LAHJA KOLMEVUOTIAALLE

27/08/2021

Minulla on ollut tapana antaa tyttärelle lahjaksi vanhoja korujani, jotka sitten ollaan vain syntymäpäivisin kaivettu esiin. Korut ovat tallessa pienessä rasiassa, mutta jo pitkään olen miettinyt, että haluaisin löytää niille soman soivan korurasian.

Itseasiassa aloin etsimään vanhaa rasiaa käytettynä jo viime jouluksi, mutta etsinnäistä huolimatta sellaista ei osunut kohdalle. Nyt syntymäpäivien lähestyessä muistin asian uudestaan ja päädyin ostamaan söpön Bambi-korurasian uutena. Ihana kun löytyi juuri mieluinen.

Koruja lapsi on saanut antamieni vanhojeni lisäksi myös paljon lahjaksi muita, kuten kummeilta. Koska itse en käytä juuri koruja ollenkaan, omistaa kolmevuotias jo nyt enemmän erilaisia riipuksia ja muita aarteita kun minä itse.

Aina syntymäpäivisin meillä on ollut tapana laittaa antamani korut lapselle päälle hetkeksi juhlien ajaksi. Nyt kolmevuotiaana hän oli niistä hurjan haltioitunut ja osasi pitää koruja varovasti. Haltioitunut hän oli myös lahjasta, eli soivasta rasiasta. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen, kun hän nosti rasian kannen ja sen alta alta ilmestyi musiikin tahtiin pyörivä bambi. Pakahduttavan liikuttavaa.

Koruja ei tosin olla päädytty tässä vieläkään säilyttämään, sillä rasiasta tuli niin rakas, että sitä pitää saada ihailla pitkin päivää ja iltaisin laittaa sängyn viereen soimaan. Korut kun eivät saisi olla siellä tallessa, vaan toki niitä pitäisi saada käyttää ja ihailla. Ei ihan vielä.

Syntymäpäivälahjatoive lapsella oli muuten hyvin tarkka, hän halusi vaalenpunaisen tai liilan numero 3 ilmapallon – jollaisen kummitäti toimittikin oven taakse. Isovanhemmilta toivottiin piirustusvihkoa sekä sisätossuja päiväkotiin, isomummilta tilattiin itse kudottu villapaita talveksi.


VIIKONLOPPUNA

24/08/2021

Viikonloppuni alkoi hieman koomisesti, kun lähdin perjantai-iltapävänä hammaslääkäriin paikkaamaan alkuvuodesta yksityisellä hammaslääkäriasemalla löydettyä reikää. Tällä kertaa ihan julkiselle puolelle. Tuleva puudutus -ja poraamistoimenpide jännitti niin kovasti, että olin jo hermoillut asiaa etukäteen monta päivää.

Yritin vielä ennen lähtöä soittaa hammaslääkäriin, jotta olisin voinut vielä kysyä mahdollisuutta saada rauhoittava esilääkitys. Kun en saanut ketään kiinni, yritin rohkaistua ja päätin, että kyllä mä kestän ja lähdin pyöräilemään 4 kilometrin matkan hammaslääkäriin.

Kyneleet jo valmiksi silmiin kohoten kerroin hammaslääkärille ja hoitajalle minua vaivaavasta toimenpidepelosta ja edellsiistä huonoista kokemuksista jotka ovat tähän pelkoon johtaneet. Onneksi he olivat ymmärtäväisiä, lempeitä ja rauhallisia. Suutani tutkaillessa hammaslääkäri kuitenkin yllätten totesi, ettei suussa ole mitään paikattavaa.

Siis häh! Ei kuulemma vaan ollut, tai oli pienenpieni alkava reikä kiilteessä, mutta ei missään nimessä mitään sellaista jota pitäisi paikata. Olin kummissani, miksi edellinen hammaslääkäri sanoi että pitää paikata ja tämä toinen että edelleen vain hyvä suun hoito riittää sen pitämään pysähtyneenä.

Noh, kummastumista enemmän olin kuitenkin helpottunut. Tunsin oikein miten jännitys laukesi, pistin musat soimaan, aurinko paistoi ja pyöräilin toiset 4km takaisin kotiin, jossa koulusta tulleet pojat jo odottelivatkin.

Siitä alkoi aika kiva viikonloppu, johon mahtui koko kodin suursiivous, jättimäinen sade jolloin meillä oli just menoa ja jouduttiin lähtemään kaatosateessa pyöräilemään, aamupala ihanassa ranskalaisessa kahvilassa, HopLopissa käynti, ehkä elämäni seesteisin kauppareissu kolmen lapsen kanssa (parin tunnin temmeltäminen  taisi viedä mehut) pyöäräilyä raikkaassa keskuspuistossa, hepan rapsuttelua, löhöämistä sohvalla ja 3-vuotiaan minipienet kakkukahvit muutamalle sukulaiselle.

Eilinen menikin sitten kaiken sen touhuamisen jälkeen ihan sumussa, koska siis mitä, onko nyt jo tiistai?


KOLMEVUOTIAALLE

19/08/2021

Jo kolme vuotta ollaan saatu sinut osaksi meidän perhettä, mikä on tarkoittanut paljon naurua, ympäristön ja elämän ihmettelyä, hurjasti kysymyksiä (miksi -vaihe alkoi jo yli vuosi sitten), pusuja ja haleja, oivalluksia, hyvää huumoria sekä vähän tahtojen taisteluakin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää miten fiksu, ymmärtäväinen, tarkkaavainen, hauska, mielikuvituksellinen, taitava, kaunis ja osaava olet. Mikä maailmankaikkeuden suurin tuuri meille kävikään.

Sinun äitinäsi on ollut kiva olla, siis oikeasti hauskaa Niin että vatsalihaksiin joskus sattuu kaikki se nauraminen. Olemme samalla aaltopituudella, kanssasi on helppo olla ja yhdessä on ihana viettää aikaa eri asioita tehden. On onnellista ajatella, että kahdenkymmenenkin vuoden päästä (toivottavasti) teemme samoja asioita edelleen yhdessä, kuten loikoilemme rannalla, käymme kahvilassa tai vain istumme vierekkäin jutellen tai lukien.

Paljon onnea ihana kolmevuotias!