan mielummin kotona. Aamujen vastusteluiden jälkeen hän juoksee pihalle halamaan hoitajia ja aina olemme saaneet hakea kotiin iloisen lapsen, jolla on ollut päiväkodissa kiva päivä. Kotipäiviäkin on ollut, sairastelun takia ja joskus muuten vaan. Myös hoitopäivät olemme saaneet pidettyä suht lyhyinä.

Päiväkodin aloitus on siis tuonut meille konkreettista helpotusta arkeen ja omiin töihin, mutta henkisesti se onkin ollut edelleen yllättävän vaikeaa. Mitenkäs teillä muilla on lähtenyt päiväkoti käyntiin?


35 VUOTIAANA

15/09/2021

Elämäni 35-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuten vaikkapa 25-vuotiaanakaan. Halu jatkuvaan muutokseen ja uusiin kokemuksiin ei ole lakannut. Äitinä olen ollut nyt 12 vuotta. Unelmoin ja haaveilen, enkä vieläkään usko, ettenkö saisi joitain unelmiani vieläkin täyttymään, vaikka niiden toteutumisessa onkin kestänyt jo vuosikaudet, tai jopa kymmenet.

35-vuotiaana elämä ei ole tasaista tai helppoa. Uusia vastoinkäymisiä ja murheita tulee kokoajan. Tunnen kuitenkin itseni myös hyvin, tiedän että mistä vaan selvitään, tavalla tai toisella. Elämässä on myös hurjasti hyvää. Olen upeiden ja äärettömän rakkaiden ystävien ympäröimä. Minulla on perhe, jota olen aina halunnut. Aina on joku keneen tukeutua tai kenen kanssa nauraa.

Halu ja tarve elää juuri oman näköistä elämää, juuri itselleni on ollut aina vahvasti läsnä. Myös uskallusta siihen on riittänyt, sillä muuta vaihtoehtoa ei olekaan. Viime kuukausina olen taas paljon miettinyt mitä kaikkea haluan ja haluan paljon. En halua tyytyä, vaan elää täysillä ja onnellisena vaikka se olisi joskus pelottavaa.

En osaa yhtään sanoa missä olen vuoden tai varsinkaan viiden päästä, mitä vaan voi tapahtua ja suuressa kuvassa uskon, että se on jotain todella hyvää. Tunnen olevani kokoajan matkalla, mutta päämäärän ajatteluun sijasta yritän vain nauttia kyydistä.

Lapsena ajattelin, että 30-vuotias on vanha, nyt se naurattaa. Naurattaa, koska tunnen olevani ihan nuori ja naurattaa ajatella miten omat lapseni näkevät minut nyt, samoin kun joskus itse näin omat vanhempani. Uskon, ettei osa meistä lakkaa ikinä olemasta nuoria, minkä tahansa ikäisiä ovatkaan.

35 vuotta elettyä elämää näkyy minussa monella eri tavoin, mutta yhtä moni asia ei näy päälle päin. Iän tuomat ulkoiset muutokset ovat välillä omassa päässä isompia ja välillä taas vähäpätöisempiä asioita. Iän merkit symboloivat itselleni ennenkaikkea elämän kulkua ja usein hirvittää, miten nopeasti aika kuluu. Siksi sitä ei kannata jäädä miettimään liikaa, vaan elää vain yhtä täysillä mukana.